29. toukokuuta 2016

Ykkösiä!! @Ponikoulu

Eiliset kisat Ponikoululla olivat kyllä sellaista tunteiden sekasortoa ettei rajaa. Ensinnäkin, olin jotenkin ajatuksissani laskenut aikataulut ihan päin prinkkalaa ja oltiin paikalla 1,5h ennen verkkaa. Oops. Siinä sitten istuskelin hepan kanssa traikussa ja syötin sille sokeripaloja.
Verkka oli ryhmissä kentällä, josta olin kyllä niin iloinen. Kentän laidoilla nimittäin oli pari valkoista mainoslakanaa, ja yleensä Arbaleesia puhisten uskaltaa lähestyä niitä ehkä viidennellä ohitusyrityksellä. Tällä kertaa Arbaleesia onneksi reagoi niihin ekalla ohistuksella vain vähän kummastellen.
Verkka oli hyvä. Jotain erimielisyyksiä meillä oli oikeassa kierroksessa toisen päädyn kulmista, mutta muuten hyvä. Tein ohjeistusten mukaan suoralla pohkeenväistöä, vasenta pohjetta läpi, taivuttelin paljon ja yritin ratsastaa hevosen melko syvälle muotoon. Vähän siinä aika loppui kesken, sillä verkkaan oli varattu vain 15min. En siis ihan saanut hevosta tarpeeksi vakaaksi ja rennoksi edestä, mutta sillä mentiin mitä oli.
Itse rataa aloittaessa hoin ei alkupysähdystä ei alkupysähdystä ja muista kääntyä vasemmalle. Ensimmäinen keskiravi meni vähän ohi huonojen valmistelujen takia, mutta toiseen se lähti todella kivalla työnnöllä. Pohkeenväistöt ok, oikealle vaikeampi kuten kotonakin.
Lisättyyn käyntiin siirtymisestä olin supertyytyväinen, se oli todella pehmeä. Itse lisätty käynti tuttuun tapaan enemmän irtonaisuutta. Takaosakäännökset aika hirveät, ensin meinattiin tarjota laukkaa ja toisessa lannottiin. Mukavat 5,5 ja 4 niistä. Tää on kyllä se meidän kompastuskivi, joskus ne tosin onnistuu sillä viimeksikin saatiin niistä 6,5.
Laukkaohjelma oli todella tasainen ja siihen olin tyytyväinen. Arbaleesia vähän muisteli A:1 rataa vastalaukkojen suhteen, sillä tässä A:10 siirrytään raviin kirjain myöhemmin ja noh, kerran sain vähän potkaista rouvaa että jatkappas nyt sitä laukkaa vielä pari metriä. Keskilaukat ympyrällä olisivat saaneet olla enemmän ylämäkeen. Toisesta laukannostosta 8! Loppukaari ok, pysähdys vähän töks kun Arbaleesia oli sitä mieltä, että nyt ei pysty enää.
Kaiken kaikkiaan ehjä rata, mutta itseäni jäi vähän häiritsemään, kun Arbaleesia aina kohti tuomaria (samalla mökkiä, peiliä, lakanoita ja kaikkea muuta kamalan pelottavaa) yritti nostaa niskaa pois peräänannosta. Se vähän veroitti mielessäni sitä yleistä tasaisuutta. Tämä ei onneksi näkynyt ulos paljoakaan, mutta kyllähän ne miniskuuliset muutokset tuntee ohjastuntumassa.
Rata näytti kuulemma ulospäin hyvältä. Selkään fiilis ei ollut ehkä niin super, mutta toisaalta, olen ihan supermegaritsekriittinen aina kisoissa, varsinkin heti radan jälkeen! Jotenkin siinä iskee sellainen, että tämän ja tämän oisin voinut ratsastaa niin paljon paremmin yms. Sitten jälkeen päin kun katsoo kuvia ja videota, toteankin että jumankekka kun hevonen näyttää hienolta! Pitäisi oppia vähemmän perfektionistiksi..
On se kyllä huippua päästä kisaamaan näin kivoihin paikkoihin, pakko kyllä kehua järjestelyjä! Jokainen osallistuja sai ruusukkeen, ja koska kisat olivat vähän erikoisemmat, saivat ensimmäiset kolme myös pokaalit ihan kaiverruksilla. Ihan huippua, että seurakisoissa jaksetaan panostaa näin! Edes aluekisoissa ei usein saa näin hyviä palkintoja, sponsoreina oli mm. Hööksiä ja Hipposportia.
Vaikka radan jälkeen fiilis oli tuttuun tapaan kamalan itsekriittinen, piristyin heti kun toimitsija antoi pinkin pillimehun, sävysävyyn kuolainten kanssa ;) Siinä hetki käveltiin ja en edes haaveillut sijoittumisesta, koska kanssakilpaijat olivat niin kovatasoisia. Jossain vaiheessa äiti alkoi viittomaan että tuus jo tänne alas, ja kappas. Ensimmäinen sija ja 66,2%. Tuomari siinä kehui yleisesti palkintojenjaossa, että harvoin seurakisoissa on näin kovaa tasoa, ja antoi vielä ratsukoille suullisesti kommenttia.
Saatiin ison ruusukkeen ja pokaalin lisäksi Hööksin sponssaamana jättipullo harjanselvitysainetta, letityskumppareita ja letityskampa. Kerrankin hyödyllisiä tavarapalkintoja!
Ihan huiput kilpailut, ja taas kerran niin hieno hevonen! Nyt tein myös lupauksen itselleni, että kisaviikonloppuna 11-12.6 olen kerrankin tyytyväinen itseeni! Tänään Arbaleesia pääsee vähän hyppäämään pitkästä aikaa, palkinnoksi hienosta suorituksesta.

23. toukokuuta 2016

On se vaan niin upea!!

Se tunne, kun saat extempore kuvaajan mukaan tallille ja heppa on täydellinen!!

Maria (jee kiitti!) tuli tosiaan eilen kanssamme tallille pitkästä aikaa. Arbaleesia sai kuntoonlaittaessa mutustella vihreetä ja mä panostin oikein koulusuojien merkissä :D
Menin pitkästä aikaa suoralla metallikuolaimella ja Arbaleesia oli niin kiva suustaan! Se tukeutui kuolaimeen ja varsinkin ulko-ohjaan todella kivasti, eikä tehnyt mitään ylimääräistä suunsa kanssa. Harjoittelin vähän taas tuota HeA:10 ja tällä kertaa sen käynti- sekä raviohjelmaa. 
Arbaleesia oli oikeasti niin kiva, että olis tehnyt mieli vaan kruisailla ympäri kenttää! Varsinkin keskiravit oli todella upeita, se jatkoi työntöä takaa loppuun asti eikä hiipunut kesken, ravi oli todella tahdikasta ja se tuli takaisinkin kiltisti. Olin siinä vähän shokissa, että mistäs nämä ovat tulleet :D Se pysyi jopa suht lyhenä edestä, venyttäen kuitenkin kaulaa niin että liike kulki läpi selän. Upea heppa!
Laukkakin oli todella kivan voimakasta, ja pysyi kootessakin tahdikkaana. Arbaleesialla on ollut vähän tapana unohtaa ne takajalat laukkaa kootessa, mutta nyt ei ollut mitään sen kaltaista ongelmaa. Keskilaukat suuntautuu edelleen vähän liikaa ylös, mutta nekin ovat parantuneet huimasti.
En tiedä onko meidän maastoilut ja hyppäilyt tuottaneet tulosta, ja rouva olisi saanut vähän lisää voimaa taakse. Ainakin etuosaan on tullut hurjasti massaa verrattuna viime vuoteen. En tiedä mitä itse oikein hommailen alemmassa kuvassa istuntani kanssa, mutta siinä näkyy hyvin kuinka tuo heppa ei ole ihan rimpula enää! Tälläisiä hetkiä kun liike suuntautuu ylös-eteen niska korkeimpana kohtana vaalitaan. Rakenteen puolesta se ei ole Arbaleesialle helpointa, joten sitä suuremmalla syyllä olen aina ihan sydänsilmin kun nään tuollaisia kuvia <3
Mulla on niin hyvä fiilis tällä hetkellä! Tää on nää tammat; 99% kerroista ne on ihan mystisiä, ja sitten ne parit kerrat jolloin kaikki sujuu täydellisesti muistellaan lämmöllä seuraavat 99% kerroista.

19. toukokuuta 2016

Kyllä se maastoilu ja vaihteleva treeni kannattaa

Menin maananaina pitkästä aikaa koulutreenin Arbaleesialla. Sunnuntaina oltiin maastoiltu taas, ja kyllä sen huomasi, että edellisviikko oli ollut hepalle mieluisa. Se liikkui todella rennon letkeästi, kuunteli ja oli kaikin puolin miellyttävä. Näköjään laukkaspurtit, metsäpolut ja esteet ovat olleet Arbaleesian mieleen ;)
Mulla oli ihan yleisöä hevosharrastusta aloittelevan sukulaisen muodossa, joten yritin tehdä jotain järkevääkin. Seuraavat kisathan on viikon päästä, HeA:10. Kiva ohjelma, jossa on paljon tekemistä. Maanantaina otettiin työskentelyyn laukkaohjelma. Menin paljon vastalaukkaa, taivutteluja, käyntisiirtymisiä ja yleisesti hyvää perustyöskentelyä. Arbaleesia taipui vähän heikommin vasemmalle, mutta muuten kaikki oli moitteetonta. Vastalaukkavoltitkin sujuivat kuin vettä vaan.
Ravissa työstin ensin Arbaleesian pyöreään muotoon, jossa taivuttelin ja hain aktiivista, mutta rauhallista ravia. Lopuksi menin keskiravi-kootturavi-keskiravi siirtymisiä ihan 3 askeleen väliajoin, ja Arbaleesia lähti todella kivasti työntämään takaa, ja tuli takaisinkin ihan ajatuksen voimalla. Eihän se pysy ihan lyhyenä edestä, mutta askel kerrallaan.
Oli muuten todella kiva pitkästä aikaa ratsastaa niin, ettei kertaakaan turhauttanut! Otettiin lopuksi irtiottona vielä pari hyppyä minikavaleteille, joista rouva innostui niin paljon, että olisi voinut luulla sen hyppäävän tuplasti korkeampaa rataa :D Teki muutenkin varmaan hyvää innostua laukkailemaan täysiä melko kokoamispainotteisen ratsastuksen jälkeen. Odotan niin innolla, että päästään hyppäämään kunnolla ulkokentälle! Siellä kun on kunnon rata jo valmiina odottelemassa..
Tiistaina olin niin väsynyt, että viisaana päätin pitää höllemmän päivän, sillä väsy+koulutuuppailu=katastrofi. Laukkailtiin sitten ympärinsä isolla ulkokentällä, vähän työstettiin ravia ja mentiin puomeja. Musta tuntuu, että Arbaleesia nauttii niin paljon tästä vaihtelevasta treenistä. Se on jotenkin todella tyytyväisen oloinen itseensä ja lähtee töihin hyvällä asenteella. Kyllähän omakin pääkoppa kiittää, kun ei aina tarvitse miettiä niin pikkutarkasti kaikkea ;)

15. toukokuuta 2016

Pitkästä aikaa esteitä ja videon kera

On tuntunut hyvältä viettää pari viikkoa sen suuremmin blogia ajattelematta. En ole stressanut mistään. Olen nauttinut keväästä, ottanut aurinkoa, hoitanut viimeisen opiskelurutistuksen päätökseen, urheillut ja nauttinut ajastani tallilla.

Kisojen jälkeen Arbaleesia höntsäili päivän, eikä senkään jälkeen mitään himohifistelytreenejä olla menty. Perustyöskentelyä, pyöreässä muodossa ja hitaassa temmossa. Olin keskiviikon hieronnan jälkeen maastossa ja jestas kun rouva paineli menemään vauhtia. Paikat oli vissiin auenut siihen malliin, että oli todella kiva viedä mua kuin märkää rättiä. Oli siinä hackamorella vähän pidättelemistä..
Teemana tällä viikolla on selkeästi ollut takaosan lihasten kasvattaminen. Maastoretken mäkikiipeilyiden ja -laukkailujen jälkeen jatkettiin teemaa lauantaina esteiden muodossa.
Jotenkin viime aikoina hyppäämiset ovat jääneet väliin, joten pelkäsin vähän mitäköhän siitäkin tulee. Kauhulla lähestyin ensimmäisen kerran neljän esteen innaria, ja huokaisin helpotuksesta kun selvittiin hengissä toiselle puolelle! Jos nyt totta puhutaan, oli Arbaleesia todella pro. Sillä on menty innaria viimeksi varmaan 2013, mutta rouva hyppäsi kuin vanha konkari. Kun jotain meni pieleen, oli se sen takia etten osannut kohdistaa askelia ekalle hypylle. Se on jotenkin kamalaa, kun tiedostaa jo kolme askelta aikaisemmin, ettei tulla osumaan kohdalle, mutta jotenkin ei osaa tehdä mitään. Tulee niin kouluratsastaja esteillä-fiilis! Pitäisi varmaan repästä ja mennä ihan oikeaan estevalmennukseen.
Mä olin ihan kauhusta jäykkänä ekalla ylityksellä, kun pelkäsin mahdutaanko me noihin väleihin! Toisella kerralla uskalsin jo vähän myödätä hypyissä :'D
Kaiken kaikkiaan todella onnistunut treeni. Pari kertaa tosiaan askeleet eivät ihan osuneet, mutta muuten Arbaleesia ei kolistellut puomeja, eikä sählännyt mitään. Meno oli rauhallista ja yksinkertaisesti vaivatonta.
Loppuun vielä vähän oman elämäni kuulumisia. Olen käynyt salilla nyt 4kk (ensimmäisestä Nelen käynnistä lähtien) tunnollisesti 4 kertaa viikossa. Kerran viikossa yritän lisäksi pitää aerobisen treenin, ja yritän patistaa itseni aina pyöräilemään skootterin sijasta. Eron kyllä huomaa! Kestävyys- ja lihaskunto on kasvanut niin, ettei estesatulassa istuminen enää tuota mitään ongelmia ;) Olen samalla hiljalleen muuttanut ruokavalioni mahdollisimman maidottomaksi ja viljavapaaksi/gluteenittomaksi. Nyt keväällä olen alkanut jättämään myös punaisen lihan pois, ja esimerkiksi yliopistolla otan lähes aina kasvisvaihtoehdon. Olo on näiden muutosten tuomana aivan huikea!

Aikamoinen elämäntaparemontti ollut siis meneillään. Herkkuja on tullut edelleen syötyä ihan liikaa, mutta onneksi lonkkaortopedikäyntini myötä sain hyvän syyn lopettaa sokerin syönnin ;) En jotenkin ymmärrä miten olen joskus nuorempana pärjännyt ilman mitään liikuntaa ratsastuksen lisäksi, ja syönyt ylppäreihin lukiessa dominopaketin päivässä :D