29. huhtikuuta 2015

THE EARTH HAS MUSIC FOR THOSE WHO LISTEN

“I felt my lungs inflate with the onrush of scenery—air, mountains, trees, people. I thought, "This is what it is to be happy.” 
― Sylvia PlathThe Bell Jar
“There is a pleasure in the pathless woods,
There is a rapture on the lonely shore,
There is society, where none intrudes,
By the deep sea, and music in its roar:
I love not man the less, but Nature more” 
― George Gordon Byron

25. huhtikuuta 2015

TYYTYVÄINEN RATSUKKO

Pakko alkuun sanoa kolme asiaa. 1) Eilisen valmennus oli ehkä paras ikinä. 2) Älä unohda kameraan manuaalitarkennusta päälle. 3) Mulla on niin paljon kerrottavaa ja niin paljon postauksia luonnoksissa että en edes tiedä mitä tehdä!

Aloitettiin ravipohkeenväistöillä. Tällä kertaa vain hetken loivasti neljänneslinjalta, jonka jälkeen neljänneslinjalta toiselle. Vaikeutettiin astettain, mutta melko nopeasti. Lopulta mentiin onnistuneesti! koko lävistäjä pohkeenväistöä. Arbaleesia astui uskomattoman hyvin sivulle, ja huomasi kuinka se oikeasti yritti taivutella niitä takojalkoja menemään mahdollisimman paljon ristiin.
Lopulta mentiin vielä M:stä S/E-välille, eli todella jyrkästi. Toki tahti vielä hiipuu loppua kohden, mutta Arbaleesia suoritui oikein kunnialla paljon kehuja saaden. Vielä kun muistaisin itse ratsastaa paremmin eteen pohkeenväistöissä (ja Arbaleesia ymmärtäisi silloisen sisäpohkeen eteenpäin vievän merkityksen).
Pienten välikäyntien jälkeen alettiin taas työstämään takaosakäännöksiä. Mentiin kuvan mukaista kuviota aloittaen E-R linjalla. R puolikas takaosakäännös kohti H ja niin edespäin. Kuten aina, alkuun siitä ei oikein tahtonut tulla mitään. Joko takajalat eivät polkeneet tai sitten käännös oli pikemminkin täyskaarto. Sain ohjeeksi siirtää sisäpohjetta reilusti eteenpäin, ja pitää ulko-ohjan tuntuman tiukkana ettei Arbaleesia pääse karkaamaan. Ja mikä ero! Tuo sisäpohkeen siirtäminen eteenpäin selkeytti kaikkea, silloin saan polkemisen säilymään niin että Arbaleesia älyy. Kun molemmat pohkeet ovat samalla paikalla on minulla kaksi toisensa kumoavaa sivulle vievää pohjetta, ja tämän takia Arbaleesia ei ole ikinä älynnyt sitä eteenpäin vievää sisäpohjetta.

Siirryttiin sitten menemään HeA:1 käyntiohjelmaa. B-R välillä takaosakäännös vasemmalle, keskikäyntiä ja E-S välillä takaosankäännös oikealle. Noh tässä sitten kaikki levähti käsiin. Arbaleesia handskaa noi puolikkaat todella hyvin, mutta jokin ramppikuume iskee kun pitäisi suorittaa kokonainen ja vieläpä pitkällä sivulla. Noista ei oikeasti tullut yhtään mitään ja lopulta valmentajani sai hypätä selkään kattomaan onko vika ratsastajassa vai hevosessa.

Hevosessahan se suurimmaksi osaksi oli. Arbaleesia vetää ratsastajaa todella paljon oikealle käännöksissä (näkyy alemmassa kuvassa selkeästi), ja sen oikea suupieli on todella hankala siellä olevan liikalihan takia.
Lopulta kun hyppäsin takaisin selkään oli mulla alla ihanan toimiva hevonen :D Mentiin oikealle (vaikeampi suunta) yksi todella onnistunut takaosakäännös ja annettiin Arbaleesian olla.
Laukassa mentiin vastalaukkaharjoituksia ja sitä HeA:1 vastalaukassa tehtävää puoliympyrää. Mentiin myös keskilaukkoja vastalaukassa ja yleisesti harjoiteltiin laukan säädeltävyyttä. Arbaleesia oli todella hyvä, ja niin ilonen kun se pääsi loistamaan.
Tunnin lopputuloksena erittäin tyytyväinen ratsukko, mikään ei ole kivempaa kuin havaita suurempi ongelma, ja löytää sille ratkaisu! Ratsastin itse paljon paremmin kuin ennen, joka johtuu varmasti eräästä hyvin itsekeskeisestä ratsastuskerrasta josta lisää lähipäivinä. Sain myös kehuja siitä kuinka hyvää Arbaleesian käynti nykyään on. Samoin kaksi viikkoa sitten mahdoton pohkeenväistölinja meni nyt kuin vettä vain. En voisi olla tyytyväisempi!

18. huhtikuuta 2015

A:10 + VIDEO

Videota taas! Ratsastin perjantaina raspauksen jälkeisenä päivänä ja pyysin äitiä kuvaamaan. Videosta näkee niin paljon paremmin tämän hetkisen tilanteen kuin kuvista. Videossa näkyy kaikki ne huonommatkin hetket, kun taas kuvista voi valita näytille sen parhaimman näköisen sekunnin murto-osan.

Sain kauhukseni kuulla pari päivää sitten, että tallimme kotikisoissa on ratana A:10 (mehän ei mitään B:tä enään mennä!). Eli yksi niistä radoista mitä valmentajani kehotti välttämään Arbaleesian kanssa. Katsoin sitten miltä se näyttää ja kauhukseni siellä on takaosakäännökset, kaksi keskiravia, lisätty käynti kertoimella 2 ja kaikkea muuta mukavaa. Ei kun harjottelemaan siis! Arbaleesialta ei lisättyä käyntiä kyllä tällä hetkellä taitavinkaan GP-ratsastaja saa repästyä, mutta onhan tässä päälle kuukausi aikaa.

Harjoittelin siis perjantaina tätä kauhua aiheuttavaa ohjelmaa. Pohkeenväistöt saa halutessaan tehtyä jyrkkinä tai loivina, tällä kertaa harjoittelin loivina, silloin Arbaleesian eteenpäinpyrkimys säilyy paremmin. Tosin eilen Arbaleesia oli pohkeenväistöissä aikamoinen mato. Takaosakäännökset nyt oli, noh mitä ne oli. Ei todellakaan täydellisiä, mutta silti parempia kuin ennen.

Yksi asia mikä minut yllätti ihan kokonaan oli Arbaleesian keskiravit! Mistä ne on ilmestyny? Nehän melkein näyttävät keskiraveilta. Kyllä ne edelleen voisivat olla paljon enemmän, mutta Arbaleesian mittakaavalla ne oli erityisen hyviä (ottaen huomioon kuinka se ei alkuunkaan ymmärrä mitä keskiraveissa kuuluu tehdä). 
Erityisesti yhden lävistäjän loppuosassa, kun Arbaleesia ensin oli repäissyt minulta ohjat ties minkä takia (jonka huomaa käsieni asennosta), otti se pari askelta jossa se oikeasti venytti itseään todella hyvin, kuitenkaan kiihdyttämättä tahtia. On se hieno!
 A:10 haastavan käyntiohjelman vastapainona siinä on meille helppo laukkaohjelma. Keskilaukka puoliympyrällä, täyskaarto ja vastalaukka puoliympyrällä. Menin ihan yleisenä harjoituksena myös laukka-avoja. Arbaleesia vähän meinaa karata niissä laukkaamaan vain lapa edellä kaula taittuneena. Mutta silloin välillä kun saan ulkopohkeen kunnolla läpi, laukkaa Arbaleesia avon läpi hienosti.
Videosta kyllä huomaa, että voimaa tarvitaan lisää ja paljon (tämä näkyy erityisesti kun laukkaa yrittää koota). Lähes kaikkien ongelmiemme ratkaisu on enemmän lihasta ja voimaa taakse. Varsinkin laukassa joudun auttamaan Arbaleesia todella paljon ylläpitämään tahtia ja pitämään etuosan ylhäällä. Tilanne on kuitenkin parantunut huomattavasti esim viime kesästä ja jatkaa paranemista kokoajan.
(linkki videoon muistakaa HD) Nyt on sitten turpa ja nenä käännetty kohti toukokuun kisakauden aloitusta. Treeniä treeniä vaan.

12. huhtikuuta 2015

KAUAN ODOTETTU VALAISTUMINEN

Tämän postauksen piti alunperin olla tarkempi analyysi tämänhetkisestä ratsastuksellisesta tilanteesta ja ongelmista, mutta jotenkin sen kirjoittaminen ei luonnistunut. Mulla on tällä hetkellä viisi postausta luonnoksissa, joita en vain saa kirjoitettua. Ensimmäistä kertaa blogini historiassa mulla on writers block.

Eli tästä tuli nyt sitten postaus tämänpäiväisestä valmennuksesta. Siinä oli kaikki ainekset täydelliseen katastrofiin. Verkatessani Arbaleesia otti päätyökseen pelätä ihan suunnattomasti toista pitkää sivua. Teki jo mieli luovuttaa, mutta kummasti valmentajan astuessa maneesiin Arbaleesia unohti ihan kokonaan pelkonsa.
Kuvat ovat nyt parin päivän takaa. Mulla on ollut jo vähän aikaa tunne, että vähän stressaan ja unohdan kaiken oleellisen kun joku on kuvaamassa. Jotenkin siinä alkaa menemään niin, että näyttäisi kuvissa hyvältä, ja unohtaa kaiken mikä on oikeasti tärkeää. Joten valmennuksista ei nyt vähään aikaa tule kuvia, sillä haluan keskittyä 100% valmennukseen.
Aloitettiin tänään takaosakäännöksillä ja saatiin jopa kehuja! Arbaleesia rupee pikku hiljaa älyämään mitä niissä oikeasti kuuluu tehdä, mutta suurin syy niiden parantumiseen on kyllä takapolvien piikitykset. Vielä kun saadaan ulkoa hevonen suoraksi ja lyhyeksi ja satunnaiset ristiaskeleet pois niin eiköhän niidenkin pisteet radalla nouse sieltä nelosesta ylöspäin.
Ravissa tehtiin pohkeenväistöjä, ja koin pitkään odotetun valaistumisen. En tietoisesti aseta Arbaleesiaa, mutta silti sain koko ajan kuulla unohtaa asettamisen ja keskittyä vain niihin ristiaskeliin. Pohkeenväistö on aina ollut Arbaleesialle melko helppoa, joten teen ne ehkä vähän räkästen ja vanhan kaavan mukaan. Mutta kun sain ohjeeksi lähteä pohkeenväistöön etuosa edellä, ja vasta sitten ottaen takaosan väistöön mukaan saatiin pohkeenväistöjä juuri siihen pisteeseen mihin halusin. Tähän kun yhdistettiin se, että minun piti ajatella asettavani hieman päinvastaiseen suuntaan eli liikkeen myötäisesti paranivat ne entisestään (tällöin A ei noustanut turpaansa ja lukittautunut niskasta).
Parin temmonlisäyksen jälkeen harjoiteltiin laukassa ensin sen säädettävyyttä. Nostaessani laukan oli ensimmäinen kommentti, että mistäs tuo laukka oikein on tullut. Laukka tuntui selkäänkin todella pyöreältä ja rullaavalta, ja sitä oli yllättävän helppo koota. 
Jatkettiin lopulta pääty-ympyrällä mennen puoli kierrosta ravia ja puoli laukkaa. Siinäkin saatiin kommenttia että sen ravihan näyttää oikeasti jopa hyvältä. Osaa se heppa kyllä olla hieno halutessaan! 
Kuvathan ovat nyt hämäävästi eri ratsastuskerralta, mutta tänään aloin uskomaan päätäni ja pitämään ne kädet oikeilla paikoillaan. Ehkä lihasmuistini alkaa pikku hiljaa muuttumaan. Kyynärpää kiinni vartalossa, käsi jousti kyynärpäästä ja muistin jopa myödätä säännöllisesti sisäohjasta. Arbaleesia rykäisee edelleen tuolloin itsensä pitkäksi, mutta eiköhän se tuosta pikku hiljaa ymmärrä, että tuolloin on tarkoitus pitää se peräänanto.
Yleisesti ottaen oli tosi hyvä valmennus, Arbaleesian liike oli hyvää, itse yksinkertaisesti ratsastin paremmin (tai ainakin yritin tosissani!) ja jäi yleisesti ottaen hyvä fiilis. Ei menty kovin pitkään mutta mentiin perusteellisesti. Ehkä hyvä näin sillä viime valmennuksen jälkeen Arbaleesia ei jaksanut muuta kuin kävellä kolme päivää :D

6. huhtikuuta 2015

KUNNON TYÖSKENTELYÄ

Perjantaina oli tosiaan pitkästä aikaa valmennus. Olin ihan totaalisen kuollut sen jälkeen. Kyllä sitä vaan valmennuksessa työskentelee ihan eri tavalla kuin itsenäisesti, vaikka kuinka yrittäisi aina ratsastaa yhtä panostaen.

Aloitettiin valmennus ravissa pohkeenväistöjä mennen. Ensin loivia ja lopulta koko halkaisija pohkeenväistöä. Siinä ei kyllä onnistuttu kertaakaan :D Arbaleesia meni liikaa eteen, eikä tarpeeksi sivulle. Helpotettiin sitä sitten sen verran, että mentiin lävistäjää neljänneslinja pohkeenväistöä, suoristus keskellä, ja taas neljänneslinja pohkeenväistöä. Tällä tavoin saatiin pari kertaa tosi hyviä ristiaskelia.
Mä jotenkin arvasin jo ennen koko valmennusta että mäkin joutuisin tuon kauhukahvan oppien alle. Eli alaturpis kauhukahvaksi ja ohjat sen ali. Mun kädet vaan jotenkin tuuppaa vääntyilemään ja liikkumaan, jonka kyllä tiedän johtuvan siitä etten saa hartia-kyynärpää linjaa rennoksi jolloin yritän joustaa ranteesta. Tällä tavoin saatiin mun kädet oikeille paikoilleen ja rauhoittumaan tasaiseksi ohjastuntumaksi. Arbaleesia oli aluksi todella hämmentynyt, eikä oikein ymmärtänyt mitä puuhasin siellä selässä. Lopulta saatiin se kulkemaan nätisti ja mun kädet paikoilleen ja treenattiin vähän siirtymisiä. Tässä esille tuli istunta-apujen ignooraaminen, eli alaspäin siirtyessä jouduin käyttämään ihan liikaa kättä.
Välikäyntien jälkeen otettiin laukassa avoja. Eli pitkän sivun alkuun voltti, jonka jälkeen avoa. Ja jestas kuinka hankala Arbaleesia osasi olla volteilla! Se ei millään jaksanut koota itseään, eikä näin ollen myöskään pysyä tasapainossa voltilla. Oma hieman irtonainen sisäalapohkeeni ei auttanut asiaa. Arbaleesian laukka kärsiikin aina ensimmäisenä jos tulee pidempää taukoa..
Arbaleesia olikin lopulta todella painava edestä, kun se ei yksinkertaisesti jaksanut. Kerran saatiin kuitenkin ihan mahtava laukkaavo! Huomaa kyllä, että Arbaleesian kunto on tällä hetkellä surkea. Valmennuksen vikat 10min oli oikeasti mun osalta tuskaa ja varmaan Arbaleesiankin. Nyt Arbaleesia on ollut viime kolme päivää ihan kuollut ja viettääkin pientä minilomaa.

Koko valmennus oli vähän hakemista, sekä minun että Arbaleesian osalta, mutta lopulta jäi kyllä hyvä fiilis. Tää on nyt vähän tälläinen lähtöruutuun palaaminen, mutta sellaista se saikkuilu on. Pitää vain saada se rutiini takaisin ja näyttää Arbaleesialla miten sitä nyt liikuttiinkaan oikeinpäin ja etuosa kevyeänä (mutta peräänannossa! Arbaleesian turpa nousee ihan liikaa nykyään varsinkin väistöliikkeissä). Tuntuu siltä että meillä on tällä hetkellä kaksi moodia, turpa taivaissa tai polvissa.
Yleisesti Arbaleesialla oli ongelmana kiireisyys. Se kuuntelee tällä hetkellä pidättävää istunta-apua todella huonosti. Valmennuksen puolivälissä se kuitenkin rauhottui ja malttoi odottaa. Varsinkin ihan lopussa se alkoi tarjoamaan isompaa rauhallista ravia.
Tiedostin kyllä, että ongelmia on, mutta en todellakaan älynnyt että näin paljon! Ihan ensiksi pitää alkaa taas keskittymään käsiini (kyynerpäät kiinni vartaloon niin 50% ongelmista on hoidettu), Arbaleesian tulee kunnioittaa pidättäviä apuja paremmin, ja Arbaleesian kuntoa täytyy kohottaa todella paljon.

Nyt aion panostaa erityisen paljon laukkaan tulevina ratsastuskertoina. Arbaleesia on aina ollut umpisurkea kokoamaan laukkaansa, mutta Ertsin loppuaikoina ruvettiin siinäkin onnistumaan. Eli kyllä se siihen pystyy. Ei helppoa, mutta ajan kanssa lähes kaikki onnistuu.