Ei se ollutkaan niin helppoa!

Tiistain valmennuksessa jatkettiin samaa teemaa kuin lauantainakin. Nauratti vähän, kun edellisessä postauksessa kehuin meidän sulkuja, ja tota niin.. Ei ne nyt ollutkaan ihan niin helppoja! Paremmin takaosa mukaan, selvempi taivutus, tasaisempi tahti, enemmän energiaa, oi niissä on vaikka mitä parannettavaa! Hirveetä änkemistä ja punkemista ne olivatkin alkuun (ilmeistänikin päätellen), ja vasta kun sain istunnan ja ohjasotteet oikeasti mukaan, alkoivat ne sujumaan. Sain alussa käyttää paljon raippaa pohkeen taakse apuna, ja olen aika ylpeä itsestäni että olen oppinut käyttämään raippaa muutenkin kuin lavalle. Ennen se oli niin hankalaa kun tuntui siltä, ettei käsi mitenkään voi olla satulan edessä ja pohkeen takana. Nyt kun ratsastan Arbaleesiaa lyhyemmällä kaulalla ja sen takia kädet korkeammalla, niin kappas, raipan monipuolisempi käyttökin onnistuu!

Vaaleanpunaiset lasit pois päästä: avosta siirtyminen sulkuun on Arbaleesialle todella hankalaa. Varsinkin vasemmassa kierroksessa sen vasen lapa pääsee vähän karkaamaan, jolloin sulkuun siirtyminen vaikeutuu huomattavasti. Pari kertaa mun pyynnöstä siirtyä sulkuun sain jotain epämääräistä sipsuttelua ja käyntiin siirtymisen. Sain hyvän huomautuksen siitä, kuinka hevosen oikeasti kuuluu taipua avossa läpi kropan, tai sulkuun siirtymisestä ei tule yhtikäs mitään.

En kamalasti jaksa tähän postaukseen sepustella, aika samaa juttua kuin edellisessä postauksessa. Tuntuu siltä, että meidän treeneissä on pitkään ollut nyt ne samat ongelmakohdat, enkä enää jaksa niitä toistaa täällä :D Ihailkaa vaan kuvia ja ihania ilmeitäni, ja unohtakaa mun inspiraation puutos tekstin suhteen.

Tällä kertaa Arbaleesialla oli juuri ollut hieronta ennen valkkaa, ja heppa liikkuikin aika kivasti. Mulla oli pitkästä aikaa vatsalihakset oikeesti ihan loppu valmennuksen jälkeen. Arbaleesia liikkuu niin paljon isommin ulkona ja varmaan hierontakin vaikutti. Mun piti pistää lihakset oikeasti töihin jotta pääsin mukautumaan liikeeseen. Saatiin hierojalta muuten vähän noottia Arbaleesian vatsan koosta... :'D Pitäisi nyt tehdä paljon korkeita puomeja käynnissä, jotta Arbaleesia joutuisi käyttämään vatsalihaksiaan.

Saan edellisen postauksen ohjeiden lisäksi olla nyt todella tarkka niiden lapojen kanssa. Vasen lapa haluaa koko ajan vähän karata apujen ulkopuolelle, ja se korostuu nyt näissä sivuttaisliikkeissä. Varsinkin oikeassa kierroksessa pitäisi muistaa laittaa ohja vasten kaulaa ihan jo kulmissakin! Ja oikeasti myös kääntää ulkoavuilla.

Hinkattiin todella pitkään niitä sulkuja, ja ai että se fiilis kun niiden lopuksi heppa oli hyvin läpiratsastettu! Mun ei laukassa tarvinnut tehdä mitään muuta, kuin vähän pyytää ilmaa liikkeeseen.

Kävin muuten kurkkaamassa Hööksin aleja, josta mukaan tarttuikin kuvissa näkyvä teknistä materiaalia oleva pikee-paita korkealla kauluksella. Ostettiin koiralle myös söpö keltainen sadetakki, märkä labbis on nimittäin aivan kamala haju. Arbaleesia sai myös herkkuja ja jouhiharjan. Mua harmittaa aivan suunnattomasti, etteivät pohkeeni mahtuneet yksiin ruskeisiin nahkasaappaisiin, joissa oli nyöritys koko matkalta edessä ja nahka vaikutti juuri koulusaappaisiin hyvältä. Ne oli niin upeat ja hintaakin olisi ollut vain päälle 100e...