26. helmikuuta 2017

Järven jäällä ratsastusta

Sanoin aikoinaan blogin kohtaloa miettiessäni, etten varmaan lopeta kokonaan, vaan postailen silloin kuin asiaa oikeasti on. No nyt sitä asiaa on!
Lähes kolme kuukautta on kulunut ja paljon on tapahtunut. Viimeisimpänä se, että käytiin nyt viikonloppuna ekaa kertaa koskaan järven jäällä! Olin käynyt lauantaiaamulla hiihtämässä kyseisellä järvellä ja iltapäivällä maastoillessa sain yhtäkkisen inspiraation lähteä sinne Arbaleesiankin kanssa.
Pikaisen googletuksen järvien jäiden paksuudesta ja kodin kautta lisäsuojituksen hakemisen jälkeen oltiinkin jo rannalla. Olin todella skeptinen meneekö Arbaleesia jäälle ollenkaan, mutta pienen alkupuhinan ja tuhinan jälkeen se käveli sinne reippaasti äidin johtamana. Arbaleesia saikin muilta ulkoilijoilta paljon ihailuja kun se siellä laukkaili. Rouva ei tosin oikein ymmärtänyt sitä, ettei kaarteita voi tuolla vetää tuhatta ja sataa. Parin takajalan alta katoamisen jälkeen sainkin sen rauhoittumaan tarpeeksi, jotta pysyttiin pystyssäkin :D
Toi oli kyllä ihan hullun siistiä laukkailla tuolla! Ainoa mitä piti väistellä tai miettiä oli yksi hiihtolatu. Heh, onnistuttiin jopa jättämään yksi kenkä tuonne, mutta saatiin onneksi heti sunnuntaina uusi. Harmi vaan, että nyt ensi viikon plussakelit taitavat rajoittaa tämän aktiviteetin vain tämän yhden päivän iloksi. Haluisin nimittäin vielä ehtiä kokeilla hiihtoratsastusta tämän talven aikana! Sunnuntaina oli tarkoitus mennä vielä uusiksi tuonne, mutta tulinkin sitten kipeäksi, joten toivotaan ettei kevät ihan vielä tulisi ;)
Mitäs meille sitten muuten? Tein joulukuussa päätöksen, että Arbaleesian kisaura on nyt ohi. Se on kuitenkin 19-vuotias ja ansaitsee eläkkeensä. Käydään ehkä jotkut satunnaiset karkelot, mutta varsinainen kisaaminen on meidän osalta nyt aika lailla ohi. Itse asun viikot Helsingissä, joten ratsastan pääsääntöisesti vain viikonloppuisin (nyt olen tosin mennyt koko viikon). Tämä siirtyminen "kilpa"urheilusta harrasteurheiluun tuli muutenkin hyvään saumaan, sillä olen tällä hetkellä ilman kunnon kouluratsastussaappaita, remontoin Helsingin asuntoani, käyn kahdessa eri yliopistossa ja aloitan ensi viikolla vielä uudessa työpaikassa. Paljon on siis meneillään!
Ihan puskailua meidän meno ei kuitenkaan ole pienestä kevennyksestä huolimatta. Vaikka minulla ei nyt ole niin selkeitä ja aikarajoitteisia tavoitteita kuin ennen, harjoitellaan me edelleenkin esimerkiksi laukanvaihtoja (jotka muuten sujuvat aika mallikkaasti, vaikkakin vauhdikkaasti) ja ratsastetaan ihan kunnon treenejä. Tosin häpeällisesti täytyy myöntää, että viime valmennuksesta on se sama kolme kuukautta kuin viime postauksestakin. Noin joka toinen kerta vaadin rouvalta oikeasti kunnon kokoamista ja "tuuppailen" niitä vaikeita asioita. Muuten sitten hyvänmielen ratsastuksia. Tosin tuon Tamman kanssa ne harvoin ovat täysin hyvämielisiä, milloin pelätään järjettömästi ovea ja milloin ollaan sitä mieltä, että määhän en muuten tänään halua tehdä tätä. Piste.
Yleisesti ottaen meille siis kuuluu hyvää. Mitä nyt Arbaleesian maha on vähän pyöristynyt, mutta on niitä lihaksiakin tullut. Järkytyin ihan, kun katoin syksyn kuvia, vitsit mikä ruipelo se on ollut! Arbaleesian ruokinnasta ollaan tällä hetkellä jättämässä väkirehut minimiin, sillä on nimittäin ollut melkoisen paljon energiaa viime aikoina ;'D
Voisin loppuun vielä mainita, etten tuonne koskaan olisi uskaltanut lähteä, ellen olisi ollut siellä jo aikaisemmin päivällä ja nähnyt pilkkijöiden kaivamia koloja ja tuntisi järven rakennetta niin hyvin; tiedän missä virtauskohdat, lähteet ja heikot kohdat ovat. Muistakaa aina turvallisuus harrastaessanne!

Palatakseni blogiini, on tämä hiljaisuus ja harrastaminen vain harrastamisen ilon takia tuntunut todella vapauttavalta. En ole edes avannut koko bloggeria moneen kuukauteen, mutta nyt tuli jotenkin sellanen fiilis, että tästä on pakko kirjoittaa. Samalla tavalla ajattelinkin jatkaa, kirjoitan kun jotain jännää tapahtuu ;) Tämä blogi on nyt enemmän kuin koskaan ensisijaisesti päiväkirja itselleni.