4. lokakuuta 2018

Mitä kuukauden ratsutus voi saada aikaan?

Arbaleesiaa on nyt ratsutettu kuukausi. Sitä käy kouluttamassa kaksi kertaa viikossa ihminen, joka on tuntenut sen viimeksi 2003, kun Arbaleesia oli vasta aloittanut ratsun uransa. Silloin Tippa toimi äidin ratsastuksenopettajana Wiknerillä ja oli peräti yksi osasyy, miksi Arbaleesia meille ostettiin.
Tippa alkoi käymään meidän tallilla ihan muita ratsukkoja valmentamassa, ja lopulta mekin päädyttiin taas hänen oppinsa alle kaikkien näiden vuosien jälkeen. Arbaleesia on viime Tipan tapaamisesta ehtinyt muuttua hurjasti, enää ei ole tietoakaan siitä alta juoksevasta ja niin kamalan epätasapainoisesta hevosesta jonka ainoa ajatus oli mennä mahdollisimman kovaa, koska muuta ei osannut.
Vaikka Arbaleesia on nykyään todella tasainen hyvässä tasapainossa kulkeva suorittaja, on sillä tietysti niitä kompastuskohtia. On oikeastaan aina ollut se yksi ja sama. Nimittäin etupainoisuus.
Arbaleesian rakenne ohjaa sitä kulkemaan vähän raskaana edestä. Se ei suoranaisesti roiku kädellä, mutta on aina kulkenut vähän vahvemmalla ohjastuntumalla kuin moni muu. Kyllä se itsensä tästä huolimatta ihan hyvin kantaa, olen ajatellut. Sillä eihän sitä voi voittaa kovatasoisia kisoja HeA-luokassa jos hevonen ei kantaisi itseää.
Sitten Tippa tuli ja alkoi ratsastamaan sillä. Itse olin tässä vaiheessa neljä viikkoa sairaslomalla, joten hevosen selkään en päässyt. Ratsastin sillä viimeksi elokuun vikoina päivinä ennen kuin Tippa aloitti ratsastamaan sillä, ja nyt syyskuun vikoina päivinä en voi totea muuta kuin omg. En oikeasti koskaan ajatellut, että Arbaleesian olisi edes mahdollista kulkea niin kuin se nyt tekee. En edes voinut kuvitella, että koko hevonen voi olla näin kepeä. Tippakin on kertonut, kuinka yllättynyt hän on siitä, miten vaivattomasti Arbaleesian on saanut kulkemaan näin. Ei tuo hevonen vaan näytä siltä, että se voisi kulkea eteenpäin lisäksi myös ylöspäin.
Rehellinen Arbaleesian keskiolemus ravissa elokuu 2018 vs syyskuu 2018
Olen ratsastanut Arbaleesiaa tavoitteellisesti noin kahdeksan vuotta. Kehitystä on toki tapahtunut koko ajan hurjasti, muun muassa tasapainoa ja kokoamisastetta on tullut roimasti lisää. Käytännössä siirtyminen on ollut siitä HeC->varma HeA, tosin ei koskaan lähellekään VaB. Mutta kaikki nämä vuodet tuo hevonen on kaikesta kehityksestä huolimatta aina ollut vähän raskas kädelle. Ennemmin huolestuin kun se liikkui kevyenä edestä, silloin tiesi että se jännittää itseään eikä kulje kropan läpi.
Siis miettikää. Arbaleesia, 20-vuotias hevonen, on vihdoin oppinut kuinka oikeasti kantaa itseään. Se on vihdoin saanut ohjeet miten se tehdään ja muutos on aivan uskomattoman suuri. Kun nousin ekan kerran sairaslomani jälkeen hevosen selkään tuntui kuin koko hevonen olisi vaihdettu uuteen. Ja mä en todellakaan jaksanut pyytää siltä mitään (kuukauden liikuntakielto tekee tehtävänsä), se vaan tarjosi kaiken aivan itse. Se ei enää yritä hivuttaa itseään pidemmäksi edestä jokaisena mahdollisena hetkenä, ei roiku kädellä laukassa, eikä protestoi suulla vaikeissa tehtävissä. Se tekee sulut niskojaan nakkelematta, lisää keskiravissa askeleen pituutta muttei tahtia. Kulkee ylämäkeen höyhenenkevyellä tuntumalla. Kaikki tuntuu niin helpolta. Siltä, että tältä sen olisi aina pitänyt tuntua.
Tästä on hyvä jatkaa kovaa työtä. Kuukausi ei ole vielä mitään ja tuosta hevosesta voi tätä menoa tulevaisuudessa lähteä irti jopa jotain askelta, kunhan se saa vielä lisää voimaa. Tästä saatiin sunnuntaina (jolloin kaikki kuvat on otettu) jo vähän esimaistiaisia, kun rouva taisi klippauksen jäljiltä tuntea itsensä niin kevyeksi, että se oli jo melkein lähdössä lentoon tuulen mukana. Kyllä ne takajalat tulevat vielä taipumaan muulloinkin kun mörköjä nähdessä ;)
Kaikista ihaninta on nähdä, kuinka vielä näin vanhan hevosen on mahdollista omaksua täysin uusia tapoja liikkua. Nähdä se motivaatio tehdä parastaan ja miellyttää ratsastajaa mikä Arbaleesialla on, kun sille näytetään uusia asioita. Tästä on hyvä jatkaa kuukauden päästä oleviin kisoihin. On se vaan paras <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti