Teimme viime sunnuntaina Arbaleesian kanssa jotain mitä emme ole tehneet 338 päivään – 11 kuukauteen – miettikää kuinka pitkä aika se on. Siis ihan hullua. Ja mä kuvittelin etten enään ikinä pääse laittamaan tunnistetta estehyppelyä tähän blogiin.
Sain viestiä yksi päivä, että liitto, nytemmin tarkentunut että meidän seura, vaatii Talentin kouluosuuteen osallistuvien suorittavan myös esteosuuden loppukokeen. Siis mitä? Mulla on hevonen jolla ei ole hypätty melkein vuoteen. Noh pienen häslingin jälkeen päädyttiin kuitenkin kokeilemaan miten se reagoisi jos hypättäisiin pari pikkuestettä.
Siitä päästiin sitten sunnuntaihin. Laitoin varmuuden vuoks pelhamit, sillä pelkäsin että Arbaleesia saattaisi olla lievästi sanottuna innoissaan (valinta jota kadun muuten nyt, Arbaleesia ei oo ikinä oikein tykänny pelhameista). Laitettiin maneesiin kaksi estettä, ihan max. kavaletti korkuisia. Vaikka esteet oli ihan pieniä, oli se aika ilosta menoa. Unohetaan se fakta että Arbaleesia oli aika kuuro kaikille avuille ja takaosa oli vähän jäykkä vapaapäivien jäjiltä. Arbaleesia on aina rakastanut esteitä, joten uskon että se oli ihan yhtä iloinen kuin mäkin.
Tänä sunnuntaina me nyt sit nähtävästi ollaan menossa hyppäämään ristikoita jotta saataisiin osallistua tuohon kouluosuuteen. Toivotaan vaan että lumimyräkkä rauhoittuisi, jotta traikulla uskaltaisi lähteä liikkeelle. Ihan mukavaa sinänsä, ja aion pitää hauskaa vaikka esteet tulee olemaan ihan maahankaivettuja, sillä tää tulee olee vikoja, mitä todennäköisemmin vika kerta kun tuolla hevosella hyppään. Sain muuten äidin ottamaan kännyllä pari videopätkää sunnuntaina, pyydän kuitenkin kaikkia muistamaan että tosiaan vuos sitten viimeks tää ratsukko ylittänyt esteen, joten meno ei ole sitä kaikista kauneinta.