Elikkäs me päästiin nyt hyppäämään kerrankin rataa kun oli apua mukana. Nora verkkasi hepan mulle ja mä rakensin rataa siinä samalla. Ihan perus yhden askeleen sarja 6,5m välillä ja siitä sitten linja okserille jonka jälkeen jatkettiin täyskaarron kautta pienelle kavaletille.
Norahan ei ratsasta aktiivisesti enään vaan tulee aina silloin tällöin meidän mukaan ja nyt kuulemma heppa tuntui tosi kivalta, eli innolla ootin. Meillähän kävi osteopaatti kattomassa Arbaleesiaa ja näköjään auttoi. Aloitettiin ihan pienillä esteillä, sarja ristikkoina ja okseri ihan pienenä. Koen nimittäin alkuverryttelyn tosi tärkeenä kaikkien meidän lihasongelmien jälkeen.
Sen jälkeen kun heppa oli päässyt hyppäämisen makuun ruvettiin nostamaan pari reikää kerrallaan aina. Sarjaa ei nostettu tuota 80-90cm korkeammaksi, ties milloin viimeksi ollaan hypätty sarjaa eikä ne oo ollut silloinkaan meidän parhaita hyppyjä. Nyt musta tuntuu että Arbaleesia on ihan muuttunut, sillä ei oikeastaan oo yhtään ongelmia enään välien ja ponnahduspaikkojen kanssa.
Arbaleesia joutui aina vähän kokoamaan itseään sarjan viimeiselle osalle ja nostamaan itseään enemmän ylös. Varsinkin kun oli edessä tiukka tie okserille ja piti johtaa kädellä aika vahvasti esteellä. Se on kyllä kehittynt huimasti, ennen se sukelsi vähän esteelle, ja kuten näkyy nykyään se hyppää vahvalla ponnulla ja ihan eri tavalla kuin ennen. Hassua että näin pitkä tauko voi parantaa kaikki meidän ongelmat. Sen hyppytekniikka on parantunut, ihan kaikki on parantunu.
Tosiaan lopuksi okseri nousi siihen 115cm, en ikinä ois voinu kuvitella hyppääväni tällä hevosella noin isoja esteitä. Mä oon vaan niin ylpeä siitä! A olis varmasti halunnu hypätä enemmänkin mutta halusin jättää tuohon hyppäämisen koska se oli ihan upea hyppy kaikin puolin vaikka vähän lähelle tultiin, muutenkin se rupesi jo vähän väsymään. Okseri pidettiin lyhyenä, en halunu vaikeuttaa muutenkin jo aika riskiä hyppyä. Nyt tuli todettua että kyllähän tuolta ponnua löytyy, kuten Masakin jo 2011 huomasi. Tuli jo vähän kateltua estekisoja keväälle, hehe.
Niin ja mun ridasaappaiden vetoketju hajosi, hienoa piti hypätä sitten tallikengillä. Ajattelin nyt ostaa Tretorn Advancet, ne jotenkin mielyttää mun silmää ja sopii varsinkin esteille. Noi Soubiracit saa kyllä korjattua mutta ne ei kestä kovaa käyttöä ilman vetoketjujen vaihtoa. Niin ja kuten näkyy, mulla oli välillä kamera päässä ja siitä tulee videota kunhan saan vähän lisää materiaalia vielä. Hepankin korvien välissä oli, mutta otsaharja tukkii puolet kuvasta, hups :D