TALVIPÄIVÄN MAASTO

Pitkästä aikaa saattee muuta kuin maneesikuvia. Pienien sattumien saattelemina Inka päätyi mukaani maastoon kameran kanssa ja saikin harvinaisen kauniina talvipäivänä ihania kuvia! Arbaleesia oli ihan totaalipöhkö, ei ehkä järkevin idea mennä vapaapäivän jälkeen rallittelemaan. Hauskaa oli kuitenkin.

Tää on sitä kolmitahtista lennokasta ravia.

Bonuskuva (nauroin Arbaleesian ilmeelle puol iäisyyttä):

Huomenna on sitten startit 13.15 ja 14.45 jonka jälkeen heppa pääsee uuteen kotiinsa. Pakko sanoa, että Espoonkartanon maastoja saattaa tulla ikävä. Kilometrettäin hyväpohjaisia metsäteitä, hiittisuora, laukkarata pellon ympäri, kiemurtelevia metsäpolkuja... Noh, ainahan me voidaan repästä ja lähteä Luomasta tuonne 4km päähän maastoilemaan :D

VIIMEINEN VALMENNUS ERTILLÄ

Kirjoitin tämän valmennuspostauksen nyt hieman eri tavoin kuin ennen. Perus valmennuspostaukset kun ovat niin tylsiä pidemmän päälle.

Lähtökohdat:
Järkyttävän laiska ja epäaktiivinen hevonen joka ei työskennelly läpi kropan.

Mitä tehtiin?

• Paljon erilaisia siirtymisiä
• Raviympyrällä avoa ja samalla siirtymisiä
• Ravia valmentajan ympärillä samalla hänen aktivoidessa takajalkoja raipan avulla
• Pohkeenväistöjä 5 askelta uralta pois - suoristus - 5 askelta takaisin
• Kolmikaarista

Mitä haettiin?
Kaikilla noilla tehtävillä haettiin Arbaleesian talliin jäänyttä takaosaa ja aktiivisempaa askellusta. Samalla keskityttiin yleisesti ravin laatuun.

Onnistuiko?
Kohtalaisesti, takaosa oli nyt aktiivisempi mutta hevonen edelleen siirappiakin tahmeampi. Vasemmalle pohkeenväistö hankalempaa ja laiskempaa kuin oikealle. Oma pohkeen käyttö liian hidasta, en vaan osaa käyttää sitä nopeammin hnggh.

---

Mitä tehtiin?

• Laukassa pohkeenväistöä uraa kohti ja kunnon kulmat.
• Kulmikasta uraa, keskittyen hyviin suoristuksiin kulman jälkeen
• Takaosakäännöksiä askel kerrallaan, jonka jälkeen eteen, ja sitten taas askel takaosakäännöstä

Mitä haettiin?
Treenattiin lähinnä "kisoja" varten

Onnistuiko?
Laukka oli toosi erilaista kuin yleensä. Arbaleesia laukkasi todella pehmeästi ja hyvässä tasapainossa hyvällä tahdilla ja kauniilla kaulalla. Välillä kuitenkin laukan laatu oli laiskuudesta johtuen vähän huonoa. Olen kuulemma oppinut suoristamaan sen hyvin laukassa! Takaosakäännökset taas oli yks iso katastrofi. Arbaleesia ei vaan ymmärrä, että niiden takajalkojenkin tulee askeltaa, ja sitä haettiin sieltä sitten menemällä ihan askel takaosakäännöstä - eteen - taas askel takaosakäännöstä. Lopulta saatiin pari siedettävää kokonaista käännöstä, johon oli hyvä lopettaa.

Yleiset fiilikset
Mä en tiedä milloin Arbaleesia olisi viimeksi ollut näin laiska. Sain todeta oikein hyvin miten tuskallista on yrittää ratsastaa hevosta joka ei vaan liiku. Se ei siis ihan oikeasti liikkunut yhtikäs mihinkään. Välillä saatiin kuitenkin tosi hyviäkin pätkiä, joten edistystä tapahtuu. Kunhan muistan itse vain pystyä rauhallisena Arbaleesian pelleillessä ja käyttää pohjetta nopeasti ja tehokkaasti. Nyt olisi sitten ennen sunnuntaita vuorossa yksi kevyt treeni, yksi vapaapäivä ja maastoreissu.

Jos ette ole muuten huomanneet, on blogin sivupalkissa nykyään tuollainen twitter-feed johon päivitän lähes päivittäin hepan kuulumisia reaaliajassa! Muuttokin koittaa jo ihan kohta, joko lauantaina tai sunnuntaina.

KIVOJA UUTISIA

En tainnut ikinä ehtiä valittamaan tänne blogin puolelle siitä, ettei minulla ole starttioikeutta Wiknerin koulukisoihin 1.2. Valmentajani on nimittäin siellä tuomarina (jääviys-sääntö).

Noh olin jo unohtanut koko kisat kunnes pari päivää sitten sain säpölaatikkoon viestiä seuran puheenjohtajalta. Hän valitteli juuri tuosta etten voi osallistua, mutta edellisistä kerroista oppineina he halusivat kisoihin kokeneen tuomarin. Hämmästelin ensin hieman viestin tarkoitusta kunnes seuraavassa kappaleessa se selvisi.

KyIF päättää testata tulevissa kisoissa esiratsastajaa. Eli ratsukko joka näyttää ennen luokan alkua miten rata menee ja tuomari selostaa siinä samalla. Ja mua pyydettiin esiratsastamaan HeB:0 ja HeA:1. Ihan huikeeta. Tää ei varmaan kuulosta kovin isolta asialta, mutta mulle tää on jotenkin kiva mahdollisuus. Ja se että Kainu oli ehdottanut mua tähän! Ennen kaikkea mahtavaa päästä aloittamaan meidän HeA-kausi itse kisasuorituksen ja sitä myötä pienen jännityksen ulkopuolelta.

Ei mulla varsinaisesti muuta asiaa ollut, halusin vain jakaa iloiset uutiset :)

VIHDOINKIN ELÄVIEN KIRJOISSA

Juuri kun viime postauksessa toivoin paranevani ja pääseväni nopeasti takaisin hevosen selkään. Noh samana iltana makasin päivystyksessä ja nyt käteni on täynnä neulan reikiä ja mustelmia.

Nyt olen onneksi piiiitkästä aikaa oikeasti suht terve, ja sen johdosta päädyinkin tänään Arbaleesian selkään. Viimeksi olin ratsastanut sillä kunnolla viikko sitten ja sitäkin ennen oli ollut viikon tauko, ja se on oikeasti paljon omalla hevosella.

Aloitin ihan käynnissä takaosankäännöksillä, kuten joka kerta. Arbaleesia on ruvennut ennakoimaan niissäkin kun ollaan tehty niitä nyt niin pitkään, joten päätin jättää ne pariin onnistuneeseen.

Ravissa Arbaleesia oli todella mukavuudenhaluinen, takaosaa oli todella vaikea saada oikeasti polkemaan hyvin alle ja edestäkin se olisi halunnut mennä pitkänä ja etupainoisena. Sen perusteella teinkin aluksi ravi-käynti ja ravi-pysähdys siirtymisiä. Näitä aina parin askelen välein, niin että Arbaleesia jäi odottomaan sitä siirtymistä ja sen myötä kokosi ja aktivoi itseään. Tämän jälkeen ravin sisällä siirtymisiä, jolloin sain vielä raviin hieman ilmavuutta ja aktiivisempaa takaosaa. Parit pohkeenväistöt menin vielä ennen laukkaa ihan huvin vuoksi ja Arbaleesia väisti todella hyvin ja aktiivisesti sivulle.

Laukkaa en mennyt paljon. Hain aluksi vain tasaisen tahdin ja hyvän muodon, ja sitten harjoittelin kokoamisia. Arbaleesian laukkaahan on todella vaikeaa säädellä ja se onkin yksi tän talven suurimpia työurakoita.

Tällästä räpiköimistä se kokoaminen vielä on. Treeniä treeniä vaan.

Yleisesti ottaen oli ihan onnistunut ratsastuskerta, nyt kun Arbaleesia vaan taas muistaisi sen, että mä olen se ratsastaja joka vaatii paljon eikä tyydy keskinkertaiseen niin eiköhän tää tästä taas lähde rullailemaan.

Taas kerran Arbaleesia oli niiiiin kiinnostunut poseeraamisesta.

VUODEN ALUN KUULUMISIA

En ikinä pyytele turhia anteeksi, joten en tee niin nytkään. Mutta se ei estä sitä, etteikö pitkittynyt postaustauko ärsyttäisi minua.

Olen yleensä todella harvoin kipeänä, mutta nyt olen ollut joulukuusta lähtien on-off flunssassa. Lääkärissä on tullut ravattua varmaan enemmän kuin koko elämäni aikana, turhaan söin antibioottikuurinkin sillä ei se mitään auttanut. Sairastelun lisäksi oikeaa rannettani on tutkittu mm. röntgenillä. Sehän oli kipeä todella pitkään Kilon kisojen jälkeen. Onneksi nyt loma ja sen tuoma lepo hieman paransi asiaa. En enään ratsastaessa tarvitse tukisidettä, mutta kirjoittaa en tällä vieläkään voi paria lausetta enempää. Ärsyttävää tämä jatkuva sairastelu, sillä juuri nyt pitäisi treenata tulevan kisakauden tuomaan tason nostoon.

Arbaleesialla kävin viime perjantaina ratsastamassa juuri ennen kuin tulin taas kipeäksi. Äitikin on ollut nyt kipeänä, joten Arbaleesialla on ratsastanut tallikaveri Maria. Arbaleesia on aika yhden ihmisen hevonen, ja pelkäsinkin hieman saisinko sitä heti toimimaan. Kuitenkin yllätyksekseni se oli erittäin hyvä, vaikka sillä oli ratsastanut joku muu koko viikon.

Tein samoja asioita mitä ollaan valmennuksissa tehty. Eli takaosakäännöksiä, pohkeenväistöjä ja paljon siirtymisiä. Arbaleesia oli uskomattoman tasainen ja kevyt edestä, olin ihan hämmästynyt. Laukassa se oli hieman väsyneen oloinen, mutta muuten kaikinpuolin mahtava.

Samalla testailin uusimpia ostoksiani: Craftin aluskerrastopaitaa, sekä Mountain Horsen fleeceä. En ole koskaan omistanut fleeceä, ja ostinkin nyt tuon MHn -20% tarjouksella. Molemmat toimi ihan huipusti, kerrankin kehon lämpötila pysyi koko ratsastuksen samana, eikä välillä ollut jäätävän kylmä ja välillä hiki. En voi kun suositella molempia.

 MH fleece 47,20€, Reunos

 Craft aluskerrasto 29,90€, XXL-Sports&Outdoor

Arbaleesia tarvitsisi nyt kouluratsastussuojat, en kotitreeneihin jaksa pinteleitä kääriä, ja estesuojat eivät oikein aja samaa asiaa. Veredus piaffe evot ovat olleet unelmani monta vuotta, mutta 180e/pari saa minut hieman irvistelemään. Samalla voisi hankkia vihdoinkin myös sen kuuluisan enkkuviltin. Beige satulahuopakin löytyy ostoslistalta. Itse olen myös yrittänyt etsiä jalkaani sopivia saappaita jo monta kuukautta. Miksi kaikki mallit ovat niin lyhyitä? Argh.

Ennenhän meillä oli nämä suojat käytössä koulutreeneissä, mutta haluaisin kyllä myös jotkut siistit valkoiset.

Motivaatiota ratsastuksen suhteen löytyy nyt enemmän kuin tarpeeksi. Yhdessä valmennuksessa ollaan tän vuoden puolella ehditty käymään ja sekin meni todella hyvin. Nämä pari itsenäistäkin treeniä mitkä olen puolikuntoisena päässyt ratsastamaan ovat sujuneet erittäin hyvin. Tuleva tallipaikan vaihdos (19 päivää!) senkun vaan nostaa motivaatiota. En jaksa malttaa että saan oman terveyteni kuntoon ja treenaamaan taas kunnolla.

ARPAKUUTIOLLINEN ONNEA

Viime vuoden vika postaus oli otsikolla 'Arpakuutiollinen huonoa onnea'. Nyt tämän vuoden ensimmäinen postaus on tribuutti blogini otsikolle, joka on aivan liian harvoin pitänyt paikkansa.

Uusi vuosi, uudet tuulet. Tää sanonta ei voisi pitää enempää paikkansa juuri tällä hetkellä. Jotain suurta on tapahtumassa, jotain mistä me ollaan haaveiltu Arbaleesian ostosta lähtien. Oon viettänyt pari viimeistä päivää ihan innosta soikeana, ja nyt uskallan vihdoin tämän uutisen teille jakaa. Uusi soppari on allekirjoitettu ja vanha irtisanottu. Me vaihdetaan tallia. 

Mä oon ollut aika hiljaa meidän tallipaikkatilanteesta jo jonkin aikaa. Me käytiin joulukuussa kattomassa tallipaikkaa Gumbölestä sekä Kilosta. Molemmat varmasti ihan hyviä talleja, mutta kumpikaan näistä talleista ei tuntunut sellaiselta loppuelämän tallipaikalta. Ei tullut sellaista fiilistä että jestas tänne mä haluan jäädä. Lisäksi molemmissa oli pelletti kuivikkeena (jota Arbaleesialla siis ei voi olla).

Me ei olla haaveiltu tallipaikan vaihdosta Arbaleesian ostosta lähtien, niitä on ollut ihan riittävästi. Mutta me ollaan haaveiltu tästä tietystä tallista. Meidät löytää siis helmikuusta lähtien Luoman tallilta. Meiltä on kotoa sinne 2km. Miettikää oikeasti, tän tallin (kieltämättä aika köyhät Ertsiin verrattuna) maastot kulkee meidän talon vierestä. Mä oon niin innoissani ajatuksesta, että voin viikonloppusin maastoilla Arbaleesian kotipihan tarhaan ja pitää sen päivän yli siinä hillumassa. Mä olen niin innoissani kaikesta, sillä tää talli on aikalailla kaikkea mitä oon tallipaikalta toivonut.

Siis oikeasti. Mä olen niin iloinen tästä kaikesta. Vihdoin päästään hyviin olosuhteisiin treenaamaan. Kaikki tää on vaan niin mahtavaa.

Samalla muiden positiivisten uutisten lomassa voin kertoa, että eilen ekaa kertaa kuukauteen Arbaleesian ja mun itsenäiset treenit menivät todella hyvin. Jotenkin olen nyt täynnä toivoa ja se heijastuu selkeästi kaikkiin päätöksiin mitä ratsastaessakin teen. 

Muina uutisina vielä, että blogini täytti eilen kaksi vuotta! Hurjaa kuinka paljon kaikki on parina hassuna vuotena muuttunut.