28. joulukuuta 2014

ARPAKUUTIOLLINEN HUONOA ONNEA

Mitä rakkaus on?

Se on luottamusta, kärsivällisyyttä. 
Toisen eteen taistelua, yhdessä esteiden ylitsepääsemistä. Ymmärtämistä, toisen virheiden hyväksymistä. Kiinnipitämistä, eikä koskaan irtipäästämistä.

Kaikki tuntui hetken ajan niin toivottomalta. Itsenäiset ratsastukset eivät onnistuneet oman typerän ajatteluni takia, ja sitten kun alan jo miettimään pienen ratsastustauon pitämistä, äiti soittaa ja kertoo Arbaleesian liikkuvan epämääräisesti. Syynä oikean takajalan lihasrevähtymä (onneksi vain lievä). Taas sitä mennään oli ensimmäinen ajatukseni.

Kävelytin Arbaleesiaa yksi päivä järkyttävässä lumipyryssä 15min ajattelen, että kaikkea teenkin tuon tarhassa liukastelevan idiootin eteen. Yllätykseni maneesi olikin tyhjä, joten menin päästämään Arbaleesian sinne riehumaan hetkeksi. Heti kun riimunnarun klipsi kilahtaa auki lähtee Arbaleesia vetämään riekkulaukkaa ympäri maneesia. Hetken siinä naureskeltuani (ja mietittyäni miten ikinä saan Arbaleesian kiinni) ravaa A luokseni korvat hörössä ja jää parin metrin päähän tuijottamaan. Huvikseni lähden kävelemään ja juoksemaan ympäri maneesia, Arbaleesia perässäni minne ikinä meninkään – mitä ikinä teinkään.
Tää on eräs tärkeimmistä syistä miksi hevosen omistaminen on niin mahtavaa. Välillä tekisi mieli kirota tuo otus alempaan helvettiin, välillä tekisi mieli itkeä kun ei vuotta voi harrastaa ilman epäonnea. Mutta sitten välillä on näitä hetkiä. Hetkiä jotka on puhdasta molemminpuoleista luottamusta. Hetkiä jolloin ymmärtää, kuinka paljon kaikesta huolimatta sitä toista rakastaakin.

24. joulukuuta 2014

HYVÄÄ JOULUA

Muut laittaa niitä kaikista edustavimpia jouluposeerauksia – noh me ollaan muutenkin vähän erilaisia.
Arbaleesian joululahja meille oli tänä vuonna parin viikon saikku, joten me vietetään ratsastuksesta hieman joululomaa. Ehkä ihan hyväkin näin, oma psyykkeeni on tätä kaivannut.
Kaikesta huolimatta oon nauttinut heppailusta viime päivinä enemmän kuin pitkään aikaan. Oon tehny asioita mistä me molemmat nautitaan. Oon kävellyt monia kilometrejä Arbaleesia perässäni puiden oksia hamuillen, nauranut maneesin reunalla Arbaleesian pukkilaukkakohtauksille ja yleisesti viettänyt enemmän aikaa sen kanssa. Ehkä tälläinen rauhallinen, kiiretön heppailuarki parin viikon ajan on paikallaan niin hektisen kisakauden jälkeen.
Nauttikaa. Olkaa iloisia. Olkaa kiitollisia kaikesta siitä mitä teillä on. Hyvää joulua.

18. joulukuuta 2014

KEHITYS 2013-NYKYHETKI

Mä tässä yksi päivä kuvia selaillessani huomasin, että herranjestas kuinka paljon meidän meno on muuttunut. Oon tehny kerran aikasemmin kehityspostauksen, mutta se oli paljon pidemmältä ajalta ja vain vuoteen 2012. Joten nyt on aika uudelle, ja hieman tarkemmalle. Eli saikun jälkeiseltä ajalta.

Niille uusille lukijoille jotka ei tiedä, niin Arbaleesia oli saikulla tosi pitkään. Muistaakseni se ensin alkoi siitä, kun se tarhassa sai irronneen sähkölangan kintereen niveleen saakka. Haava ei millään syvyydensä takia parantunut, ja pitkäjaksoinen saikku sai henkeen ja vereen kisahevos-Arbaleesian tosi apaattiseksi. Tämä sitten johti mahahaavaan (epäiltyyn, ei ikinä tutkittu mutta lääkittiin).

Tosta sitten lähti kierre johon kuului vuosien väärän kengityksen korjaaminen, lihasongelmia, nivelrikon toteaminen ja lukuisa määrä klinikkakäyntejä. Joka kerta kun päästiin aloittamaan ratsastus tulikin jotain uutta.

Annan kuvien puhua puolestaan, eipä tähän paljon selittelyä tarvita.

Huom. kuvat on keskivertokuvia ravista, ei niitä sen kerran parhaimpia, eikä huonompia. Ja mahdollisimman samasta kohdasta liikettä. Tää antaa realistisen kuvan miltä meidän meno on silloin näyttänyt. 

Talvi 2013
Kevät 2013
Tässä ehti olemaan se nivelrikon toteaminen. Joten lopputalvi-alkukevät kului kävelyn merkeissä. Toukokuussa ratsastuksen aloittaminen.
Kesäkuu-syyskuu 2013
Lokakuu-joulukuu 2013
Talvi 2014
Kevät 2014
En edes muista miksi, mutta maaliskuu saikulla.
Kesäkuu-heinäkuu 2014
Elokuu-lokakuu 2014
Aloitettiin taas valmennuksissa käyminen neljän vuoden jälkeen.
Nykyhetki
Se mitä itse näen, on liikeen suunnan muuttuminen enemmän ylöspäin. Niskan nouseminen ja muodon pyöristyminen. Arbaleesia kannattelee itsensä paremmin, eikä enään roiku kuolaimessa pystyssä pysyäkseen. Sitä kautta etupainoisuuden katoaminen. Samalla laajempaa liikettä ei saada enään vauhdin (ks. kevät 2014), vaan kokoamisen kautta.

Eniten kuitenkin on muuttunu mun asenne. Tiedättekö tuolloin ekan kuvan aikoihin 2013 musta tuntu, että meiän meno oli niin hyvää. Noh kun ei tiedosta paremmasta niin miten sitä voi toivoa? Mä kuitenkin muistan kuinka mulla ei oikeasti ollut paljoakaan kontrollia siihen miten Arbaleesia menee. Rehellisesti sanottuna mä oon ollu perunasäkki tuolla selässä tähän syksyyn asti (kuitenkin sentään hyvin kehonsa kontrolloiva perunasäkki). Mä olen ollut lähinnä matkustaja. Pohjeavut, ai mitkä? Joustava ja kevyt käsi, niin mikä? Hullua, että tämän parin vuoden aikana kaikki kehitys on tapahtunut suurimmaksi osaksi nyt syksyn aikana.

Rakenne&lihaksisto
Maaliskuu 2013
Joulukuu 2013
Joulukuu 2014

14. joulukuuta 2014

KyIF JOULUJUHLA + KISATILASTOA

Nyt on seuramestarit kruunattu ja olen kotona yhden mitalin rikkaampana. Ajattelin tämän kunniaksi näyttää teille pientä tilastoa mun kisaurastani, sekä kuvittaa postauksen tämän päivän joulujuhlakuvilla.

Olen startannut yhteensä koko elämäni aikana noin 50 starttia, plus epämääräinen ehkä noin 10-20 muuta estestarttia.
Näistä olen voittanut 10 kertaa, niistä 8 on koulukisoista, ja 2 estekisoista. Näistä starteista 6 on ollut Arbaleesialla. Viisi näistä voitoista on tältä kaudelta. Sekä 4 näistä seuramestaruuskultaa.
Olen tullut toiseksi 6 kertaa, 5 kertaa koulukisoissa, kerran estekisoissa. Näistä starteista 4 on Arbaleesialla. Sekä yksi näistä seuramestaruushopeaa.
Olen tullut kolmanneksi 5 kertaa, 4 kertaa koulukisoissa, kerran estekisoissa. Näistä starteista 3 on Arbaleesialla. Sekä yksi näistä seuramestaruuspronssia.
Olen myös tullut neljänneksi 3 kertaa, viidenneksi kerran, sekä kuudenneksi kerran. Lisäksi olen saanut clear-round ruusukkeita 7 .
Yhteensä olen tuonut ruusukkeen kotiin 33 kertaa, joka on noin puolet starteistani. Seuramestaruuksia löytyy kuusi kappaletta. Tällä kaudella olen voittanut 5/9 kilpailuista ja ruusukkeen olen tuonut kotiin kaikista kisoista paitsi aluekisoista. 
Tähän kauteen olen varsin tyytyväinen. Laskin, että ollaan käyty syksyn mittaan 11 kertaa valmennuksessa, ja ollaan menty tuohon määrään nähden ihan uskomattomasti eteenpäin. En voi muuta kuin olla ylpeä Arbaleesiasta, sekä tietysti omista saavutuksistani.

11. joulukuuta 2014

VIDEOTA KISOISTA

Sain kommenttia edelliseen postaukseen, että blogissani olisi kiva nähdä useammin videoita. Niiden vähyys johtuu suurimmaksi osaksi ihan omasta laiskuudestani käydä videoita läpi, ja nyt kun sain käytyä läpi videot kisoista ja ladattua ne Youtubeen, ajattelin ne teille jakaa. Ensimmäinen video on verkasta ja toinen itse kisarata. Rata ei ollut täydellinen (heh ks. toinen laukannosto ja kaikki takavasemmalla tapahtuva) mutta olen kyllä erittäin tyytyväinen suoritukseen.
(Linkki videoon)
(Linkki videoon)

7. joulukuuta 2014

KyIF SEURAMESTARIT 2014

Otsikko jo hieman spoilasi, mutta tosiaan tänään kävästiin Wiknerillä seuramestaruuksissa.

Tää oli ensimmäinen koskaan kisaverkka missä laukkasin Arbaleesialla. Ollaan valmennuksissakin viime aikoina tehty laukkatyöskentelyä ennen ravia, joten kerta se ensimmäinenkin. Arbaleesia on muutenkin ollut niin energinen viime aikoina, että ehkä oli ihan hyvä saada energiaa purettua ja sitä kautta tasasempi suoritus. Verkassa tosiaan menin paljon siirtymisiä, avoa ja yleisesti hain rentoa olemusta.
Itse radalla Arbaleesia jännitti sitä takanurkkaa, kuten joka ikinen kerta. Luulisi että se nyt olisi siihen tottunut niiden vuosien aikana mitä se Wiknerillä asui, mutta ei. Nojaa, kyllä se siitä sitten hieman rauhottui, mutta niska jännittyi aina tuomarinpäätyä lähestyessä.
Rata oli hyvä. Lähdin jo alusta lähtien sellasella asenteella että nyt me tehdään se kisakauden paras rata. Ja aika lähelle me sellaista päästiin. Arbaleesia oli tasainen, ravin tahti oli hyvä ja laukka rullas. Varsinkin laukka-käynti siirtymiseen olin tyytyväinen, siinä kehitystä oli selkeästi tapahtunut eniten. Vasemmalle se ei oikein tahtonut taipua, ja sisäpohje ei välillä mennyt läpi, mutta muuten perushyvä Arbaleesia. Keskiravikin on parantunut huimasti tässä syksyn mittaan.
Radan jälkeen oli yksinkertaisesti hyvä fiilis. Prosentteja tuli lopulta 64,2% joka mielestäni vastasi todellisuutta. Starttasin tokana, ja olin siinä vaiheessa johdossa, joten jäätiin sitten odottomaan mahdollista palkintojenjakoa.
Ja niinhän siinä kävi, että minusta ja Arbaleesiasta tuli tämän vuoden KyiFin seuramestareita. Ihan mahtava kisakauden lopetus, en voisi tyytyväisempi olla! Ensi sunnuntaina palkitaan seuran joulujuhlassa sitten vielä seuramestarit erikseen, joten sitä odotellessa.