29. marraskuuta 2014

PUUTTUVA NOLLA

Torstaina oli taas perus, jokaviikkoinen kouluvalmennus. Arbaleesia on ollut nyt pikku hiljaa koko ajan parempi, joten toivoin valmennuksen menevän paremmin kuin edellinen.

Verkkasin aluksi puoli tuntia, jankkasin niitä takaosakäännöksiä niin kauan kunnes molempiin suuntiin tuli yhdet tosi hyvät. Ravissa menin perus temponmuutoksia ja siirtymisiä.

Itse tunti aloitettiin ravissa ensin loivia pohkeenväistöjä tehden. Pohkeenväistöt on asia mikä kuuluu meidän jokakertaiseen treeniin, ja Arbaleesia handlaa ne aika hyvin. Väistöt on tasaisia ja tahdikkaita, mutta se tukeutuu niissä ihan liikaa kuolaimelle. Mentiin aluksi ihan loivia väistöjä joka sivulla, ja sen jälkeen itse tehtävänä viisi askelta pohkeenväistöä – suoristus – viisi askelta suoraan – ja taas viisi sivulle.
Kyllä sitä liikettä sieltä aina välillä lähti!
Arbaleesia ei aluksi kamalasti kuunnellut pohjetta, jolloin itse väistö oli loiva, ja suoristus puutteellinen. Kuitenkin vähitellen se herkistyi ja saatiin varsinkin oikealle tosi hienoja tasaisia väistöjä. Vasemalle se väistää ehkä jyrkemmin, mutta myös samalla epätasaisemmin. Kuolaimessa se joka tapauksessa roikkui, ja mulla oli välillä suuriakin vaikeuksia saada hellitettyä ohjastuntumaa. Lisäksi se aukoi suuta paljon normaalia enemmän, joten kokeilen ensi kerraksi taas muovista kolmipalaa. Arbaleesia on vaan tässä vuosien aikana oppinut ton kuolaimeen tukeutumisen ja sitä kautta tasapainon hakemisen, ja siitä pitäisi päästä eroon. Samoin mun kuolleesta kädestä.
Tuon jälkeen mentiin A:1 ohjelmassa olevia pohkeenväistöjä. Eli keskihaljasijalta pitkän sivun loppuun. Tässä pitää osoittaa se, että käännettyään keskihalkaisijalle pystyy suoristamaan hevosen, ja siitä esittämään pohkeenväistön joka menee sivulle, mutta myös eteenpäin. Suurin osa väistöistä meni ihan hyvin, välillä tuli vähän häslinkiä, mutta ei mitään suurempia kamaluuksia.
Laukassa mentiin pääty-ympyrällä ensin puoli kierrosta ravia – puoli kierrosta laukkaa jne. Tän jälkeen alettiin tekemään kierros laukkaa – raviin siirtyminen – heti perään vastavoltti eli toiseen suuntaan kuin laukka – jonka jälkeen taas laukannosto. Näissä Arbaleesia välillä ignooras ihan kokonaan istunnan ja meinasi laukata läpi voltin. Tai pari kertaa saatiin askel ravia jonka jälkeen se jo meinasi nostaa uudestaan laukan ennen kuin ehdin edes tekemään volttia. Ennakoivaa menoa siis. Niinä kertoina kun Arbaleesia ei 1. jatkanut raviin siirtymisen läpi laukassa 2. juossut voltin läpi ulkoapuja kuuntelematta 3. yleisesti kiehunut, saatiin tosi kivoja siirtymisiä. Arbaleesiahan rupee aina vähän kiehumaan päästä silloin kun se väsyy, joten haastetta riitti kyllä näin tunnin lopuksi.
Tää oli niitä kertoja kun epätoivoisesti yritin saada Arbaleesiaa pysymään ravissa siirtymisen jälkeen. 
Paljon tehtiin siis tunnilla ja Arbaleesia oli yleisesti ottaen ihan ookoo. Ei mikään paras, varsinkaan suustaan, mutta ei niin hirveä kuin viimeksi. Mun kädet eli tän seurauksena myös ihan omaa elämäänsä koko tunnin, joten olkaa hyvät tässä on postaus täynnä kuvia missä mä en osaa ratsastaa. Saatiin nyt kuitenkin kotiläksyksi treenata paljon laukka-ravi ravi-laukka siirtymisiä, joten niiden parissa vietetään parit seuraava kertaa.

Ps. Pahoittelen kuvien anteeksiantamattoman järkyttävää laatua (seuraavassa postauksessa päästään toiseen ääripäähän tämän suhteen (ja saatte jotain muuta kuin valmennuspostausta)). Näin käy kun ISO-arvo onkin 320 eikä 3200.

25. marraskuuta 2014

PATIENT LOVE

Torstaina oli pitkästä aikaa kouluvalmennus. Tunti aloitettiin, tai no yritettiin aloittaa takaosakäännöksiä tehden. Siis siitä ei vaan tullut mitään, Arbaleesia ei siirtänyt painoa takaosalle ja ikään kuin teki oikein pieniä täyskaartoja. Kainu sitten monen epäonnistuneen yrityksen hyppäs selkään kokeilemaan mikä mättää.
Kun itse sitten hetken päästä olin taas selässä jatkettiin samaa neliöuraa. Arbaleesia niin mielellään puree käännöksessä kiinni kuolaimeen, ja kun sisäohjalla yrittää hellittää hajoaa koko paketti kasaan. Lopulta saatiin hyviä käännöksiä ja jatkettiin työskentelyä laukassa. Arbaleesian laukkaahan on tosi vaikea säädellä, eteenpäin se kyllä menee, mutta pienikin kokoaminen on hirveän työn ja tuskan takana.
Mentiin aina sivujen keskellä kootumpaa laukkaa josta siirtyminen selkeästi reippaampaan laukkaan. Alussa eroa ei ollut juuri ollenkaan, tai jos jotain eroa oli niin se oli raviin tippuminen. Parin yrityksen päästä Arbaleesia kuitenkin rupes vähän älymään, ja saatiin pari kertaa ihan kivaa korkeutta siihen laukkaan. Ei sen koottu laukka ole koottua edelleenkään nähnyt, mutta oli siinä nyt eroa sen normaaliin laukkaan. Pikku hiljaa se siitä.
Lopussa laitettiin ohjat ristiin, eli ulko-ohja olikin sisäkädessä ja päinvastoin. Tolloin täytyy oikeasti miettiä mitä tekee, ei voi vain ulkomuistista nykiä jommasta kummasta ohjasta. Aloitettiin ihan ympyrällä tehden siirtymisiä käyntiin ja takaisin raviin. Arbaleesia kuunteli tosi hyvin istuntaa, eikä painanut kädelle siirtymisissä kuten normaalisti. Samoin sen suu pysyi ihan kiinni, ei yhtään aukomista tai vastaavaa.
Laukassa Arbaleesia välillä piti päätään tosi hienossa muodossa ilman mitään ohjan tukea. Yleensä se haluaisi vain painaa kädelle ja puksuttaa omaan tahtiin. Jotenkin hassua, kuinka noinkin yksinkertaisella asialla kuin ohjien ristiinlaitolla voi olla niin suuri ero. Kun itse jouduin ajattelemaan niin paljon mitä käsilläni teen, tuli ohjastuntumaan varmasti enemmän tasaisuutta ja sitä myötä Arbaleesia vaikutti niin paljon tyytyväisemmältä.
Ei todellakaan ollut mikään parhaalta tuntuvin valmennus Arbaleesian alun hankaluuden jälkeen. Ei päästy kamalasti tekemään mitään kun Arbaleesia ei tosiaan ollut alussa oikein yhteistyötuulella, mutta se oli huomattavasti parempi kuin silloin sunnuntaina. Nyt olen mennyt pari kertaa valmennuksen jälkeen ja se pikku hiljaa alkaa tuntua joka kerta paremmalta. Kyllä tää tästä..

22. marraskuuta 2014

VASTAUKSIA KYSYMYKSIIN

Minkälaisista postauksista ITSE tykkäät eniten?
Postauksista missä on sopiva määrä (10-15 kuvaa on mielestäni paras) kuvia, ja tekstiä kuvien määrään nähden sopivasti. Tykkään välillä lukea analyyttisempaa tekstiä, ja välillä ihan selostusta. En kuitenkaan pitkiä tekstejä jaksa lukea, ellei aihe sitten ole todella kiintoisa.

Pari lempiblogia (2-4)?

Onko Arbalesia sun unelmaheppa?
Ei. Niin karua kuin se onkin, ei Arbaleesialla riitä liike HeA-luokkia korkeammalle. Eli osaavempi/laadukkaampi liikkeeltään saisi olla. Olisihan se myös kiva jos sillä voisi hypätä. Rakastan kuitenkin sen rehellistä ja ennen kaikkea aitoa luonnetta. Ja onhan Arbaleesia kaunis hevonen, varsinkin väritykseltään. Toki pikimusta neljällä sukalla ja tähdellä kelpais myös ;)
Luuletko että hankit Arbaleesian jälkeen uuden hevosen vai pidättekö välillä taukoa hevosen omistamisesta? Entä millainen hevonen voisi olla seuraavaksi hakusessa?
Äiti on suunitellut teettävänsä Arbaleesialla sitten joskus varsan. Pidempiaikaista taukoa tuskin tulee olemaan. Itselläni hakusessa tulevaisuudessa olisi hevonen jolla rahkeet riittäisi mielellään aina PSG-tasolle asti.

Miksi hankitte juuri Arbaleesian?
Tähän laitoin äidin vastaamaan koska olin vasta 8 kun Arbaleesia meille tuli.
Olin ratsastanut Arbaleesialla ratsastuskoulussa ja tykkäsin siitä tosi paljon. Kun kuulin että se on menossa myyntiin, en halunut että se menisi jonnekin pitkälle enkä enää koskaan näkisi sitä, joten ostin sen itselleni, vaikka hevosen ostoa en ollut aiemmin edes harkinnut.
Mitkä ovat sun omat vahvuudet ratsastajana, entä heikkoudet?
Vahvuuksia on päättäväisyys sekä luontaisesti hyvä istunta ja kehonhallinta, heikkouksia ajoittainen kärsivällisyyden puute.
Onko arbaleesialla vuokraajaa? Tarviitteko sille?
Ei ole. Sillä joskus oli, mutta se on niin yhden ihmisen hevonen, että välillä äidillä ja mulla on ongelmia saada se kulkemaan halutulla tavalla jos toinen on mennyt pidempään. Tällä hetkellä ei ole tarvetta, sillä tosiaan hyvä kun aika riittää meille molemmille ratsastaa sillä tasapuolisesti.

Sun suosikki ratsastusvaatemerkit?
Ei oikeastaan ole. En ole kovin merkkiuskollinen, mutta erillisistä tuotteista rakastan Horzen Active-housuja, Kingslandin bomberia ja Pikeurin kisatakkeja&paitoja, sekä Equilinen kisatakkeja.

Tavoitteet ens kaudelle?
Samalla tyylillä jatketaan, mielellään vain yksi luokka korkeammalla. Tasaisia suorituksia HeA-luokista alkukaudesta nivelillä, loppukaudesta kangilla jos Arbaleesia niitä ikinä suuhunsa tulee hyväksymään.
Millä kuvauskalustolla kuvaat tällähetkellä?
Kamerana Sony a77, putkena Sigma 70-200/2.8.
ERT:n plussat ja miinukset tallina? 
Plussia hyvä hoito, jättimäinen maneesi joka on aina tyhjä, ja erinomainen sijainti, niin ja huikeet maastot! Miinuksia ainakin maneesin valojen päälläoloaikojen säätely, kaikki ratsastuspohjat, pimeä talli ja se että ridakoulutuntien ulkopuolella tarttee kaikkialle avaimen.
Millainen ilmapiiri siellä on?
Oon väärän ihminen keltä kysyä :D Mehän ollaan tosiaan ainoat yksärit ja oon lähes 100% ajasta yksin tallilla ilman ristin sielua näköpiirissä. Noi ratsastuskoululaiset on kyllä välillä ihan huvittavia 'äiti kato!! miks tolla hevosella on sydän pepussa' 'oi vähänkö toi hevonen on näättiiiiii'. Ja sit kaikki aina kurkkii piilotellen nurkan takaa kun laitan Arbaleesiaa käytävällä kuntoon. Joo, ihan kiva ilmapiiri täällä on :)

Pidätkö itseäsi hyvänä ratsastajana?
En mä nyt huononakaan itseäni pidä, mutta tiedostan kuitenkin virheeni ja puutteeni, ja valmennuksissa niitä aina yritetään korjata. Omistan terveen itsetunnon, ja en hyötyisi siitä mitään jos pitäisin itseäni huonona ratsastajana. Kukaan ei ole täydellinen ja aina on parannettavaa. Minua parempia ratsastajia on koko maailma pullollaan, mutta se ei tarkota etteikö voisi olla omasta mielestään hyvä.

Ratsastatko enää poneilla?
En. 170cm pituus on sen mahdollisuuden rajannut pois. Kyllä mä (ison) ponin selkään voin tarvittaessa mennä, mutta pidän Arbaleesian kokoista hevosta aika lailla miniminä.
Miten meni ylppärit nyt kun lopulliset tulokset on tulleet?
Enkku tuli 4p vajaa L takaisin. Ei ärsytä ei. Syytän sitä typerää kuuntelua josta sain 10 pistettä vähemmän kuin normaalisti olen saanut..
Mihin haet lukion jälkeen?
Ykkösvaihtoehtona olisi lennonjohto. 1,5% sisäänpääsyprosentti kuitenkin kammottaa, joten varavaihtoehtona englanti, ehkä jopa ruotsi, tai sitten maantiede Helsingin yliopistoon.

Olet usein kisapostauksissa kertonut , että äitisi on yleensä mennyt ennen omaa suoritustasi jonkun radan. Liikutatteko siis yhdessä äitisi kanssa Arbaleesiaa? Onko hevonen teidän yhteinen vai miten äitisi liittyy hevosharrastukseesi?
Äiti omistaa Arbaleesian, ja ratsasti yksin sillä lähes kokonaan ensimmäiset viisi vuotta. Itse rupesin menemään Arbaleesialla aktiivisemmin 2009. Liikutetaan yhdessä, vähän vaihtelee kumpi menee enemmän ja kumpi vähemmän. Välillä saatan mennä kaksikin viikkoa putkeen lähes joka päivä, ja välillä äiti menee enemmän. Jaetaan vastuuta aikalailla puokkiin ja lähdetään aina yhdessä kisoihin, klinikalle yms..
Mål för säsong 2015? Favorittävlingsplats, varför? Vad önskar du för utrustning till dig och Arbaleesia?
Som jag redan sade; målet är att tävla läA med jämna banor och förhoppningsvis med goda resultat. En av mina favorittävlingsplatser är VNR, där är alltid sådän lugn fiilis. Jag tror att jag har inga utrustningsönskningar just nu till hästen, kanske en beige schabrak. Men själv skulle jag behöva dressyrstövlar.
Onko sulla poikaystävää? 8)
Rosse :'DD Ei ole, enkä sellaista tällä hetkellä kaipaakaan :D

Mikä susta tulee isona?
Toivottavasti lennonjohtaja.

17. marraskuuta 2014

YLISUORITTAMINEN 101

Tiedättekö kun mikään ei onnistu. Ei sitten yhtikäs mikään. Ei yksi pieninkään asia.
Menin sunnuntaina Arbaleesialla, ajatuksena mennä ihan perus treeni, samalla tavoin kuin torstaina. Jooh. Jos mä olisin tiennyt kuinka hankala Arbaleesia tulee olemaan, olisin mennyt alusta asti nivelillä, viis veisaamatta kipeästä ranteesta. Mähän oon ratsastajana aika perfektionisti, ja kun tähän luonteeseen liitetään se, että ei sitten mikään onnistu niin voitte arvata lopputuloksen. Minä ylisuorittamassa, hevonen siitä ärsyyntyneenä ja lopputuloksena katastrofi.
Kaikki meni alusta asti ihan pieleen. Alkukäynneistä lähtien Arbaleesia oli todella jännittynyt, tyhjä edestä, kova kyljistä ja yleisesti kuollut kaikille avuille. Ajattelin kokeilla laukata ennen ravia. Bad idea. Hermostuin hevoselle kun se jäi juoksemaan ravissa eikä kuunnellut. Hermostuin itselleni koska hermostuin hevoselle. Ratsastin ärsyyntyneenä sitten suoraan sanottuna surkeasti. Noh tästäpä hevonen sitten veti oikeutetusti herneet nenään.
Olisi vaan pitänyt lopettaa ratsastus heti kun tiesin ettei siitä tule tulemaan mitään. Voisin kirjoittaa kirjan Miten ylisuorittaa 101 ja olla ärsyyntynyt siitä.
Nyt on vaan niin tyhmä olo. Tyhmätyhmätyhmä. Näin käy kun ei pääse käymään valmennuksessa kahteen viikkoon. Kun ei pääse ratsastamaan pitkään aikaan ja olettaa hevosen kulkevan samalla tavoin kuin parhaimpina hetkinä valmennuksissa. Onneksi torstaina on valmennus.
Meillähän on seuramestaruudet kolmen viikon päästä, silloin pitäisi olla parhaassa kisakunnossa. Nyt musta lähinnä tuntuu että mun ratsastustaidot jäi sinne Kilon kisoihin. Onneksi mun perfektionismin seasta löytyy myös optimismia, kyllä tää tästä. Kolmessa viikossa ehtii tapahtua ihmeitä kuten alkusyksyllä jo todettiin. Tää taisi olla muuten mun ensimmäinen oikeasti puhtaasti negatiivinen postaus. Mutta kun tossa ratsastuskerrassa ei vaan ollut mitään hyvää. Tälläsiä päiviä meillä on ehkä kerran vuodessa, ja no, tän vuoden kiintiö on nyt täytetty.
Muistakaa kysellä vielä kysymyksiä! Vastailen seuraavassa postauksessa sitten niihin! Niitä voi laittaa edelliseen postaukseen, tai sitten tähän.

13. marraskuuta 2014

KYSY - ASK - FRÅGA

Hei kaikki, mä olen nyt Kilon kisoista lähtien ollut hevostelusta saikulla ranteeni takia. Sen takia ei minustakaan ole paljoa kuulunut täällä.

Tänään kävin ratsastamassa, kangilla, jotta ranteeni ei rasittuisi. Ja Arbaleesia oli ihan huippu! Menin paljon HeA ohjelmien asioita, vähän kartoittaen mitä pitäisi nyt talvella treenata. Pohkeenväistöt oli varsinkin laukassa ihan super, laukka rullas ja askeleet vei selkeästi sivulle. Muutamat sulut mentiin ravissa, oikealle ne onnistui huomattavasti vasempaa paremmin. Keskiraveissa Arbaleesialla oli ihan uudenlaista ponnekkuutta ja sen liitovaiheen oikeasti tunsi selässä. Oli kyllä ihan huippu treeni, toivon nyt että ranteeni alkaisi pikku hiljaa kestää paremmin rasitusta.

Mutta tosiaan! Postauksen asiaan. En ole tehnyt kysymyspostausta yli kahteen vuoteen, ja nyt kun vasta viikonloppuna todennäköisesti uskallun seuraavan kerran selkään, ajattelin että nyt olisi oiva aika kysymyspostaukselle. Vastailen niihin sitten parin päivän päästä.  Kysymykset voi olla hevosteluun, minuun tai ihan mihin vain liittyen!

3. marraskuuta 2014

ONNISTUNUT KISAKAUDEN PÄÄTÖS

Eilen oli Kilolla meidän kisakauden päätöskisat. Tosiaan joulukuussa on vielä seuramestaruudet, mutta tähän se kisakausi varsinaisesti loppui.
Aamulla herätys piristävästi ennen ysiä, ja puoli yhdentoista aikaan oltiinkin paikalla Kilon tallilla. Yhden aikaan sitten oli mun verkka, ja Arbaleesia tuntui kyllä hieman väsyneeltä jo yhden suorituksen mentyään. Verkka-aika itsessään oli harmittavan lyhyt, 15min, sillä se oli ryhmissä. Tein siinä sitten oikeastaan pelkkiä siirtymisiä ja parit voltit.
Oma suoritukseni oli ryhmän neljäntenä, ja samalla luokan viimeisenä. Radalle mentäessä Arbaleesia tuntui vähän nuutuneelta, eikä sitä perus säpinää kamalasti ollut. Toisaalta hyvä, toisaalta huono. Ainakin suoritus oli tasainen.
Alkutervehdys oli hyvä, keskiravit perus 6.5, ei vaan löytynyt tarpeeksi liikettä. Voltitkin oli ihan hyvät, Arbaleesia vaan nojautui ihan liikaa kuolaimelle, eikä oikein jaksanut kantaa itseään niiden läpi. Kolmikaarisessa mä mokasin ihan täysin. Mulle tuli voltin jälkeen ihan järkyttävä black-out siitä mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Puolessa välissä jo kulmaan ratsastettuani älysin että hei hetkonen kolmikaarinen. Noh oli se muuten hyvä, mutta hieman epämuodostunut. Käyntiosuus taasen oli erittäin hyvä! Kuinka me ollaankaan syksyn aikana korotettu käyntiohjelma neljäpuokista seiskaan!
Kädet alas ja ohja lyhyemmäksi! Mur.
Laukannostossa Arbaleesia taas ennakoi *hapan hymiö tähän*. Laukkaohjelma taas ihan perushyvä, ei mitään erikoista kommentoitavaa.
Pysähdys-peruutus vähän mun moka, mentiin puoli metriä ohi pisteen kun en muistanut valmistella tarpeeksi. Pitkän sivun alussa laukannosto tosi hyvä; terävä ja pisteessä, siitä 8. Laukkavoltti vähän venähti kun ulkopohkeet eivät menneet läpi. Loppurata taas perushyvä.
Yleisesti ottaen rata oli tosi tasanen, ei mitään loistohetkiä, mutta ei mitään suurempia rikkeitä/virheitä. Vähän tosin itse ratsastin normaalia epätarkemmin. Eniten mua ärsyttää se, että Arbaleesia osaa ton ohjelman niin läpikotaisin ulkoa, että se kuvittelee voivansa mennä sen ihan itse läpi ilman ratsastajaa. Tän takia en oikein tykkää mennä samoja ohjelmia koko kisakautta. Vähän harmitti myös tuo Arbaleesian energianpuute, jos energiaa olisi ollut vähän enemmän olisi seittemänkympin raja voinut mennä rikki. Tosiaan, prosentteja tuli 69,2 ja tällä selkeä luokkavoitto! Alapisteissä 8 ratsastajan asennosta, istunnasta ja apujenkäytöstä whii! Kommettia tuli esityksen sujuvuudesta ja tahdikkuudesta, mutta siirtymiset saisivat olla pehmeämpiä.
Kuvassa vilahtaa muuten mun HH-takki minkä ostin sembaloista syksyllä 200 eurolla normin 400 sijaan. Vuosien kuolailu sai vihdoin päätöksensä!
Palkinnoksi sain tollasen Breon kellon (mun toisen breon kaveriksi), kerrankin joku hyödyllinen palkinto! Ja vielä harjoituskisoista!
Oli kyllä mahtava kisakauden päätös. Nää HeB luokat sujuu nyt jo sen verran rutiinilla ja tasaisesti menestyen, että ens kaudella on varmaan aika nousta niihin HeA-luokkiin. Kunhan talvella vaan saadaan kokoamisastetta varsinkin laukassa pari pykälää ylöspäin, ja yleisesti liikettä enemmän irti maasta, niin eiköhän ihan hyvin tulla pärjäämään. Nyt ootan vaan innolla talven treenikautta, ja meidän tulevaa kehitystä.