Jag tänkte äntligen skriva ett inlägg på svenska. Som några av er säkert vet, är mitt mådersmål svenska. Jag har dock alltid gått i en finskspråkig skola, och därefter talar och skriver finska nog bättre än svenska. Så felfri kommer den här texten inte att vara!
Kuten te jotka osaatte ruotsia edes jonkin verran huomasitte, ajattelin kirjoittaa tämän postauksen sekä ruotsiksi että suomeksi. Ruotsi on siis äidinkieleni, mutta kouluni suomeksi käynneenä puhun ja osaan suomea kyllä paremmin kuin ruotsia. Joten virheetöntä ruotsini ei todellakaan ole :D (prepositiot ja minä ei vaan tulla toimeen)
Arbaleesia ska ju nu bara skritta några veckor p.g.a. kortisoninjektionen. Ännu en vecka kvar och sen får vi rida normalt igen. Jag börjar nog redan vara lite mogen att bara leda hästen vid hand, men åtminstone får man själv lite motion med samma.
Arbaleesiahan on nyt taas kävelytysliikunnalla pari viikoa piikityksen takia. Vielä viikko, ja sitten saadaan palata normiliikutukseen. Rupee kyllä vähän kyllästyttämään tuo ainainen taluttelu, mutta saapahan itse samalla liikuntaa.
På fredagen släppte jag Arbaleesia lös på utebanan så att hon skulle kunna röra sig fritt och möjligtvis vältra sig. Jag tänkte inte alls på att hon säkert hade lite överlopps energi efter att ha varit instängd i sin box dagen före.
Hon galopperade iväg med sån fart att jag bara tittade skräckslagen från kanten av utebanan och tänkte att hon kommer ännu att gå omkull. Vanligtvis när man släpper henne lös så går hon kanske två vart runt banan och sedan stannar. Men alltid då och då tycker hon att det vore roligt att lite härja. Tur att hon inte blir helt galen på våren som de flesta :D
Perjantaina sitten päästin Arbaleesian vapaaksi ulkokentälle. Ajatuksena pieni ympärinsä kävely ja piehtaroiminen. En tullut ajatelleeksi, että sitä ylimääräistä energiaa oli hieman kertynyt edellisen päivän karsinassa seisomisesta.
Arbaleesia sitten vetelikin sellasta pierupukkilaukkaa ympärinsä että kauhistuneena vain seurasin kentän laidalta. Yleensä A vain kävelee pari kierrosta kentän ympäri ja sitten pysähtyy miettimään elämän suuria kysymyksiä. Mutta aina silloin tällöin A päättääkin yllättää ja hieman riehua. Onneksi se ei kuitenkaan ihan sekoa keväisin.
När jag sen äntligen fick henne fast såg hon så självbelåten ut, att jag kunde inte låta bli att skratta. Arbaleesia tycks ha en lite annorlunda uppfattning om att bara skritta.
Kun lopulta sain Arbaleesian kiinni näytti se niin tyytyväiseltä itseensä etten voinut muuta kuin nauraa. Meillä on nähtävästi hieman eri käsitykset käyntiliikunnasta.
Mitäs tykkäsitte hieman erilaisesta postauksesta? Tää oli samalla hyvää harjoittelua mulle joka kirjoitan ruotsin huomenna L kiikarissa. Laskin että saan tehdä max neljä virhettä kokeessa, tervetuloa kuolema! (Mulla oli muuten joku ihan ikivanha putki käytössä, joten kuvien laatu on sen mukainen.)
