22. helmikuuta 2018

Pakkaspäivän peltorallia

Olen viime aikoina ratsastanut oikeastaan kolme kertaa viikossa. Olen maastoillu paljon, mennyt ilman satulaa ja nyt mentiin viikonloppuna pellolla. Ilman satulaa, koska jotenkin just nyt tuntuu siltä, että ratsastan paljon paremmin niin, ja hevonenhan sitä myötä liikkuu paremmin.
Arbaleesialla on aina ollut kiva mennä ilman satulaa. Sillä on pehmeä selkä ilman erottuvaa säkää ja kivan aaltomaiset, pehmeät liikkeet. Mutta kaikista parasta: se on supermukava ratsastaa ilman satulaa (kun pääsen itse vaikuttamaan enemmän istunnalla). Musta tuntuu, että säädän vähemmän turhia ilman satulaa ja silloin Arbaleesiakin on tyytyväisempi. Arbaleesia on kaiken lisäksi niin lungi tyyppi, ettei siellä selässä koskaan tarvitse pelätä yllätysloikkia, edes maastossa. Kaupan päälle saa vielä kunnon vatsa- ja sisäreisitreenin.
Viikonloppuna oli niin ihana sää, etten voinut vastustaa hankitreenin kutsua. Meillä ei ole nyt omia seurakisojakaan tiedossa vähään aikaan, joten olen hyvillä mielin voinut rentoilla. On niin vapauttavaa tälläisenä koulutuuppailijana vaan antaa hevosen mennä, eikä välittää oikeasta niskan asennosta tai kokoamisesta. On niin mukavaa aina välillä vaan nauttia siitä hevosen seurasta, ilman vaatimuksia tai tavoitteita. Vaikka kyllähän minä vanhana tosikoulutuuppaajana aina hetkeksi alussa ahdistun kun tuntuu siltä, että näen hevosta yläkautta silmiin, vaikka kyseessä on vain neutraali puksuttelumuoto.
Mikä voittaa kaikki muut fiilikset ratsastuksessa on kyllä ehdottomasti kiitolaukka pellolla. Se tunne kun hevonen steppailee piaffia kärsimättömänä odottaen käskyä laukkaan. Se tunne kun tuuli suhisee korvissa ja silmät alkaa vuotaa viimasta. Se onnellisuuden ja vapauden tunne kun hevonen kiitää minkä jaloistaan pääsee...
... ja sitten se kauhu kun hevonen ei pysähdykään halutussa paikassa :D Tällä kertaa rouva pysähtyi oikeastaan itsestään, kun tuolla hangessa laukkaaminen kävi niin raskaaksi.
Yllä rouvan mielipide parin laukkakierroksen jälkeen, taisi vähän puhti loppua. Hankitreenit on kyllä yks parhaita ja mielekkäimpiä tapoja kohottaa hevosen kuntoa! Alla olevasta kuvasta muuten sen verran, että Arbaleesia on nykyään jopa muiden hevosten kaveri! Sehän on koko elämänsä ollut se lauman pomo, joka luimii muille eikä päästä ketään lähelle hampaita näyttämättä. Mutta nykyään se oma-aloitteisesti hakeutuu jopa toisia nuuhkimaan! Tainnut mummolle iskeä vanhuudenyksinäisyys ;)
Semmonen kuvapläjäys tällä kertaa, ei mulla hirveästi sanottavaa ollut, mutta oli pakko jakaa nää ihanat kuvat, kun kerran raahasin kuvaajankin pakkaseen hytisemään. Itsellenihän tuli hiki -12 pakkasasteesta huolimatta, rankkaa nähtävästi koko ratsukolle tuo peltoralleilu.