Ihme on tapahtunut!! Mä osaan istua estesatulassa!
Mentiin tosiaan sunnuntaina pitkästä aikaa taas puomeja/kavaletteja. Hyvin yksinkertaista tehtävää, toisella pitkällä sivulla kymmenen puomia peräkkäin, ja toisella yksi kavaletti. Arbaleesia on niinkin tylsä, että se ylittää puomit kuin normaalisti ravaisi. Joten vaikeutin vähän hommaa niin, että tultiin mummoravissa sisään ja ensimmäisen puomin päällä pyysin askelta venymään. Arbaleesian aivonystyrät sai vähän tehtävää, kun yhtäkkiä pitikin venyttää ja nostaa askelta ylöseteen.
Onko se sitten sen ansiosta, että olen käynyt salilla 4x/vko kuukauden ajan, sillä mulla ei ollut mitään ongelmia istua alas harjotusravissa! Kädet pysyi paikoillaan, kroppa pysyi paikoillaan, eikä jalatkaan heilunu, halleluja! Ehkä mä sittenkin selviän hengissä kun Nele tulee uudestaan kahden viikon päästä.
Laukassa muunnettiin puomirivistö pariksi puomikasaksi. Arbaleesia on niin mahdoton laukkapuomien kanssa, joten laitoin puomit kolmen pyramideiksi. Tällöin Arbaleesia ajattelee niitä enemmän esteenä, ja keskittyy siihen, ettei niiden päälle voi vaan laukata. Lisähaasteena oli tosiaan toisen pitkän sivun kavaletti, jossa oli hui kauhistus lankku. Ei Arbaleesia siitä oikeastaan mitään välittänyt, vaikka olikin vähän vastahakoinen hyppäämään tarvittaessa kauempaa. Tulee ihan vanhat hyvät ajat mieleen, sillä Arbaleesia on aina ollut vähän sellainen juuresta hyppääjä.
Takajalkojen tekniikka hallussa 35cm esteilläkin! Molempien ilmeet kyllä jotain ihan kamalaa.. :D
Puomikasoille Arbaleesia oli ensin ihan menossa, kunnes se älysi että ei hetkonen tila loppuu kesken. Lopulta pienen säädön jälkeen se ylitti ne todella mallikkaasti, ihan kuin ravipuomitkin. Selkeästi tullut vähän rutiinia näiden puomien kanssa, sillä koko tunti oli todella sujuva.
Tänään käytiin pellolla pitkästä aikaa ja annoin Arbaleesian vaan mennä eteen. Jalat nousi kuin GP-hevosella, tosin peräänannosta ei ollut edes mielikuvaa. Ja kuvitelkaa hei, ensimmäistä kertaa neljään vuoteen Arbaleesia pukitti!! Se oli niin söpö kun se hetken pohti että viittikö se nyt riehua vai ei, ja lopulta laukassa se veti yhden pienen ilopukin :D
Onko se sitten sen ansiosta, että olen käynyt salilla 4x/vko kuukauden ajan, sillä mulla ei ollut mitään ongelmia istua alas harjotusravissa! Kädet pysyi paikoillaan, kroppa pysyi paikoillaan, eikä jalatkaan heilunu, halleluja! Ehkä mä sittenkin selviän hengissä kun Nele tulee uudestaan kahden viikon päästä.
Laukassa muunnettiin puomirivistö pariksi puomikasaksi. Arbaleesia on niin mahdoton laukkapuomien kanssa, joten laitoin puomit kolmen pyramideiksi. Tällöin Arbaleesia ajattelee niitä enemmän esteenä, ja keskittyy siihen, ettei niiden päälle voi vaan laukata. Lisähaasteena oli tosiaan toisen pitkän sivun kavaletti, jossa oli hui kauhistus lankku. Ei Arbaleesia siitä oikeastaan mitään välittänyt, vaikka olikin vähän vastahakoinen hyppäämään tarvittaessa kauempaa. Tulee ihan vanhat hyvät ajat mieleen, sillä Arbaleesia on aina ollut vähän sellainen juuresta hyppääjä.
Takajalkojen tekniikka hallussa 35cm esteilläkin! Molempien ilmeet kyllä jotain ihan kamalaa.. :D
Puomikasoille Arbaleesia oli ensin ihan menossa, kunnes se älysi että ei hetkonen tila loppuu kesken. Lopulta pienen säädön jälkeen se ylitti ne todella mallikkaasti, ihan kuin ravipuomitkin. Selkeästi tullut vähän rutiinia näiden puomien kanssa, sillä koko tunti oli todella sujuva.
Tänään käytiin pellolla pitkästä aikaa ja annoin Arbaleesian vaan mennä eteen. Jalat nousi kuin GP-hevosella, tosin peräänannosta ei ollut edes mielikuvaa. Ja kuvitelkaa hei, ensimmäistä kertaa neljään vuoteen Arbaleesia pukitti!! Se oli niin söpö kun se hetken pohti että viittikö se nyt riehua vai ei, ja lopulta laukassa se veti yhden pienen ilopukin :D