29. kesäkuuta 2016

Juhannus

Pitkästä aikaa saatte muutakin kuin kuvia Arbaleesiasta. Vietin tänäkin vuonna juhannuksen tuttuun tapaan saarella. Sää oli huima parannus viime vuoden räntäsateeseen, ja shortsitkin sai kaivaa laukun pohjalta esille. Rohkenimme jopa kahden vuoden pähkäilyn jälkeen lähteä miniveneellä ajamaan tunnin päähän Tammisaareen. Oon aina ollut vähän hermoheikko vesillä, vaikka olenkin koko elämäni veneillyt. En tiedä mitään kamalempaa ääntä kuin syvyysmittarin varoituspiipityksen! Sen takia oonkin niin ylpeä itsestäni, että uskalsin ajaa erään kanaalin kautta, jossa syvyys oli mallia pystyisin kävellä sen läpi kastelematta shortsejani.
Kannattava reissu Tammisaareen; hyvän ruoan lisäksi sain tuon venematkan myötä todella paljon itsevarmuutta ja rohkeutta veneilytaitoihini.
Itse juhannus oli todella kiva. Emme ehtineet tylsistyä kertaakaan, sillä tuolla saarella oli todella paljon tekemistä. Kyllä huomaa, että käydään siellä suunilleen silloin kerran juhannuksena :'D Nallekin oli ihan innosta soikeena, voitte kuvitella että tuo noutaja oli ihan kokoajan vedessä. Ensimmäinen asia aamulla: uimaan. Viimeinen asia illalla: uimaan.
Siivoamisen, veneilyn, minigolfailun ja OITNB kattomisen lisäksi me suppailtiin! Ensin varovasti istualteen, ja sitten rohkeasti vaan seisten. Todella hauskaa, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan jos on mahdollisuus!
Itse kokkomme oli oikeasti vuosisadan häpeäpilkku. Nallekin oli sitä mieltä, että yrittäkää nyt edes vähän. Kateellisina sitten katseltiin naapurien lieskoja, ja naurettiin omalle savuavalle märälle puu&lehtikasalle :D
Kauniita auringonlaskuja, sadetta, sumua ja hyvää seuraa. Kerrassaan mukava juhannus.

26. kesäkuuta 2016

Kouluhevonen puomeja ylittämässä

Olen tällä hetkellä saarella viettämässä juhannusta, mutta kerron teille hieman unohtuneesta viime viikon puomiridasta.

Olen nyt yrittänyt ottaa tavaksi, että kerran viikossa mennään puomeja ja parin viikon välein korotan puomit kavaletiksi. Se on hyvää virkistystä kouluhevoselle, ja täysiä laukkaillessa paikatkin aukeaa kivasti ja selkä pääsee venymään. Tämä on myös hyvää treeniä takapään lihasten kasvatuksen kannalta (meidän ikuinen operaatio).
Arbaleesialle on kuitenkin jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeeta ylittää laukassa kavaletteja pienempiä esteitä. Heti kun este on sillä korkeudella, että siihen pitää hypätä, ei mitään ongelmaa ole havaittavissa. Arbaleesia ei vaan osaa tähdätä askeliaan puomille, mutta sitkeästi jatketaan harjoittelua.
Tällä kertaa harjoittelin vähän laukanvaihtoja puomin päällä, ja yritin pitkällä linjalla saada vähän paremmin harjoiteltua kontrollia esteiden välissä. Mennään niin harvoin rataa, eikä me millään muotoa oikeasti treenata esteitä, niin mulla on huono tapa ajatella esteen jälkeen kaiken olevan ohi. Pitäisi oppia ratsastamaan myös heti hypyn jälkeen, eikä jäädä vain etunojaan taputtamaan hevosta. Nyt keskityin etenkin siihen, että laukka on sama ennen ja jälkeen esteen, ja että istun oikeasti siihen satulaan heti hypyn jälkeen. Arbaleesia ymmärsikin idean ja meni todella hienosti (jos unohdetaan se, ettei se itse puomia osannut vieläkään ylittää).
Ravissa Arbaleesia nousi todella kivasti puomille. Toin sen välillä vähän lähemmäs puomia, jotta rouva joutuisi oikeasti kokoamaan itseään nousemaan puomin yli. Se menikin todella nätisti, vaikka vähän väliä korkeimmille puomeille hypähti askeltamisen sijaan.
Lopuksi menin vielä vähän harjoitusravia, kokoamisia ja lisäyksiä. Arbaleesia hokaa ulkokentällä niin hienosti nuo lisäykset! Se oikein imee lävistäjälle, ja on aina ihan tohkeissaan että jes mä tiiän mitä pitää tehä mennäänmennäänjo.
Hyvää mennyttä juhannusta vaan kaikille! Arbaleesian minikesänloman jälkeen koittaa taas paluu niiden kohta jo kuuluisien sulkujen ja avojen pariin :'D

23. kesäkuuta 2016

Ei se ollutkaan niin helppoa!

Tiistain valmennuksessa jatkettiin samaa teemaa kuin lauantainakin. Nauratti vähän, kun edellisessä postauksessa kehuin meidän sulkuja, ja tota niin.. Ei ne nyt ollutkaan ihan niin helppoja! Paremmin takaosa mukaan, selvempi taivutus, tasaisempi tahti, enemmän energiaa, oi niissä on vaikka mitä parannettavaa! Hirveetä änkemistä ja punkemista ne olivatkin alkuun (ilmeistänikin päätellen), ja vasta kun sain istunnan ja ohjasotteet oikeasti mukaan, alkoivat ne sujumaan. Sain alussa käyttää paljon raippaa pohkeen taakse apuna, ja olen aika ylpeä itsestäni että olen oppinut käyttämään raippaa muutenkin kuin lavalle. Ennen se oli niin hankalaa kun tuntui siltä, ettei käsi mitenkään voi olla satulan edessä ja pohkeen takana. Nyt kun ratsastan Arbaleesiaa lyhyemmällä kaulalla ja sen takia kädet korkeammalla, niin kappas, raipan monipuolisempi käyttökin onnistuu!
Vaaleanpunaiset lasit pois päästä: avosta siirtyminen sulkuun on Arbaleesialle todella hankalaa. Varsinkin vasemmassa kierroksessa sen vasen lapa pääsee vähän karkaamaan, jolloin sulkuun siirtyminen vaikeutuu huomattavasti. Pari kertaa mun pyynnöstä siirtyä sulkuun sain jotain epämääräistä sipsuttelua ja käyntiin siirtymisen. Sain hyvän huomautuksen siitä, kuinka hevosen oikeasti kuuluu taipua avossa läpi kropan, tai sulkuun siirtymisestä ei tule yhtikäs mitään.
En kamalasti jaksa tähän postaukseen sepustella, aika samaa juttua kuin edellisessä postauksessa. Tuntuu siltä, että meidän treeneissä on pitkään ollut nyt ne samat ongelmakohdat, enkä enää jaksa niitä toistaa täällä :D Ihailkaa vaan kuvia ja ihania ilmeitäni, ja unohtakaa mun inspiraation puutos tekstin suhteen.
Tällä kertaa Arbaleesialla oli juuri ollut hieronta ennen valkkaa, ja heppa liikkuikin aika kivasti. Mulla oli pitkästä aikaa vatsalihakset oikeesti ihan loppu valmennuksen jälkeen. Arbaleesia liikkuu niin paljon isommin ulkona ja varmaan hierontakin vaikutti. Mun piti pistää lihakset oikeasti töihin jotta pääsin mukautumaan liikeeseen. Saatiin hierojalta muuten vähän noottia Arbaleesian vatsan koosta... :'D Pitäisi nyt tehdä paljon korkeita puomeja käynnissä, jotta Arbaleesia joutuisi käyttämään vatsalihaksiaan.
Saan edellisen postauksen ohjeiden lisäksi olla nyt todella tarkka niiden lapojen kanssa. Vasen lapa haluaa koko ajan vähän karata apujen ulkopuolelle, ja se korostuu nyt näissä sivuttaisliikkeissä. Varsinkin oikeassa kierroksessa pitäisi muistaa laittaa ohja vasten kaulaa ihan jo kulmissakin! Ja oikeasti myös kääntää ulkoavuilla.

Hinkattiin todella pitkään niitä sulkuja, ja ai että se fiilis kun niiden lopuksi heppa oli hyvin läpiratsastettu! Mun ei laukassa tarvinnut tehdä mitään muuta, kuin vähän pyytää ilmaa liikkeeseen.
Kävin muuten kurkkaamassa Hööksin aleja, josta mukaan tarttuikin kuvissa näkyvä teknistä materiaalia oleva pikee-paita korkealla kauluksella. Ostettiin koiralle myös söpö keltainen sadetakki, märkä labbis on nimittäin aivan kamala haju. Arbaleesia sai myös herkkuja ja jouhiharjan. Mua harmittaa aivan suunnattomasti, etteivät pohkeeni mahtuneet yksiin ruskeisiin nahkasaappaisiin, joissa oli nyöritys koko matkalta edessä ja nahka vaikutti juuri koulusaappaisiin hyvältä. Ne oli niin upeat ja hintaakin olisi ollut vain päälle 100e...

20. kesäkuuta 2016

Kun antaa itsestään 100%

Arbaleesia on nyt tosiaan viettänyt vähän kevyempää arkea. Ollaan laukkailtua täysiä ympäri kenttää, menty puomeja ja maastoiltu. Jotenkin sitä on itsekin kaivannut vähän lomaa, joten olen suosiolla jättänyt koulutreenit valmennuksiin, ja muuten tehnyt kaikkea muuta kivaa.

Äiti oli yksi päivä hieronut Arbaleesian ja toinen lapa oli kuulemma ollut aika jumissa. Rouva onkin nyt hieronnan jälkeen liikkunut todella letkeästi ja tyytyväisenä, se selkeästi nauttii olostaan. Isolla kentällä laukatessa se on venyttänyt hyvin ylälinjaansa, ja sen huomasi kivasti lauantaina valmennuksessa.

Lauantaina oli tosiaan valmennus. Yleensä olen kisojen jälkeen pitänyt yhden viikon valmennusvapaan, paitsi jos on kaksi viikonloppua putkeen kisoja. Nyt päätin ottaa vähän tiheämmin valmennuksia, sillä meillä on paljon harjoiteltavaa seuraaviin kisoihin. Yllätyksekseni tunti sujui todella hyvin! Harjoiteltiin alkuun vähän takaosakäännöksiä tötterön ympäri, jolloin saan helpommin Arbaleesian polkemaan sitä pienen pientä ympyrää ruuvaamisen sijaan. Tässä mun pitää pysyä tosi tarkkana, ettei rouva heitä takaosaa ulos. Kyllä pääsi ulkopohje treeniin! Arbaleesia niin helposti yrittää vähän fuskata, ja heittää mua istumaan ulkoistuinluulle ja samalla unohtaa taipua kroppansa läpi.
Pahoittelen kuvien laatua. Sadepäivä, huono putki ja oikkuileva kamera ei ollut hyvä yhdistelmä. Kuvat sunnuntailta lauantain sijaan.
Takarista siirryttiin 15m voltilla ravaamiseen ja siihen, että saisin raviin vähän pomppua ja takajalkoja alle. Ravi on Arbaleesialle aika hankalaa koota menettämättä energiaa, ja rouva pariin otteeseen vähän heiluikin kun tasapaino ja voima meinasi loppua kesken. Tää koottu ravi on itsellenikin hyvä harjoitus, koska siinä täytyy vaikuttaa paljon istunnalla ja käyttää joka askel sitä pohjetta.
Suurin ylläri oli kuitenkin se kuinka helppoja sulut olivat! Kunhan käännän diagonaalille ikään kuin tulisin normaalisti lävistäjälle, ja otan ensimmäisen suoran askeleen jälkeen takaosan mukaan. Sulku tuntui olevan sille jopa helpompaa kuin perus pohkeenväistö ja ongelmaksi muodostui melkeinpä se, että A meinasi mennä vähän liiankin jyrkästi sitä sulkua! Tiistain valmennukseen jäi vielä taivutuksen kunnollinen läpisaanti. Nyt Arbaleesia jäi helposti vielä vähän liian suoralle kaulalle.

Myös avot sujuivat hyvin, kunhan muistaa sisäpohkeella pyytää ravia, samalla kun ulkopohje ylläpitää itse avoa. Tässäkin tosin asetus/taivutus olisi saanut olla paremmin läpi. Huomaa että olen ratsastanut pääosin suoraa uraa viime aikoina, rouva oli vähän rautakanki niskastaan.
Arbaleesian laukka oli todella hienoa. Se kokosi sitä luonnostaan kivasti ylöspäin, mutta säilytti energian ja tasapainon. Laukkaa olikin sata kertaa helpompaa ratsastaa kuin ravia! Laukkaohjelma on tuossa A:5 aika helppo, joten hinkattiin vähän diagonaalilla tehtäviä käyntisiirtymisiä. Arbaleesia ei ihan nimittin meinannut ymmärtää, että pitääkin koota keskilaukan sijaan :D
Oli todella kivaa päästä tekemään vähän haastavempia tehtäviä. Tunti oli todella täyteen pakattu, ihan jo Arbaleesian hikoilusta päätellen. Huomasin myös, että vaikka olen treenannut salilla nyt 5kk, niin kyllä sitä voimaa vaan aina tarvtsee lisää. Varsinkin ravissa kun mun pitää auttaa Arbaleesia niin paljon.
Se mikä sai mut hymyilemään oli lopputunnin kommentti siitä, että ratsastin todella hyvin; vaikutin istunnalla (jään yleensä helposti vain istumaan nätisti), reagoin heti korjaamaan virheitä ja vaikutin hevoseen oikein ja täsmällisesti. Itsekin huomasin, että kun tehtiin vähän vaikeampia juttuja niin ratsastin itsekin paljon paremmin. Jotenkin sitä ajatteli, että asiat saattavat olla hevoselle vaikeita, joten minun pitää tietää tasan mitä teen ja milloin. En olettanut Arbaleesian antavan mitään ilmaiseksi ja annoin sen sijaan itsestäni 100% ja sen huomasi.
Mulla alko tänään muuten vihdoinkin kesäloma! Juhannuksen vietän saarella, tänään maasto ja seuraavat pari päivää tehotreeniä. Sitten Arbaleesia saakin viettää lomaa to-su. Se on ansainnut kyllä kisarupeaman ja hyvin onnistuneiden treenien jälkeen pienen kesäloman.

17. kesäkuuta 2016

Hevosen elämää

Meillä on nyt vähän pidempi kisatauko. Seuraava koitos on kolmen viikon päästä Vihti Dressage Centerissä rataharjoitusten muodossa. A:n radat sujuvat nyt niin hyvällä rutiinilla, joten on aika pienelle haasteelle, ja ehkä vähän hulluudelle.
Entinen valmentajani aikoinaan sanoi Arbaleesiasta kyllä olevan vaativan radoille. Koska Arbaleesian vaihdot eivät vielä ole ratakelpoiset, olen koko tämän kauden ajatellut, että ensi vuonna startataan sitten edes se yksi VaB. Toki tässä on sitten omat ongelmansa kankien kanssa. Kyllä Arbaleesia on niillä ratsastuskelpoinen, mutta nivelillä kaikki sujuu helpommin. Suomi voisi ottaa vähän mallia Ruotsista ja vapauttaa ne nivelet kaikkiin luokkiin.
Tosiaan, koska ne vaihdot eivät ole vielä kunnossa, mennään VDC harjoituksissa rata joka on niin lähellä vaativia kuin pääsee ilman vaihtoja. Pitkällä radalla ratsastettava 26-kohtainen A:5 sisältää sulut, avot, takarit yms kaikki temput eikä yhtään harjoitusaskellajeja. Se on teknisesti jopa vaikeampi kuin VaB:0.
Voitte siis kuvitella miksi menen tämän radan rataharjoituksissa. Puolet radan liikkeistä on sellaisia mitä Arbaleesia ei koskaan ole esittänyt radalla. Meille siis aikamoinen haaste, mutta koen sellaisen olevan nyt paikoillaan. Jostain sitä täytyy aloittaa ;)

Nyt Arbaleesia on kisarupeaman jälkeen saanut viettää ansaittua leppoisampaa arkea ja juhannuksen jälkeen alkaa taas tositreenit.