30. kesäkuuta 2015

HYVIN MENNEET ALUEKISAT @LAAKSO

On meillä upea heppa! Eka alue-A viiteen vuoteen, vieläpä isolla ratsastustadionilla keskellä Stadia ambulanssien hurjastellessa kentän ohi eikä rouva ole moksiskaan.

Aamulla herätys soi ennen kuutta ja sykeröiden tekemisen jälkeen lähdettiin matkaan ennen seiskaa. Laaksolla oltiin ennen kahdeksaa ja taluttelin vähän Arbaleesiaa tutustuttaen sitä paikkaan. Pelkäsin vähän että se olisi ihan kauhusta kankeana, mutta se ei edes korviaan hetkauttanut.

Verkkailemaan lähdin 25min ennen suoritusta ja tällä kertaa aika loppu kesken! Verkassa oli joku 17 ratsukkoa ilman mitään hajua liikennesäännöistä, lisäksi Arbaleesia kävi todella kuumana ja minä olin hukassa kun en oikein osannut ratsastaa sitä tuollaisessa tilassa. Arbaleesia oli sitten todella vahva edestä ja steppaili sinne sun tänne, vähän siinä ehti jo paniikki iskeä että mitä tästä oikein tulee. Lopulta sain siihen onneksi otteen ja sitten mulla olikin allani todella mukavalla energialla liikkuva hevonen.
Tälläistä se meno aluksi oli...
Mutta kyllä se siitä sitten rauhouittui..
Kunnes oli aika laukata ja mä en tiennyt itkeäkkö vai nauraa kun rouva päätti että nyt lähdetään!.. Päätin näyttää hyvin turhaantuneelta.
Mutta kyllä siitäkin rumimmasta toukasta kuoritui oikea perhonen!
En tosiaan ehtinyt ratsastamaan Arbaleesiaa ihan kunnolla läpi kun rouva oli niin menossa, mutta ehkä parempi niin. Vaikka laukkaohjelmassa olisi saanut olla vähän paremmin hallinnassa, niin raviohjelmassa oli energian ansiosta todella kivoja kohtia!
Sitten juuri ennen suoritustani kuulutettiin hevosen olevan irti ja tyttö tajuttomana maassa, joten odoteltiin siinä hetki sitten ambulanssia yms. Sain ainakin kiertää rataa ihan mukavan ajan. Ja sitten minä ekaa kertaa ikinä sössin radan aloituksen. Se missä me aina loistetaan! Kaiken lisäksi tein saman virheen kolme kertaa, en vain ymmärrä miten joka kerta vasemmalta tultaessa käänsin keskihalkaisijalle metrin liian aikasin. Onneksi tuo ei nyt niin paljoa pisteitä rokottanut mutta kyllä siinä seiska kutoseksi kääntyi.
Raviohjelma oli tasaista 6 linjaa parilla 5.5 höystettynä. Keskiravi ei vain veny tarpeeksi, ja kyllä siinä pieni alemmuskompleksi iski kun katsoi niitä muita hevosia siellä liitokavioineen.
Kyllä ne keskiravit sieltä joku iloinen päivä tulevat esille
Laukkaohjelma oli tällä kertaa tasaista 6-6.5 laukan pyöriessä kunnolla. Keskilaukka olisi saanut olla enemmän eteen, ja rouva ei energiatasoiltaan halunnut tulla siitä takaisin, joten ensimmäinen vastalaukkakaari oli aika mielenkiintoista katsottavaa, mutta mystisesti silti 6 siitä. Käyntivaihto hieman etupainoinen mutta silti 6,5.
Käyntiohjelma oli 6,5 ja toiveena irtonaisuutta lapoihin ja joustavuutta lisää. Se on N sanoin vähän aavikkolaiva käynnissä :D Ohjien keruusta napsahti toiselta tuomarilta vitonen Arbaleesian vähän jännittyessä js niskuroidessa. Loppuhalkaisijasta 7, vaikka käänsinkin taas liian aikaisin.
Radan jälkeen tuttuun tapaan itsekriittisyys iski ja seuraavan ratsukon kysyessä miten meni, näytin peukkua alas. Hapan naamani sentään muisti toivottaa onnea heille. Perfektionistin tapaan löydän aina jotain parannettavaa ja olen kriittisimmilläni juuri suorituksen jälkeen. Totesin sitten 10min päästä että ei hullumpi rata.
Radasta löytyi paljon hienoja hetkiä jolloin Arbaleesia oikeasti kantoi itsensä ja liikkui kivalla energialla ja laajalla liikkellä. Nyt kun uskalsin jo mennä vähän reippaammin ja miettiä sitä näyttävyyttä.
Aika hienoa, että kauden ensimmäinen täysin rikkeetön rata tuli sitten tuolta. Toisen tuomarin loppukommenteista en saa vaihteeksi selvää, mutta toinen kirjoitti "Rikkeetön suoritus jossa hev. saisi liikkua kevyemmällä etuosalla ja irtonaisemmin lavoin. Siisti suoritus. Lisää venyvyyttä keskiask.lajeihin." Prosentteja tuli sitten 60,259% ja tällä olin pitkään sijoittumassa kunnes viimeiset ratsukot ajelivat ohi.
Nyt kun alla on erittäin tasainen, rikkeetön suoritus, on aika alkaa hienosäätämään. Juteltiin jo viime viikon valmennuksessa mahdollisuudesta alkaa kisata kangilla, ja eilen päädyinkin kokoamaan kankisuitsiamme ja testailemaan menoa, Itsehän olin ihan hukassa, mutta heppa toimi moitteettomasti. Nyt tosiaan vielä vähän lisää liikettä ja sitten alkaa kaikki olemaan aika hyvällä mallilla.

27. kesäkuuta 2015

ESTONIA 2015

Nyt on jokavuotinen Tallinnan reissu tehty. En sen tarkemmin ajatellut reissusta kertoa, halusin vain jakaa nämä kuvat tässä nopeasti ennen huomisia kisoja. Vietettiin yhteensä 12h merellä josta puolet ihanassa auringonpaisteessa, mutta puolet perinteisesti ukkosen, salamoinnin ja kaatosateen siivittämänä. Takaisin tulin yli satasen köyhempänä, sateesta märkänä ja kumisaappaan aiheuttaman rakon kanssa. Mutta silti onnellisena. Rakastan merta, vaikka vihaankin kaikkea mitä siinä elää. Rakastan kauniita auringonlaskuja merellä, lämpimiä iltoja rannalla ja ennen kaikkea rakastan Viron halpoja hintoja.

22. kesäkuuta 2015

LAUKKAVALMENNUS

Viime viikon valmennus oli hyvin laukkapainoitteinen. Keskityttiin koko valmennus Arbaleesian laukkaan ja sen laatuun ja rytmiin. Tunti ei todellakaan ollut mulle helppo, sillä Arbaleesia kaipaa jatkuvaa muistuttamista jalalla laukassa. Muuten se valahtaa takaisin siihen epämääräiseen melkein-kolmitahtiseen räpellykseen.
Aloitettiin ihan laukkaamalla ympyrällä ja hetken laukkaa työstettyämme siirryin Sannan ympärille pienelle voltille. Arbaleesia oli heti ihan eieiei pliis ei tätä ja kyllä pääsi mun ulkopohje treeniin että sain sen pidettyä voltilla samalla kun maasta muistuteltiin niitä takajalkoja polkemaan raipan avulla. Monen tuskallisen voltin jälkeen – ja samalla monen erittäin hyvän laukka-askeleen jälkeen siirryttiin takaisin suurelle ympyrälle treenaamaan siirtymisiä.

Voi kuinka vaikeaa se keskilaukka onkaan! Nauroin vaan selässä kun kentän laidalta kuuluu huutoa että enemmän ja minä epätoivoisena yritän patistaa Arbaleesiaa menemään kunnon kenttälaukkaa, mutta ei sitten vaan millään! Pari kertaa saatiin ihan kivoja venytyksiä, mutta suurimman osan ajasta pompittiin ylöspäin pomppupallon tapaan. Noh, ainakin takaisinotot menivät hyvin.
Vakavasti otettavaa menoa eikö?
Toistettiin välikäyntien jälkeen sama toiseen suuntaaan ja sen jälkeen taas käyntien kautta käyntivaihtojen treenausta.
Tehtiin aluksi voltin päätteeksi aina käyntivaihto samaan laukkaan, hetken päästä sitten jokaisella voltin puolikkaalla. Ensimmäiset käyntiin siirtymiset olivat mallia ei-kovin-kaunis, mutta hetken päästä kun Arbaleesia alkoi koota itseään ja odottamaan käyntiin siirtymistä oli allani upeasti kevyellä kädellä laukkaava hevonen joka siirtyi käyntiin ajatuksen voimalla. Jes! Toistettiin tätä kuviota jonkin aikaa, kunnes lisättiin jonon jatkeeksi vielä käyntivaihdot kolmen askeleen välein voltin neljännesosilla. Sai kyllä olla tarkkana, että laukka oli ensimmäisestä askeleesta hyvää.
Ensimmäisten volttien aikana kootessa Arbaleesian laukka valahti helposti etupainoiseksi, eikä etuosa ehtinyt takaosan alta pois.
Tosta vaan etuosa ylös niin voidaan alkaa treenaa piruettilaukkaa. Tai sitten ei.
Toistettiin tätä taas toiseenkin suuntaan välikäyntien jälkeen ja lopulta mentiin vielä neliöuralla treeniä. Eli neliökulma laukkaa jonka jälkeen avoa ja käyntiin siirtyminen. Ei ollut helppoa ei.
Tunnin teemana oli siis omalta osaltani jalan käyttö, Arbaleesian osalta puhdas vahva laukka. Kivointa oli se, että me onnistuttiin tässä! Ajoittain Arbaleesia laukkasi todella hyvin koottuna korkealla niskalla – mutta turpa luotilinjalla. On se vaan kivaa huomata kuinka me koko ajan kehitytään. Kaikki alkaa hiljalleen tuntumaan helpommalta, ja moni asia – kuten oma nopea reagointi jos laukka huononee – tulee jo ihan selkärangasta. Kaikista parasta että 60min intensiivisen laukkatreenin jälkeen Arbaleesia oli vain vähän hikinen eikä edes kovin väsynyt!
Aina ei tosin oltu edes varmoja mitä askelalajia me mentiin ja hevonenkin näytti yhtä hämmästyneeltä kuin ratsastaja.
Rouva sai ansaitun kraniohoidon vielä samana päivänä. Lihaksia oli tullut selkeästi lisää, pienet liikutuksen tuomat lihasjumit olivat symmetrisiä ja A oli yleisesti ihan eri hevonen kuin keväällä. Pois ovat kadonneet suuret lihasjumit ja esim. niskan jännittyneisyys.

Tämän postauksen julkaisuaikoihin olenkin jo purjeveneessä matkalla Viroon. Mulla on hurjasti postauksia nyt jonossa: on yo-kuvia, itsenäisestä treenistä juttua, ja loppuviikosta tulee olemaan valmennuksesta, Laakson treeneistä ja itse Laakson kisoista. Saa nähdä mitä kaikkea ehdin edes julkaista :D

16. kesäkuuta 2015

TAAS KERRAN @KYNNAR

Sunnuntaina oli taas vuorossa HeA:2 Kynnarissa. Sadetta oltiin luvattu koko päiväksi, mutta sää oli meidän puolella ja sade lakkasi juuri siksi ajaksi kun olin hevosen selässä.

Verkassa mentiin siirtymisiä, pohkeenväistöjä ja muistuteltiin molempia taas vähän miten sitä mentiinkään. Arbaleesia oli välillä vähän liiankin innoissaan menossa, mutta rauhoittui lopulta. Välillä se meni jopa oikeasti hienosti, mutta eihän se jaksa vielä ylläpitää sitä laajempaa mutta koottua liikettä paria askelta enempää. Kun saataisiin noita hienoja hetkiä sinne radallekkin! Tai kun muistaisin ratsastaa yhtä paljon radalla.
Itse rata oli ihan ookoo. Ei olla varmaan ikinä tehty näin tasapaksua rataa. Asioita hieman hankaloitti hiekan liukastuttamat jalustimet jotka eivät millään pysyneet jalassa, kesken radan auennut saapas??, eivätkä rikkoutuneet ohjat ja hätäteippaus auttaneet asiaa :D En siis päässyt vaikuttamaan hevoseen tarpeeksi, ja muutenkin oma ratsastukseni oli ehkä vähän sellaista sinnepäin. Päästin Arbaleesian liian helpolla, kun nyt pitäisi uskaltaa ottaa vähän enemmän riskejä. Me vähän valahdettiin takaisin sinne HeB-fiilikseen, mutta tälläistä alkukaudella saattaa olla.
Tasapaksuumme rataan kuului kuitenkin tavanomaisesti erinomaiset alku- ja loppulinjat seiskan arvosanalla. Myös toiseen keskiraviin olen tyytyväinen, sillä ensimmäistä kertaa ikinä paperissa ei lukenut tahti kiihtyy vaan saisi venyttää enemmän, edistystä! Kaikki askellajien sisällä olleet siirtymiset olivat myös todella hyviä.
Parin pikkuvirheen lisäksi pohkeenväistöt tuottivat päänvaivaa, niiden treenaus on viime aikoina vähän unohtunut ja se näkyi.
Prosentteja tuli sitten 60,69 ja tällä sija 11/13. Prosenttimme olivat täysin oikeudenmukaiset, mutta taso todella kova. Ei meidän putte tollaisessa seurassa millään voi pärjätä, varsinkaan kun tehtiin niin tylsän keskinkertainen rata. Ja kuten äitikin sanoi: on puokkituomareita, suokkituomareita ja niitä normaaleja. Tällä kertaa kohdalle osui jännittyneistä mutta hienoliikkeisistä puokeista tykkäävä.
Vertailin kuitenkin papereita viime Kynnarin kisoihin, ja totesin että moni asia on parantunut. Harjoitusravi-keskiravi-harjoitusravi siirtyminen noussut vitosesta seiskaan, käyntiohjelma myös yhdellä numerolla ylöspäin, samoin laukassa tehtävät siirtymiset. Tällä kertaa prosentteja laski laukka, joka ei pyörinyt tarpeeksi. Keskilaukka sitten pyöri liikaakin, joka on asia mitä pitää nyt alkaa treenaamaan. Ikinä en olisi kuvitellut että ongelmia tuottaa liika kokoaminen. Arbaleesiasta on tulossa ihan kunnon kouluhevonen kun se mielummin kokoaa kuin leikkii kenttähevosta.
Mitään suurempia virheitä radassa ei siis ollut, mutta olisin kaivannut hieman kuuliaisempaa hevosta ja ylipäätään reaktiivisempaa menoa. Nyt muoto jäi liian avonaiseksi ja ajoittain myös matalaksi. Arbaleesia meni radalla siihen samaan moodiin mistä ennen niin pidin: tismalleen yksi muoto, yksi tahti. Sitten se vetää vähän herneet nenään jos se ei saakkaan mennä niin. HeC luokissa se oli ihan kiva juttu, mutta nyt haluaisin vaatia Arbaleesialta samaa fiilistä radalla mikä verkassakin ajoittain oli. Pitäisi vaan itse uskaltaa ratsastaa siellä radalla samalla tavalla kuin verkassa. Olen kuitenkin tyytyväinen, sillä jokainen kisasuorituksemme on aina ollut jollain tapaa edellistä parempi, ja tää on se mitä me haetaan. Ei voittoja kuten viime kaudella, vaan itsemme ylittämistä ja kehitystä.
Nyt lähdetään sitten hienosäätämään kauden ensimmäisiä aluekisoja varten jotka ovat Laaksolla iik! kahden viikon päästä. Tarkoitus olisi päästä treenaamaan sinne valmennuksen muodossa ennen kisoja, sillä se on kuulemma hevosille aika jännittävä paikka.