28. maaliskuuta 2017

Voitto yllätyskisoista!!

Reilu viikko sitten sunnuntai-iltana sain idean: kotiseuran tallilla olisi kisat seuraavana sunnuntaina, kuulkaas nyt lähtee! Ilmottauduin viimeisenä tuntina ja totesin, että olen viimeksi ollut valmennuksessa marraskuussa. Äkkiä siis varaamaan valmennusta. Loppujen lopuksi päädyin treenaamaan kisoihin sen yhden valmennuksen lisäksi yhden kerran. Päivää ennen kisoja päätin mennä maastoon, koska aavistelin sen tuovan enemmän hyötyä kuin viime hetken paniikkitreeni.
Otin ihan rennosti, sillä ilmottauduin ihan vaan HeB. Sehän menee ihan heittämällä, ajattelin. Arbaleesia oli ollut niin kiva koko viikon, että fiilis kisoihin lähtiessä oli todella kiva, vaikka treenattu ei ehditty lähes lainkaan. Lähdin kisoihin asenteella vähän virkistystä arkeen, ei siis mitään stressiä tai paineita vaikka puoli sukua olikin katsomossa kaikkien muiden tuttujen lisäksi. Tärkeintä olisi, että Arbaleesia jää tyytyväiseksi suorituksen jälkeen.
Wiknerille on aina kiva mennä kisoihin, siellä on paljon tuttuja ja Arbaleesia saa aina huikeasti kehuja. Kaikki aina kummastelevat, että onko se jo 19?? Kun se näyttää vielä niin hyvältä! Onhan se kuin ihan eri hevonen verrattuna niihin ensimmäisiin vuosiin Wiknerillä yli 10 vuotta sitten. Arbaleesia on kuin hyvä viini, se vain paranee vanhetessaan ;)
Toisaalta, Wiknerille on aina ihan kamalaa mennä kisoihin. Arbaleesia on asunut tuolla puolet elämästään, mutta edelleen se tuomaripäädyn yksi nurkka vaan jaksaa järkyttää :D Arbaleesia on aina ihan kauhusta kankeana tuolla tuomarinpäädyssä, mutta olen jo aikoja sitten hyväksynyt, etten sille voi mitään tehdä. Tasapanoitetaan sitä näyttämällä extrahyvältä loput 2/3 radasta.
Itse rata oli todella simppeli. Paljon lävistäjiä ja rentoa menoa. Ongelmakohtina tiesin jo etukäteen olevan pelkoni ratsastaa käyntiä (Arbaleesia jännittyy helposti siinä laukkaa ennakoidessa) ja keskiaskellajien kaksi moodia liian vähän tai liikaa. Arbaleesia ei koskaan ole oikein hiffannut niitä. 
Nämä olivatkin ne asiat jotka tuottivat oletetusti ongelmia, mutta muuten rata oli todella mutkaton. Loppukommenteissa kehuttiin kivaa kokonaisuutta ja positiivista energiaa läpi ohjelman. Käyntiä toivottiin samalla matkaavoittavemmaksi. Itse ohjelman ratsastuksen kommenteissa itseäni huvitti huomattavasti keskilaukan kommentti hyvä yritys. Arvosana oli kuitenkin 6, joten kai se iha hyvä yritys sitten oli.
Prosentteja tuli lopulta 61,2 ja ehdin jo vähän pettymään että höh, mites nyt näin. Tuomari oli nähtävästi ollut hieman nihkeämpi pisteiden kanssa, sillä palkintojen jakoon kuulutettiin ensimmäisenä minun nimeni. Hetken ihmeteltyäni nousin takaisin selkään ja taputtelin about sadannen kerran Arbaleesian kaulaa.
Ei niillä prosenteilla lopulta ole kuitenkaan mitään väliä, tärkeintä on että ne ovat vertauskelpoisia kanssakilpailijoiden kanssa. Vielä tärkempää ovat itse kommentit paperissa, jotka olivatkin todella kannustavia ja positiivisia. Arbaleesia selkeästi muistaa vielä homman nimen, vaikka ajoittain vähän jännittikin. Saa nähdä, ehkä me joihinkin karkeloihin vielä satunnaisesti osallistutaan, aktiviista kisaamista me ei kuitenkaan aiota enää harrastaa, kuten päätin jo viime vuonna. Lähinnä ehkä mielenvirkistykseksi voisi mennä parit helpot luokat silloin tällöin, sillä onhan kisaamisessa oma viehätyksensä. Varsinkin kun menee hyvin! 

16. maaliskuuta 2017

Tilannekatsaus

Viime viikon sunnuntaina mulla iski inspis, että tänään haluan ratsastuksesta kuvia. Oli puoliaurinkoista, joten päätin mennä kokeilemaan miltä ulkokenttä tuntuu. Eihän se pohja huippu ollut, mutta kyllä siinä kelpasi vähän humputella.
Kuten viimeksi jo kerroin, otetaan me nyt rennosti. Arbaleesia ei tosin tällä hetkellä ihan muista mitä rento tarkoittaa, on nimittäin niin hirveän kiva mennä kovaa. Keskiviikkona onneksi pääsin maastoon päästelemään vähän rouvan höyryjä, joten ehkä se nyt olisi viikonloppuna rauhallisempi :D Vihaan muuten ratsastaa toppaliivi/takki päällä, se jotenkin tuntuu siltä että on ihan mahdoton istua suorassa kun joku kinnaa vasten ja vie olkapäät eteen. Olenkin oikeastaan koko talven mennyt aluskerrasto+fleece-yhdistelmällä, mutta tuolla ulkona oli kyllä pakko laittaa jotain enempi päälle.
Tuolloin sunnuntaina kiersin ihan vaan kenttää, hain kivaa tasaista etupäätä niska ei niin korkealla rennolla liikkellä. Varsinkin ravi ole todella letkeää ja askeleen pituuden sääteleminen oli helppoa. En lähtenyt hirveästi hakemaan kokoamista tuolla pohjalla, vaan lähinnä muuntelin hieman askeleen pituutta ja tahtia. Arbaleesia oli todella kivalla tuntumalla ja vaikka välillä oli hieman kiire, kuunteli se kuitenkin pieniäkin apuja. Vähän etupainoiseksi se pääsi välillä valahtamaan, mutta takaosa kuitenkin toimi ja tuntuma oli kevyt, joten en ottanut siitä niin suurta stressiä.
Tässä rouva niin kovasti yrittää vähän lyhentää itseään; takaosaan tulee kivasti poljentaa ja swingiä, mutta etuosa ei oikein ehdi alta pois etupainoisuuden takia. Itse selässä iloitsen siitä, että jes takajalat polkee, mutta kuvasta näkee selvästi ettei ihan optimaalitilannetta ole saavutettu. Pitää varmaan ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa aina välillä vaatimaan sitä etupäätäkin oikeasti ylöspäin. Vaikka otetaankin rennosti, niin kyllä sitä välillä pitäisi varmaan pureutua tarkemmin ongelmiin - varsinkin nyt kun ne tiedostaa.
Laukassa Arbaleesia tuntui tahmealta, mutta epäilen sen johtuneen edellispäivän pitkäksi venyneestä ratsastuksesta (meni 1,5h saada Arbaleesia kävelemään rennosti ilman jatkuvaa joko laukattais? ai aha. entä nyt? ai ei muka vielkää. entä nyyyyt?), joten en kamalasti siltä vaatinut. Lähinnä mentiin rauhallisessa temmossa kenttää ympäri, ei sitä aina tarvitse olla niin tekemässä jotain.
Tää oli samalla eka kerta neljään kuukauteen, kun sain kuvista nähdä Arbaleesian nykykunnon. Jotenkin sitä on pysäytetystä hetkestä helpompi nähdä miltä ne lihakset ja yleinen olemus näyttää. Kyllähän tuota elintaso- ja ikäkerroinmahaa löytyy, mutta ei se ihan lihakseton ole. Kaulasta ehkä hieman paksuutta kadonnut, mutta mitään katastrofaalista ei ole tapahtunut, jes. Eli meillä menee hyvin, odotan innolla kevättä ja ulkokauden kunnollista korkkaamista.