31. lokakuuta 2014

ARKEA

En oo pitkään aikaan kirjoittanut mitään arkeen liittyvää postausta valmennusten ja kisojen seasta. Meillä tosiaan alkaa nyt pikku hiljaa kisat vähenemään, vielä ois Kilon kisojen jälkeen mahdollisesti yhdet ulkopuoliset, sekä tietysti KyIFin seuramestaruudet.

Jokaviikkoisten valmennusten lisäksi oon ratsastanut pari kolme kertaa viikossa itsenäisesti. Maastossa en oo ehtinyt käymään kuukauden päiviin. Tavallaan odotan sitä, että viimesetkin kisat on ohi, ja voi ottaa hetken rennosti (ja sitten alkaa treenaamaan hulluna ensi kautta varten). Nyt mun kaikki aika menee joko tallilla, tai koulujuttuja tehdessä. Tai uusia saappaita etsiessä. Ostin muuten vähän aikaa sitten mun kestorakkaudet, Horzen Active-housut, mutta kokopaikkaisina, kuten kisahousunikin. Joku 10 vuotta olen ratsastanut, eikä mulla koskaan ole ollut kokopaikkaisia housuja. Kerta se ensimmäinenkin.

Ensi kauden tavoitteenahan olisi päästä kisaamaan taas niitä HeA-ratoja. Ehkä jopa joskus kangilla, saa nähdä. Laukanvaihdotkin olisi kiva saada sujumaan.

Eilisessä valmennuksessa treenattiin kisoja varten. Menen tosiaan taas tuon HeB:0, joka on sinänsä ihan ookoo ohjelma. Mutta nuo kaksi keskiravilävistäjää laskee inhottavasti meidän pisteitä, sillä Arbaleesian vahvuuksiin ei kuulu keskiravi. Samoin keskilaukka on inhottava lyhyellä radalla, hyvä kun siinä ehtii kaks askelta mennä itse keskilaukkaa kun pitää jo siirtyä harjoituslaukan kautta raviin.
Mitä kulissien takan sitten tapahtuu? Arbaleesialla on ollut akupunktiota, kengitys lähenee, ja myös syksyn toinen klippaus. Klipattiin Arbaleesia viimeksi pidemmällä terällä, eli se jättää karvan pidemmäksi, joka ansiosta karva myös kasvaa nopeammin takaisin pitkäksi. Mutta mielummin näin, sillä lyhyemmällä terällä Arbaleesiasta tuli ihan liian kalju.
Arbaleesia hieman tylsistyi akupunktiota odotellessa ja päätti huvittaa itseään...
Käytiin yksi päivä Gumbölen avoimissa ovissa katsomassa (vielä tosin keskeneräistä) tallia. Meillähän on tosiaan uuden tallipaikan etsintä ollut menossa jo, no siitä lähtien kun Ertsille muutettiin. Etsintää vaikeuttaa se, että Arbaleesialla ei voi olla minkäänlaista pellettiä tai se vetäsee karsinan tyhjäksi päivässä. Gumbölessä olisi mahdollisuus muuhun kuivikkeeseen, mutta tietysti lisähinnasta, joka tulee sitten liian kalliiksi.
Tänäänhän on myös halloween! Koulussa tietysti oli halloween-teemainen päivä, ja reippaana oppilaskunnan hallituksen jäseneenä päätin näyttää hienoa esimerkkiä ja vähän panostaa. Nyt ilta meneekin halloweenelokuvan ja herkkujen parissa.
Arbaleesian kanssa arki siis sujuu ihan normaaliin malliin. Treeneihin ollaan saatu kivaa rutiinia, niitä hyviä pätkiä alkaa olemaan enemmän ja enemmän ja fiilis on positiivinen. Musta tuntuu, että blogini on ollut turhan pintapuolinen viime aikoina, ja sen takia halusin nyt kirjoittaa tälläisen, ehkä hieman turhan, kuulumispostauksen. Sanokaa toki jos haluatte lisää tälläisiä kuulumispostauksia, vai pitäydynkö valmennus&kisapostauksissa. 

24. lokakuuta 2014

VIDEOTA VALMENNUKSESTA

Torstain valmennus aloitettiin käynnissä menemällä voltteja, täyskaartoja, volttikahdeksikkoa, ja aina väliin pysähdyksiä. Samalla sitten korjattiin vähän mun kyynerpäiden asentoa raipana avulla. Tiedättekö (varmasti tiedätte) kuinka hankalaa on muuttaa jotain lihasmuistissa olevaa. Kyynerpäät taakse ja koukkuun sekä kädet alas nätisti vierekkäin. Kyllä mä joskus opin.
Ravissa mentiin samalla tavalla aluksi volttikahdeksikkoa ja keskityttiin varsinkin siihen, että mulla ois tasanen ohjastuntuma. Tuuppaan unohtamaan aina välillä ulko-ohjan tuen, joka näkyy kuolaimen ulostulemisena sisäohjan puolelta. 
Ravissa ruvettiin sitten menemään siirtymisiä askellajin sisällä. Kolme askelta aina kerrallaan, joko lisäten tai kooten. Tää saa kivasti Arbaleesian hereille, kuuntelemaan istuntaa, sekä takaosan aktiiviseksi. Jos joku kysyy mikä mun lempiliike on, niin siirtymiset, ne on vaan niin monipuolisen mahtavia.
Siirtymisistä Arbaleesia keräs ihan mukavasti energiaa sen liikkeeseen (ja välillä vähän päähänkin). Arbaleesian liike oli tosi hyvälaatuista, ja videolta katottuani totesin että sen liike on kyllä muuttunut ihan törkeästi nyt syksyn aikana.
*laittaa sumeen kuvan taiteellisuuden varjolla koska se on muuten hyvä*
Laukassa tehtiin paljon voltteja. Arbaleesia rupes jo vähän väsymään, joka näkyi siinä, ettei se oikein olisi jaksanut laukata kunnolla. Vähän off topic, mutta keskiviikkona se esitti niiiiiin hienoa laukkaa. Se oli oikeasti keinuvaa ja pyöreää, sen takaosa oli kunnolla alla ja etukaviot nousi reilusti ilmaan. Muistuttii ehkä hyvin-hyvin etäisesti jotain työskentelypiruettien laukkaa. Noh, se oli se 10 askelta ja siinä se, mutta on toikin jotain!

Anyways, valmennuksessa ei tosta laukasta ollut mitään häivähdystäkään. Volteilla Arbaleesia olisi niin mielummin vaan vetäny pitkänä ylireippaassa tahdissa. Pari kertaa piti ottaa käyntiin siirtyminen, ihan vaan jotta sain hevosen koottua kasaan. Tehtiin muutenkin välillä laukka-käynti siirtymisiä, joista 75% oli kaikkea muuta kuin kauniita. Mä kuitenkin tykkään siitä, että me treenataan asioita jotka ei todellakaan ole meille aina helppoja, tai asioita mitä en ole koskaan edes harkinnut treenavani (kuten edellisen kerran laukkatehtävä), sillä tällä tavoin me kehitytään ja oikeasti mennään eteenpäin. 
Laukan jälkeen käveltiin hetki ja mentiin vielä keskiaskellajeja. Laukassa mentiin vastalaukassa lyhyitä keskilaukkapätkiä, jotka onnistu yllättävän hyvin. Arbaleesia muutenkin tuntui vastalaukassa tosi hyvältä. Ravissa mentiin kootummasta ravista-keskiraviin-kootumpaan raviin siirtymisiä. Kerran-pari tuli sellanen keskiravipätkä, että selästä käsin oikeasti tunsi että se oli hyvä. Eihän tosta liitokavioita millään saa, mutta tasapainoinen ja takaa työntävä keskiravi on meille ihan tarpeeksi.
Pitkästä aikaa valmennuksessa tuntui jotenkin normaalilta, ei tullut mitään huippusuorituksia, mutta ei mikään kamalan huonostikaan mennyt. Kainu sanoikin tunnin päätteeksi, että Arbaleesia on todella rehellinen hevonen. Ja sitä se kyllä on, mitään ei saa jos ei osaa pyytää, ja jos teen jotain väärin, niin Arbaleesia kyllä näyttää sen. Samoin Arbaleesia sitten näyttää, kun teen jotain oikein.

20. lokakuuta 2014

HeB:0 @ KyIF

Eilen oli tosiaan kotikisat Wiknerillä. Luokkana toimi HeB:0, ohjelma jota en ole varmaan koskaan päässyt rikkeittä läpi. Mutta se oli silloin 2010, ja nyt olin kyllä ihan itsevarmoin mielin liikkeessä.
Koko aamun kaatosatoi; ei ihan se kaikista miellyttävin kisasää. Arbaleesia oli mua ennen mennyt yhden radan äidin kanssa, jonka jälkeen sillä oli päälle tunnin tauko ennen mua. Verkassa se tuntui ihan perushyvältä, noin pienessä verkassa tosin oli aika hankalaa päästä ratsastamaan kunnolla.

Radalle mentäessä Arbaleesia jännittyi edestä aika lailla, ja se oli aika vaikea saada niskasta rennoksi ja pehmeäksi. En tiedä mikä siinä on että just Wiknerin tuomarinpöytä on niiiin pelottava, ei ne missään muualla hätkäytä.
Btw en vieläkään ole löytänyt sopivia saappaita, ja nyt ainoa mahdollisuus näyttää olevan mittatilaussaappaat..
Rata alkoi perushyvällä linjalla ja pysähdys tasan. Eka keskiravi oli Arbaleesian käsitys keskiravista, eli olematon. Voltti ok, toka keskiravi samalla tavalla kuin ensimmäinen. Kolmikaarinen hyvä, kuten aina. Ravi-käynti-ravi linjalla käyntiaskeleet vähän hötkyileviä, muuten taas hyvä. Keskikäynti oli taas näitä meidän keskiaskellajeja, eli olematon. Oli sentään puhdasta.
Kuvien laatu on sitten tällä kertaa tätä. Inka vähän innostui S-arvon kanssa. Maneesikuvauksen ilot.
Ekassa laukannostossa Arbaleesia ennakoi kolmella metrillä vaikka mitään en tehnyt. Uhg. Noh yritin kasata ittemme siinä sitten volttia varten, joka onnistui yllättävän hyvin lähtökohdat huomioon ottaen. Keskilaukka taaaaaas olematon, mutta raviin siirtyminen hyvä. Pysähdys-peruutus bueno kuten odotettu. Toka laukannosto pitkän sivun alussa oli se mitä pelkäsin, ollaan nimittäin aina nostettu siinä väärä laukka. Selkeät avut, laukan tarkistus, jes, oikea laukka ja hyvä voltti perään.
Loppulinjalle tultiin jännittyneissä tunnelmissa. Suoraan tuomaria kohti ratsastaminen oli Arbaleesian mielestä ihan liian jännää tällä kertaa.
Rata oli kyllä hyvä, annoin Arbaleesian roikkua vähän liikaa kuolaimella, ja tosiaan tuon etuosan jännittämisen kun olisi saanut pois niin olisi ollut vielä parempi. Nyt kun mietin, niin pysähdykset kun ois saanut paremmin istunnalla niin ois ollu jees, nyt jouduin ottamaan vähän liikaa ohjalla että se edes pysähtyi. Pikkujuttuja pikkujuttuja..

Lähdin siinä sitten ulos hetkeksi kävelemään tuloksia odotellen. Hetken päästä hovikuvaajani Inka haki paperit ja tasasta kuuspuokkia paperi täynnä. Loppukommenteissa mainittiin tosiaan tuo muodon epätasaisuus ja woah, eipä ennen ole meidän rataa lennokkaaksi kuvailtu. Prosentteja tuli lopulta 64,4% ja tällä luokkavoitto. Otan noi prosentit voittona, vaikka ne ovatkin normaalia alemmat, sillä kyseinen tuomari on aina ollut niukka pisteitä antaessa. Alapisteiden seiskojen määrä yllätti kyllä!
Mulla oli kyllä huomattavasti parempi fiilis radasta kuin viime kerralla. Nyt vaan pitää alkaa treenata noita keskiaskellajeja enemmän, tiedän että sellaiset kyllä löytyy, joskin radalla en niitä ikinä saa esille. Sopiva kuolainkin olisi kiva löytää, tuo metalli- saatika muovikolmipala ei vaan toimi, eikä sen puoleen suora metalli eikä muovi, bridongkolmipala, siis ei mikään. Metallikolmipala on tähän mennessä kuitenkin ollut selkeästi paras, joten sillä jatketaan.

16. lokakuuta 2014

AIN'T NO MOUNTAIN HIGH ENOUGH

Tänään oli aamulla valmennus ja alotanpa nyt sillä, että maneesin kävellessä sato lunta? Niiku what?

Verkkasin aika kiireellä, sillä heräsin hieman liian myöhään ja pääsin vasta 9.45 selkään. Arbaleesia tuntui yllättävän kivalta, se kuunteli ja odotti mun ohjeita ja liikkui hyvin. Kympiltä sitten alotettiin ensin kattomalla noiden Billnäsin kisojen paperit. Katoin niitä itekkin vähän tarkemmin ja totesin, että ei ne nyt niin kamalat ollut. Suuri osa seiskaa tai kuuspuokkia. 
Ite valmennus alotettiin sitten menemällä ensin käynnissä neliön muotoista uraa, aina kulmissa 1/4 takaosakäännökset tekien. Alussa mulla oli vähän ongelmia saada Arbaleesia käännettyä pohjeavuin eikä ohjasta kiinni ottamalla, piti vain muistaa hellittää edestä. Ruvettiin hetken päästä sitten ottamaan sivut aina ravia, ja ennen kulmaa käyntiin siirtyminen sekä tuo takaosakäännös. Arbaleesia oli ehkä vähän hitaalla tuulella, ja mun piti muistaa pitää käynti aktiivisena takaosakäännöksen ajankin.
Kun noi alko sujumaan mentiin laukkaa sivut, ja samalla tavalla käyntiin siirtyminen ennen kulmaa ja takaosakäännös. Arbaleesia hokas ehkä kahden kulman jälkeen mitä tehdä ja se oli oikein hyvä. Laukkakin rupes olemaan sellasta, mitä se kisaradalla yleensä on. Ilmavaa, takaosa aktiivisena ja hevonen lyhyenä. Yleensä tota laukkaa on tosi hankala saada siltä kotitreeneissä esille, ja olin ihan yllättyny kuinka hyvin se laukkas.
Takaosakäännökset oli alussa vähän epämääräisiä, lähinnä silloin kun en saanut ulkopohjetta tarpeeksi hyvin läpi. Kuitenkin suurin osa meni oikein hyvin. Jotenkin mulla oli jo ennen ridaa sellanen olo, että tänään kaikki tulee onnistumaan ja aika hyvin mun fiilis osu oikeaan. Kaikki vaan tuntu paljon normaalia helpommalta ja mulla oli ittellänikin sellanen tunne, että ratsastin paljon paremmin kuin parina viime kertana. 
Jatkettiin taas tuota meidän neliöuraa, mutta nyt laukattiin kulmienkin läpi, edelleen tekien ne takaosakäännökset. Olin eka vähä silleen apuamitätästätulee. Pari ekaa kulmaa oli vähän hankalia, kun Arbaleesia ei ihan älynnyt että sen pitäs laukassakin osaa laittaa painoa enemmän takaosalle ja koota laukkaansa. Yllätyin kuinka hyvin ne loppujen lopuksi meni. Varsinkin yksi tietty kulma onnistui aina tosi hyvin, en tiiä miks, mutta siinä Arbaleesia oikeasti kääntyi ulkopohjetta kuunnellen ja nosti sitä etuosaansa ylöspäin. 
Välikävelyiden jälkeen treenattiin vähän radan osia mitkä saattais olla meille hankalempia, ja hiottiin niitä joissa meillä on mahdollisuus loistaa. Se, missä meille saattaa tulla ongelmia on laukkavoltit. Arbaleesia niiiin haluis vaa paahtaa pitkänä niiden läpi, mutta nyt vaadittiin siltä kootumpaa olemusta ja mun piti muistaa ulko-ohjan tuki ja käyttää sitä ulkopohjetta. Parin-kolmen voltin jälkeen Arbaleesia rupes jo selkeästi lyhentämään itseään ja saatiinkiin pari oikein hyvää volttia. 
Oon kyllä oikeasti niin yllättyny kuinka hyvä Arbaleesia oli. Varsinkin kun viime aikoina on ollu vähän sellanen fiilis, ettei mikään onnistu. Nyt jotenkin kaikki vaan tuntu onnistuvan vaivattomasti, ja Arbaleesia hokas kaiken ihan vaan oikeaan suuntaan ohjaamalla. Tää fiilis kun jatkuis sunnuntain kisoissa niin oon supertyytyväinen.
Vaihdoin muuten bannerin, mitäs tykkäätte? Piti vähän soveltaa noiden tekstien kanssa, sillä 'arpakuutiollinen' ja 'onnea' on niin eripituiset sanat ettei niitä voinu laittaa erilleen molemmin puolin hevosta...

12. lokakuuta 2014

KOULUKISAT @ BILLNÄS

Okei. Meillä oli tosiaan eilen Billnäsissä kisat, jossa mentiin se K.N.

Tunnin ajomatkan jälkeen saavuttiin vaahterien valtaamalle kisapaikalle. Lähdin verkkaamaan hyvissä ajoissa noin 30min ennen suoritusta. Arbaleesia oli eka tosi nuutunut, ja 15min verkkailun jälkeen päätin mennä maneesin tunkkasesta ilmasta ulos kävelemään hetkeksi. Palattuani maneesiin mulla olikin allani aikapommi. Siis yhtäkkiä sitä energiaa oli ihan liikaa. Yritin siinä sitten hieman saada purettua sitä, mutta Arbaleesia oli yleisesti ottaen tosi outo. Se käyttäytyi rauhallisesti, mutta juoksi alta pois eikä kuunnellut istuntaa ja roikkui kädellä. Mahtavaa, eikun radalle vaan.
Mä en hirveästi jaksa analysoida meidän rataa sen tarkemmin. Eiköhän sanat kiireinen ja hätäinen riitä kuvailemaan sitä. Arbaleesia oikeasti ignooras ihan kokonaan kaikki mun avut, varsinkin raviohjelmassa. Olo oli kuin oltais palattu takasin vuoteen 2010. Pistän kyllä osan tästä radan pohjan piikkiin. En oikeen ymmärrä miksi kisoja pidetään vielä ulkona, kun ulkokenttien pohjat on ihan mutaisia ja liukkaita. (Hallikausi hoi?)
Mun pitäs muuten oikeasti hankkia kouluridasaappaat, noi Tretornit pakottaa pohkeen tosi taakse joustamattomuutensa takia..
Asia mikä yllätti positiivisesti oli Arbaleesian käynti. Se oli ihan puhdasta, eikä siinä ollut mitään ylimääräistä häslinkiä. Toki en uskaltanut pyytää siitä tarpeeksi aktiivista, mutta tästä on hyvä lähteä kehittämään sitä.
Laukkaohjelma oli taas fine kuten aina, numerot 6-7.5. Pari mokaa tuli kun Arbaleesia oli tosiaan päättänyt olla kuuntelematta mun pohjeapuja ja pääty-ympyrästä tuli pikemminkin päätyneliö, hups.
Kaikesta huolimatta prosentteja tuli 65,3% ja se oikeutti kolmanteen sijaan. Kisoissa oli taas kaksi tuomaria ja tällä kertaa varsinkin alapisteissä oltiin aika eri mieltä. Rata oli kuitenkin taas tasasen ookoo ja sillä näissä luokissa pärjää. Eihän noi huonot prosentit ole todellakaan (voittajaan alle prosentti eroa), eikä suorituskaan ollut mitenkään kamala, mutta radan raviohjelmasta ei vaan jäänyt kovin positiivista makua suuhun. Se pieni ääni päässä joka huutaa, että parempaankin olisi pystynyt tässä lähinnä ärsyttää.. Toisaalta, ainahan sitä parempaan pystyy :')
Osasin kyllä jo alkuviikosta vähän arvailla ettei näistä kisoista tule mitään huippusuoritusta. Arbaleesia on koko viikon ollut jotenkin vähän ärsyttävä (perjantain huipputreeniä lukuun ottamatta). Kokeilenkin nyt vaihtaa takaisin metallikolmipalaan ja jos Arbaleesia sitten rauhottuisi edestä ja sitä myötä toimisi kokonaisuudessaan paremmin. Tuo muovikolmipala on nimittäin a) liian pitkä sille joka saa kuolaimen tulemaan suusta ulos b) saa Arbaleesian suun tosi levottomaks nykyään.
Nyt katse eteenpäin ja kunnon himotreeniä kontrollin ja istunnalla vaikuttamisen muodossa. Ensi viikolla olis sitten nimittäin kotikisat Wiknerillä HeB:0 radalla.

7. lokakuuta 2014

5% PLEASURE, 50% PAIN

Mulla oli eilen illalla viikon tauon jälkeen taas valmennus. Tosiaan pidettiin pieni tauko, jolloin otettiin kevyemmin ja äiti meni enemmän. Nyt kun kisat lähestyy taas sunnuntaina niin suuntasin sunnuntain keskinkertaisen huonon treenin jälkeen tunnille.

Sunnuntainahan treenasin vähän kenttäkilpailuohjelma nr. 6 ja totesin, että ei olla kyllä vielä valmiita menemään A:ta, joten meen nyt tulevana lauantaina Billnäsissä tutun ja turvallisen K.N.

Aloitettiin tunti menemällä ravia sivut, ja ennen kulmaa siirtyminen käyntiin ja käyntivoltti. Arbaleesian takaosa tuntui jääneen talliin, eikä se muutenkaan kuunnellut pohjetta tarpeeksi. Kun se pikkusen heräsi, ruvettiin menemään voltitkin ravissa. Se asia mitä mun piti muistaa, oli ulkopohkeella kääntäminen ja sisäohjalla vaan tien näyttäminen.
Kehitettiin tehtävää sitten niin, että voltilta ulos tullessa menin avoa puolet pitkästä sivusta, jonka jälkeen keskiraviin siirtyminen. Avot on asia mitä meen oikeastaan joka ridakerta, joten tää ei tuottanu ongelmia. Tää sai myös Arbaleesian takaosan heräämään ihan kivasti, mutta mulla itselläni loppui energia kesken noin pitkäkestoisen intensiivisen ratsastuspätkän jälkeen. En tiiä milloin oisin viimeksi pistänyt ittestäni noin paljon liikoon treenatessa. Nyt A:n energianpuute pisti mut tekemään 90% töistä.
Välillä otettiin myös kootumpaa ravia, josta keskiraviin siirtyminen ja taas kootumpaa etc. Arbaleesian takaosa oli tässä vaiheessa ihan hyvin mukana, mutta silti se fiilis jäi uupumaan.
Välillä sieltä takaosasta lähti poweria, mutta ne askeleet voi laskea kahden käden sormilla.
Laukassa mentiin aluksi loivaa kiemurauraa, vähän ottaen tuntumaa vastalaukkaan. Arbaleesia kuumuu tosi paljon vastalaukassa, ja pari kertaa piti ottaa vähän reilummin kädellä vastaan, joka on aina harmittavaa. Välillä mentiin kulmaan voltti, josta jatkettiin avossa taas puolet pitkästä sivusta ja sitten eteen.
Tän jälkeen mentiin ihan kierroksia vastalaukassa, piti muistaa tahdittaa laukkaa tarpeeksi ja pyytää sitä nousemaan ylöspäin. Tää oli ihan tosi haasteellista, sillä A oli ihan törkeen väsynyt, eikä yksinkertasesti enään jaksanut.
Vastalaukkojen jälkeen mentiin vielä parit ravi-pysähdys-ravi siirtymiset. Mullä oli tosi paljon hankaluuksia alussa saada Arbaleesia lähtemään energisesti liikkelle. Se kyllä siirtyy pyydättessä raviin, mutta siitä puuttuu kokonaan puhti. Mun piti ajatella ikään kuin keskiraviin siirtymistä normiravin sijaan, ja saatiin lopuksi sitten pari tosi hyvää liikkeellelähtöä joissa liike lähti oikeasti takaa.
Omaan ratsastukseen sain kotitreeniin käskyn pitää kädet alempana, ja pohkeen edempänä. Kuten varmaan mun ei niin kovin innostuneesta tekstistä huomaa, ei Arbaleesiakaan tosiaan ollut hyvä. Yksinkertasesti siltä puuttui energiaa tehdä mitään kunnolla. Sillä pidetäänkin nyt tänään vain talutuspäivä ja ite meen vasta torstaina ratsastamaan ja silloinkin kevyesti. Perjantaina sitten varsinainen kisatreeni ja lauantaina sitten radalla.