23. marraskuuta 2013

KANKITREENEJÄ JA BLOGISTA

Ekaa kertaa koko mun blogin historiassa voisin sanoa että mua hävettää mun postaustahti tällä hetkellä. Yksinkertasesti aika ei oo riittänyt bloggaukseen, joten no can do. Päätin sitten tehdä jotain asian eteen ja en ole vielä ihan päättänyt teenkö ihan joulukalenteria, mutta paljon erikoispostauksia ja kaikkea kivaa olisi tulossa joulukuussa. 

Arbaleesia on siis nyt ollut Espoonkartanossa pari viikkoa. Heppa on ihan kuin kotonaan, ei se ylipäätänsä oo koskaan stressanut muutoista. Kävin eilen sen kanssa ekaa kertaa maastossa ja olihan se vähän jännää kun piti mennä autotien yli ja sitten vielä pahempaa, kosken ylittävän sillan poikki. Pienen rohkaisun jälkeen se kuitenkin tallusteli ihan hienosti kaiken pelottavan ohi.
Mulla on ollu tällä viikolla teemana kanget. Ollaan treenattu varsinkin laukka-käynti siirtymisiä ja laukanvaihtoja. Oon itseasiassa vähän yllättyny kuinka hyvä se on ollut, vähän sillä rupee kiehumaan pää paljon kokoomista vaativissa tehtävissä mutta muuten me ollaan ihan oikeasti hyvässä treenivaiheessa. Tänään mentiin sitten nivelillä kevyesti ja kyllä huomas että heppa kanto ittensä ihan eri tavalla ja siirtymiset oli tosi hyviä. Tavotteena ois nyt mennä kangilla pari kertaa kuussa, ja pikku hiljaa päästä menemään niillä yhtä hyvin kuin nivelillä.

18. marraskuuta 2013

JOULUINEN STADIREISSU STARBUCKSIIN

Pakkohan siellä Aleksanterinkadun Starbucksissa oli käydä. Vaikka en tykkää erityisemmin kahvista, enkä Starbucksin ylihinnoittelusta, löysin mä silti itseni siemailemasta melkein kuuden euron piparkakkulattea ensin jonotettuani kiitettävät 30min.
Käytiin siis Inkan kanssa sunnuntaina tuolla juuri avatussa Starbucksissa. Mun mielestä kahvilat on tosi kivoja paikkoja ja hengailtiikin sitten siellä tovi. Mulla tuli ihan hullun jouluinen fiilis, kaikkialla oli jo joulujuttuja ja päädyinkin sitten kotona vielä leipomaan pipareita. Ihan outoa että jouluun on enään vähän päälle kuukausi. Kaikkialla on jo jouluvaloja ja -koristeita, ja mä ihan pokkana voisin todeta että vastahan kesä loppu. Vastahan lehdet oli vielä puissa ja ulkona ei tarvinnu takkia. Nyt yhtäkkiä aurinko laskee kolmelta ja ulkona jäätyy ilman toppatakkia.
Viikonloppuna piparin syönnin ohella katoin myös Taru sormusten herrasta-trilogian. Oon aina vihannut Lotreja jostain kumman syystä, katoin aiemmin tänä syksynä Hobbitin joka sai mut kiinnostumaan Tolkienin maailmasta. Nyt himpun verran sivistyneempänä vihdoinkin noi leffat nähneenä voin todeta, että ei ne niin huonoja ollutkaan. Itse asiassa mä tykkäsin niistä.

Tää oli nyt vähän tälläinen hassu kuulumispostaus, seuraavaks saatte varmaan pitkästä aikaa heppapostauksen. Ollaan nyt vihdoinkin päästy monen kuukauden jälkeen takaisin sellaiseen treenaukseen mitä meillä oli ennen loukkaantumisia. Ollaan menty kangilla, harjoiteltu laukanvaihtoja, ja koottu aika paljonkin. Arbaleesian työmotivaatio on tällä hetkellä aika korkea ja se jaksaakin päivä päivältä työskennellä tehokkaammin ja voisin ehkä uskaltaa jopa sanoa että jotain lihaksiakin pikku hiljaa alkaa näkymään. 

14. marraskuuta 2013

VALOKUVAUSTA PITKÄSTÄ AIKAA

The most beautiful things in the world
 cannot be seen or even touched, 
they must be felt with the heart.
Mulla iskee aina loppusyksynä tosi filosofinen vaihe. Tekis mieli hautautua peittoon, juoda teetä ja lukea jotain kirjaa. Haluaisin lukea enemmän kirjoja, en oo lukenu kirjoja pitkään aikaan, kauheen hankala löytää mitään sellasta mikä oikeesti kiinnostais ja mihin haluis käyttää muutenkin tiukilla olevaa aikaa. Nyt kun löysin vihdoin kivalta vaikuttavan kirjan niin 70 varausta ennen mua, wuhuu.

Olin siis kipeenä alkuviikon ja sain vihdoin inspiraation muokata nää kuvat. Mulla on kaks luonnonilmiötä mitä rakastan yli kaiken; sumu ja ukkonen. Noh sitten koko viime viikko oli niin sumusta, että olisin voinu luulla asuvani alppikylässä, ja yhtenä päivänä sitten päätin pitkästä aikaa lähteä kuvailemaan. Tähän postaukseen muuten sopii hyvin tää ihan kingi playlisti!

9. marraskuuta 2013

ARBALEESIAN UUSI KOTI

Nyt on heppa sitten päässyt uuteen kotiin. Päästiin eilen vihdoin muuttamaan viikkojen häsläyksen jälkeen, ja ihan hyvin heppa näyttää kotiutuneen uuteen talliin. Lähdettiin siis yhdeltä suoraan koulusta tallille jossa kerättiin viimoset kamat ja harjattiin heppa. 
Haha viimenen kerta kun se sai riehua heinäverkkonsa kanssa.
Arbaleesia tiesi koko ajan että jotain jännää on tapahtumassa, eka se oli tosi innostunut, kunnes se traikussa ymmärs ettei se oo tulossa takaisin, siinä vaiheessa se näytti vähän hämmentyneeltä. Arbaleesia käveli ihan nätisti traikkuun ja päästiin lähtemään sitten puoli kolmen aikaan. 
Se kurkki ihan säälittävän näkösesti hämmentyneenä tuolta varmaan kymmenen kertaa.
Paikalle saapuessa Arbaleesia oli heti ihan mitmitämissämäoon? Se puhis pari kertaa ja piti korvat tiukasti eteenpäin suunnattuina. Käytiin alakentällä pyörähtämässä, se välillä jopa vähän arkoi eteenpäinkävelyä ja tuijotteli ympärilleen ihan hämmentyneenä. Maneesissa se oli jo ihan rentona, vähän se hämmästeli kun saatiin seuraamme toinen hevonen. 
Laitettiin se lopulta karsinaan mussuttelemaan heiniä ja me mentiin ettimään meille sopivaa kaappia. Yksi asia mistä olen erityisen innoissani tämän muuton kanssa on se, että meidän tallimatka lyheni nyt ihan järjettömästi. Granåsaan oli kuitenkin meiltä se 25km ja nyt tänne Espoonkartanoon on alle 5km. Hassua ajatella että tuo on matka minkä voi kävelläkkin. Byebye tilanteelle jossa oon ajanut 40min skoballa sateessa tallille todetakseni että kypärä ja saappaat olikin kotona eikä tallilla...

4. marraskuuta 2013

SE NIISTÄ KISOISTA

Sattuneista syistä ei nyt sitten päästykkään kisoihin. Ärsyttää, ja paljon, mutta eipä sille mitään voi. Onneksi sentään kohta alkaa Talent, ja kunhan päästäisiin muuttamaan uuteen talliin niin pääsen pitkästä aikaa käymään valmennuksissa. 
Pidettiin sitten kisojen tilalla vähän rennompi päivä, laitettiin tosin ihan pintelit ja kaikkee, oli muuten huono idea, arvatkaa oliko ne kuorrutettu paksulla mutakerroksella laitsalla menon jälkeen. Mentiin siis hetki laitsalla, jonka jälkeen pitkästä aikaa ulkokentällä. Monen viikon maneesissakiertelyn jälkeen en ihmettele että Arbaleesialta löytyi virtaa vaikka muille jakaa.
Kentällä ei tosiaankaan tehty mitään järkevää. Mä lähinnä naureskelin Arbaleesialle kun se meinasi lähteä liitoon joka sekunti.
Yllä olevan kuvan perusteella taidan omistaa laaman? Sumun ansiosta tuli kyllä ihan kivoja kuvia, mitäs te tykkäsitte? Omaan makuun ainakin tykkään hirviästi kun tausta on tuollainen sumea ja utuinen. Niin ja bannerikin vaihtui nyt ainakin niin pitkäksi aikaa kunnes saan tehtyä pitkästä aikaa kunnon bannerin.