Yks kaks kolme, hyppää.

Mentiin sunnuntaina pitkästä aikaa puomeja ja kaikki meni niin hyvin! (tai sitten ei)  

Tarkoituksena oli jatkaa vähän perjantain valmennuksen teemoilla, eli taivutukset piti oikeasti saada läpi, varsinkin vasemmalle. Keskiympyrällä siis pitkillä sivuilla puomit ja lyhyen sivun puolella vastavoltti jolla ylitetään yksittäinen puomi. Videolta saa varmaan paremmin ideaa tehtävästä.

Ravissa Arbaleesia oli todella kiva. Se kuunteli, taipui ja meni rauhallisen tasaisesti eteenpäin. Ainoa mikä häiritsee, on se että käteni keventävät ns. kropan mukana ja tämä tekee samalla tuntumasta epävakaan. Olen tiedostanut tämän jo jonkin aikaa, ja välillä muistan pitää ne paikoillaan, mutta sitten hetken päästä taas unohdan koko asian. Huomaa, että kouluratsastajana ei tule mentyä sitä kevyttä ravia niin usein..

Laukassa ideana oli mennä edelleen pitkän sivun puoleiset puomisarjat ravissa, ja sitten vastavoltti laukassa. Ajatus hyvä, toteutus erittäin huono. Ongelmia oli kaksi: 1) Arbaleesia ignoorasi pidätteet ihan kokonaan, kuten videolta näkyy. 2) Vastavoltilla olevan puomin ylittäminen.. Rouva ei sitten millään ymmärtänyt miksi joku on laittanut sen eteen jonkun kepukan, jonka yli pitäisi vielä muka laukata.

Olin ajatellut, ettei Arbaleesia keräisi puomeista energiaa, mutta olin kyllä niin väärässä. Varsinkin nyt kun meillä on taas ollut pidempi tauko hyppäämisestä. Tunti siinä meni, mutta lopulta puuskuttavalla ja ihan hikisellä hevosella onnistuin saamaan yhden jotenkin hyvän suorituksen. Laukka ei enään ihan rullannut väsymyksen vuoksi, mutta teknisesti suoritus onnistui ja annoin sitten pitkät ohjat. Huomasin myös loppua kohden, että kun itse keskityin vain volttiin, enkä ollenkaan puomiin, suoriuduttiin tehtävästä paljon paremmin. Ajattelin puomia ehkä liikaa esteenä, kun tosiasiassa se oli vaan se kepukka siinä maassa.

Oli siinä laukassa jotain hyvääkin, nimittäin laukanvaihdot. Pari kertaa kokeiltiin huviksemme ja tietysti videolle saatiin vain yksi onnistunut ja siinäkään ei edes näy hevosen jalkoja. Anyways, nyt on toivottavasti hyvä lähtökohta kun ensi viikonloppuna eräs ulkomaalainen ratsuttaja tulee näyttämään Arbaleesialle miten ne laukat vaihdetaankaan.

Tiedättekö mikä on hassua. Minulla oli tunnin lopuksi oli hyvä fiilis, vaikka laukka olikin todella hankalaa. Tiedostan nyt virheeni, ylireagointini, huonot päätökseni ja tiedän mitä tulevaisuudessa parantaa. En kuitenkaan jää jumiin näihin, vaan tiedostan myös treenin hyvät puolet. Arbaleesiallahan oli ollut hieronta lauantaina, ja se oli varmaan yksi syy miksi ravi oli niin kivan letkeää.

Tulevaisuudessa yritän varmaan välttää näitä itsenäisiä kavaletti/puomitreenejä. Jään niin helposti kouluratsastajamaisesti jummaamaan johonkin tiettyyn virheeseen, toistamaan samaa kohtaa uudestaan ja uudestaan.. Saatte nyt loppuun vielä tuskallisen rehellisen videon.