31. heinäkuuta 2014

AUDENTES FORTUNA IUVAT

Oon ollu jo melkein viikon veneilemässä ja tän postauksen teko on vaan venynyt ja venynyt. Jotenkin bloggaamisesta on tullut vähän pakkopullaa, en onneksi ole ainoa tämän ongelman kanssa. Aika moni blogi on menettänyt sen hohtonsa, mikä oli silloin blogin aloittamisen aikoihin. No asiaan, eli olin ennen tänne merelle lähtöä ratsastamassa Arbaleesialla Noran kanssa.

Mentiin alakentällä (se pölyämisen määrä, huhhuh onneksi osaan ratsastaa suu kiinni) kevyesti. Treenasin paljon voltteja, ja oikeasti keskityin siihen taivuttamiseen. Oon aina vihannu voltteja jostain kumman syystä, ne ei vaan oo kivoja. Siitä lähtien kun huomasin kisoissa että Arbaleesia taipuu aika jäykästi volteilla olen pakottanut itteni treenaamaan niitä. 
Vitsi miten hienolta se näyttää tuossa!
Laukassa menin kolmikaarista, välillä vaihtaen laukan ja välillä pysyen vastalaukassa. Arbaleesia tuntui välillä vähän löysältä, mutta lopulta sain kaiken sujumaan ihan hyvin pienen kannuksella muistuttamisen jälkeen että takapääkin on olemassa.
Loppuverkat mentiin maastoon jonka jälkeen Nora meni vielä puolisen tuntia. 
Mitä laamoja me oikein ollaan? :D
Tosiaan olen nyt Maarianhaminassa, joten seuraavaa postausta saatte taas odotella ensi viikkoon. Kuten postauksen alussa mainitsin, oon aika lailla menettänyt inspiraationi bloggaamisen suhteen, enkä oikein tiedä miten sen saisin takaisin.. Sen voin kertoa että blogiani en tule lopettamaan joten ei huolta siitä.

19. heinäkuuta 2014

KESÄRENTOILUA

Tosiaan vanhempani ovat nyt purjehtimassa, joten olen kuukauden yksin kotona, ja Arbaleesian hoito on myös mun vastuulla tällä aikana. Onneksi mua autteleee pari ihanaa ihmistä tallilta, ei oikein aika riittäisi mennä Arbaleesialla päivittäin kun töitäkin on.
Arbaleesian kanssa en ehtinyt tällä viikolla kunnon koulutreenejä menemään, sillä siivotessa käsivarteeni upposi ihan mukavan syvälle metallilevy. Onneksi löysin kotoa sellaista haavateippiä millä sain haavan suljettua. Yritin tiistaina ratsastaa kunnolla, mutta oikea käsi protestoi vähän, joten menin suosiolla ensin kevyesti kentällä 20min jonka jälkeen lähdettiin maastoon. Tänään haava oli jo parantunut, joten menin kevyen perus koulutreenin.
Arbaleesia oli oikein mukava, se painoi ensin hieman kädelle, mutta tällä kertaa vaadin sen oikeasti kantamaan ittensä kunnolla ja menemään ryhdikkäästi. 
Arbaleesia hokas heti idean ja oli tosi ryhdikäs ja kevyt edestä. Ravi oli ilmavaa, eikä se painanut kuolaimelle paljon yhtään. Harvoin meno tuntuu niin kivalta, kuin tuolloin, kaikki vaan jotenkin onnistui. En tehnyt mitään erikoista ravissa, lyhyesti pohkeenväistöjä ja avoja sekä parit lisäykset.
Laukassa menin kahdet laukanvaihdot molempiin suuntiin. Arbaleesia on älynnyt laukanvaihdot siihen pisteeseen, että se vaihtaa melkein käskystä. Se ei vaihda jos se ei koe sitä tarpeelliseksi, joten niitä vaihtoja on välillä hankala saada sieltä. Silloin alussa kun aloitin tämän laukanvaihtoprojektin, annoin sen vaihtaa kovemmalla temmolla, jolloin sen ikään kuin oli pakko vaihtaa tasapainon säilyttämisen takia. Tarkoituksena oli lähinnä tutustuttaa A niihin apuihin. Nyt kun Arbaleesia ymmärtää ne avut, oon rupenu vaatimaan sitä vaihtamaan kootumassa laukassa. Vasemmalta oikealle se vaihtoi aika mallikkaasti, jopa ihan käskystä pisteessä. Mutta oikealta vasemmalle en meinannut millään saada sitä vaihtoa, A olisi iloisesti jatkanut vastalaukkaa maailman ääriin. Lopulta sain kolmikaarisella yhden siistin vaihdoin pisteessä, jonka jälkeen lopetin tyytyväisenä.

10. heinäkuuta 2014

KOULUKISAT @ V-NR

Oltiin tiistaina V-NR:n iltakisoissa Arbaleesian kanssa. Oli aika nostalgiset fiilikset, sillä viimeksi kun oltiin siellä, niin ne oli tosiaan vikat kisat kolmeen vuoteen. Taisin mennä silloin Helppo B:3 ja olin toinen. Katottiin silloin jo vähän kisasuorituksen aikana, että hepan takajalkojen liike oli jotenkin jäykkää ja outoa. Ja no siitä tää meiän sairastelukierre sitten lähti.

Tosiaan kahden aikaan lähdettiin tallille ja ajettiin noin tunti Tammisaareen. Äiti meni sillä taas C:n (en suostu menemään enään kisoihin jos äiti menee C) ja oli kolmas. Ykkönen ja kakkonen oli kyllä sellasia liitokavioita että huhhuh.
Hillutiin Arbaleesian kanssa joku tunti varjossa oottamassa mun luokkaa. Vähän oli sellanen apua-fiilis, viimeksi olin ratsastanut Arbaleesialla silloin Övergårdin kisoissa. Noh enköhän sitten 30min ennen verkkaan lähtöä huomannut, että olin jättänyt kaikki kisakamppeeni kotiin. Päällä shortsit ja toppi. Voi sitä facepalmin määrää. Lainasin lopulta äidin housuja (eka kerta eläessäni kun menin kokopaikoilla!) jotka oli pari kokoa liian isot, onneksi vyö pelasti. Ja sain meidän tutuilta jotka oli samoissa kisoissa lainaan kisatakin. Arvatkaa kuinka hauskaa oli mennä siellä +25 asteessa kisatakin kanssa :D
Arbaleesia tuntui kuitenkin tosi hyvältä, siis oikeasti törkeen hyvältä. Rata meni kaikinpuolin hyvin, ei mulla ole oikeastaan mitään negatiivista sanottavaa. Vähän se tuntui väsyneeltä, mutta A yritti kuitenkin parhaansa mukaan tsempata. Saatin laukka-käynti siirtymisestä 8!! Siis se kaikista vaikein asia meille ja siitä tulee 8, woah.
Olin vähän skeptinen tuloksien suhteen, sillä aina kun on hyvä fiilis niin prossat on jotain ihan muuta. Tällä kertaa prosentteja kertyi 66,200% ja sillä napsahti lopulta toinen sija (deja vu?) Tuomari oli paperiin kirjoittanut lähes jokaiseen raviohjelman kohtaan, että meno liian kiireistä, joka loppukommenteissa mainittuna 'verotti todella paljon pisteitä'. Pakko sanoa, että en tällä kertaa ole sitten yhtään samaa mieltä tuomarin kanssa. Mutta ei voi mitään, tuomari on sitä mieltä mitä on. Mutta mulla ei ole ikinä ollut niin hyvä fiilis radan jälkeen. 
Palkintojenjaossa tuomari vielä mainitsi, että oltaisiin 'voitettu ylivoimasesti' ellei raviohjelma olisi ollut niin kiireinen. Noh, mitäs sitä nyt sanois, mä olen 100% tyytyväinen meidän suoritukseen,  paras heppa taas! Ihan huikee fiilis kyllä tällä hetkellä.
Olen muuten ollut nyt töissä, ja olen vielä koko loppukesän, joten blogi saa nyt vähemmän huomiota. Tulen yleensä kasin-ysin aikaan illalla kotiin joten ei hirveästi ole aikaa koneella hillumiseen. Nyt nautitaan kesästä!