A UNIVERSE FROM NOTHING

Lauantaina oli viime hetken treeni kisoihin valmennuksen muodossa. Pirteenä ysiltä aamulla tallilla, ah mikäs sen parempaa ku herätä koko viikonloppu kasilta.

Aloitettiin tunti treenamalla niitä kiemurauria. Ne meni pääosin ihan hyvin, piti muistaa vaan aina mikä on milloinkin sisä- ja ulkopohje, sekä käyttää niitä. Yllätyin vähän kuinka kivalta Arbaleesia tuntui, sillä se ei tosiaan ole ollut mikään huippu edellisinä päivänä.

Kiemuraurien mentyä hyvin treenattiin muistaakseni (kirjotan tätä 4h valmennuksesta enkä enään edes muista mitä tehtiin milloinkin, dementia iskee) ravin sisällä siirtymisiä; pari askelta keskiravia, siirtyminen kootumpaan raviin ja niin edes. Kokoajan lyhennettiin yhden temmon pituutta, lopulta mentiin ihan parin askeleen välein siirtymisiä. Arbaleesian ravi oli pätkittäin ihan mahtavan tuntuista, sen takaosa tuli oikeasti mukaan ja se oikeasti nosti niitä kavioitaan ilmaan.

Mentiin pari kertaa myös keskiravipätkät keventäen, josta johdettiin siihen, että minulla pitäisi olla samanlainen keveys istunnassa myös satulassa istuen keskiravissa. Tää oli se ehkä tärkein oivallus kisoja varten, oon aina yrittäny epätoivoisesti istua keskiravissa syvään satulaan, mutta se ei anna hevoselle vapautta liikkua siinä keskiravissa. Joten nyt mun piti vähän niin kuin leijua siellä satulassa (tää on mun oma tulkinta asiasta :D), pitää pohkeet kiinni mutta muuten ei istunnalla saanut riistää hevoselta sitä mahdollisuutta venyttää askelta. Tällä tavoin Arbaleesialta oikeasti tuli sitä aina kadoksissa ollutta keskiravia!

Tämän jälkeen Arbaleesia rupes ravaamaan jo ihan normaalissa harjoitusravissa todella laadukkaasti. Tehtiin paljon ravi-käynti siirtymisiä, jonka jälkeen treenattiin tuota käyntiohjelmaa. Mun pitää erityisesti muistaa käyttää pohkeita vuorotellen, auttaen Arbaleesiaa sen käynnin tahdin kanssa ja pitäen sen puhtaana sekä aktiivisena. Pysähdykset oli jopa lähes kaikki tasajaloin.

Laukkaohjelmassa ongelmaksi muodostui alussa pehmeä laukka-käynti siirtyminen. Siitä tuli välillä hieman töksähtävä, tai sitten se meni ravin kautta. Lopuksi kun muistin hellittää ohjasta jo siirtymisen aikana ja istua jämäkkänä siellä selässä, tuli siirtymisestä siisti. Pari vikaa siirtymistä oli etenkin tosi hyviä. Arbaleesian on lisäks aina ollut vähän hankala laukata tuolla maneesissa sen pohjan pehmeyden takia.

Tunnin lopuksi menin vielä radan läpi, pääasiat mitä piti muistaa oli volteilla pohkeiden käyttö, siirtymisissä pehmeys, keskiravissa hevoselle tilan antaminen ja laukan aktiivinen ratsastaminen. Ihanaa kyllä kun tunnin päätteksi ei ollut kauttaaltaan hiestä litimärkää hevosta, plus nyt sillä on hieno sydän jota kaikki ratsastuskoulun pikkuset ihailee ohimenneessään ja ihmettelee miten karva voi olla pitempi yhestä kohtaa sydämen muotosesti :'D

Ah on se vaan niiiin huippu hevonen :) Ajattelin tässä lähiaikoina tehdä taas kehityspostauksen meistä. Olen joskus tehnyt vuodesta nakki ja muusi vuoteen 2012, mutta ajattelin nyt tehdä parista viimesestä vuodesta, sillä ollaan menty kyllä ihan huimasti eteenpäin vuodesta 2012. Maneesikuvauksen ilot muuten, jouduin laittamaan ISO3200, mutta ei nää kuvat näytä kamalan pahalta?

SINISEN ERI SÄVYT

Nyt on enkun kirjotuksista ja sen jälkimainingeista vihdoinkin selvitty. Ei taida ällää tulla, mutta hyvin vahva E, ärsyttää aika paljon, mutta keväällä sitten uusimaan jos jaksan.

Menin eilen Arbaleesialla, kuten myös sitä edellisenä päivänä. Sunnuntaina on nimittäin kisat Nurmijärvellä. Tiistaina menin ekaa kertaa varmaan puoleen vuoteen maneesissa, ulkona oli hirveä myrsky, joka sai hevosen aika jännittyneeksi. Ratsastin aika kevyesti, otin vain tuntumaa uudella kuolaimella (kolmipalaomppu) ja se tuntui tosi kivan kevyeltä sillä.

Keskiviikkona, eli eilen, menin hieman rankemmin. Arbaleesia oli edelleen aika jännittynyt (kelien kylmenemisen myötä se kerää aina energiaa, eikä asiaa auta se, että se juuri klipattiin). Aloitin menemällä paljon siirtymisiä, ja sain pikku hiljaa takaosan kivasti mukaan. Arbaleesia myös rentoutui työskentelyn myötä vähän, mutta ei se edelleenkää ollut halutun letkeä ja pehmeä. Edestä se oli edelleenkin kivan kevyt, sisäohjalla pystyi hellittämään tosi kivasti ja tuntui siltä, että hevonen työskenteli myös itse kunnolla.

Alkutyöskentelyn jälkeen ratsastin hieman laukkaa, nostot oli tosi kivoja, mutta itse laukassa Arbaleesia oli turhan vahva edestä, eikä kuunnellut istuntaa tarpeeksi. Alussa jouduin käyttämään ohjaa ihan liikaa, mutta laukattuani hetken pääty-ympyrällä ja mentyäni parit siirtymiset alkoi se kuuntelemaan myös istuntaa.

Tän jälkeen treenasin pätkittäin tuota K.N. rataa. Volteilla Arbaleesia kääntyi edelleenkin oikealle paremmin kuin vasemmalle, mutta muuten se taipui sisäpohkeen ympärille paremmin kuin ennen. Kolmikaariset oli tosi hyvät, Arbaleesia suoristi helposti ja vaihtoi asetusta ilman mitään pienintäkään ylimääräistä häsläystä. Jaaa siiten älysin, ettei tällä radalla ole kolmikaarista vaan loivat kiemuraurat. Viime kisojen He B:3 vaan päässä.. Oli ne kiemurauratkin sitten ihan hyvät. Noh kuitenkin, käynti-ravi linjalla alaspäin siirtyminen oli usein hieman liian terävä, mutta muuten täsmällinen.

Laukkaohjelma oli fine, edelleenkin Arbaleesia oli turhan energinen, mutta nyt se sentään kuunteli vähän paremmin istuntaa. Vika laukka-käynti siirtyminen oli tosi hieno ja sujuva. Oon vieläkin ihan ihmeissäni miten ne on alkanu sujumaan niin hyvin, ennen ne oli se meidän kaikisra suurin ongelma. Ehkä niitä lihaksia rupee löytymään ja sitä myötä kokoamiskykyä.

Annoin viime viikolla äidin mennä puolestani valmennukseen, ja kyllä nyt kuvia katsellessa tuntuu siltä, että ehkä on ihan hyvä että lauantaina on vielä valmennus ennen kisoja. Viikon ratsastustauko ei selkeästi tee mitään positiivista. 

YKSI PARHAISTA RATSASTUSKERROISTA IKINÄ

Huhhuh enkun kirjotukset on vienyt niin paljon aikaa etten tänne ole ehtinyt edes kurkata, Mutta tosiaan, perjantai, mistä sitä aloittaisi. Arbaleesia oli ihan mahtava, siis kertakaikkisen mah-ta-va. Arbaleesia muistutti mua taas siitä, miksi tykkäänkään siitä niin paljon. Voisin jopa uskaltaa sanoa, että toi oli meidän paras ratsastuskerta ikinä.

Tein samoja asioita kuin tunnilla, eli siirtymisiä tarkoituksena saada takaosa aktiiviseksi. Alussa Arbaleesia oli hieman hidas takaa, mutta siirtymisien myötä takaosa tuli tosi hyvin mukaan ja siltä lähti välillä sellasta voimaa takaa että huhhuh. Ja vastavuoroisesti, se kokosi raviaan tosi vaivattomasti. Ehkä niitä lihaksia rupee jo löytymään.

Mun käsitys hyvästä ratsastuskerrasta ei välttämättä sisällä alusta asti hyvin toimivaa hevosta. Ei. Vielä parempaa on nähdä, kuinka oman työskentelyn ja aivotoiminnan takia hevonen alkaa toimimaan paremmin; kuinka iha itse saa sen muutoksen aikaan.

Se, että Arbaleesian jalat kipitti hienosti, ei tee yksinään tästä parasta ratsastuskertaamme. Lisätään vielä Arbaleesian uskomaton keveys edestä (takaosan aktiivisuudella on osansa tässäkin, mmh syy-seuraussuhteet). Mä oon niin tottunut jatkuvaan paineeseen ohjissa ja sellaiseen 'ugh haba väsyy, Arbaleesia nosta sitä päätäs' meidän on-off saikkukierteen ja sen aiheuttaman lihaksettomuuden takia, että tuollainen keveys tuntuu ihan hassulta. Arbaleesia kantoi itsensä ihan törkeän hyvin, sain myödettyä sisäohjalla menettämättä peräänantoa ja pystyin ratsastamaan ihan rauhassa, rauhallisella ja rennolla kädellä ilman mitään ongelmia. Muutenkin nyt valmennusten myötä oon oppinut, että en saa antaa Arbaleesian painaa kuolaimelle hetkeäkään, vaan sen pitää pystyä liikkumaan ilman jatkuvaa kuolaimelle nojausta.

Aktiivinen takaosa ja huikean keveä etuosa - lisätään vielä mun ratsastus. Musta on tullut nyt valmennusten myötä tosi aktiivinen ratsastaja. Kokoajan pitää tehdä jotain, ja kokoajan pitää muistaa muistuttaa itseään niistä pienimmistäkin asioista. Perjantaina kaikki tuntui luontuvan ihan itsestään, ilman jatkuvaa aivotoimintaa.

Mun entinen ratsastustapa voidaan tiivistää yhteen lauseeseen: vaikka tiedostin, niin en välttämättä ihan täysin älynnyt, että virheet johtuivat usein omasta puuttellisesta ratsastuksestani. Perjantaina jotenkin kaikki tuntui niin selkeältä, 'ai kato hevonen kaatuu voltilla sisäänpäi, noh sisäpohkeella tsk-tsk ja ulkopohje pitää voltin muodon' tai 'oho laukka lässähtää käsiin, noh sisäistuinluulle painoa ja sen jälkeen sisäpohje muistuttamaan tahdista'. Musta tuntui vaan siltä, että kaikkeen löyty heti ratkaisu mun pääkopasta, ja kaikki pienimmätkin ongelmat hoitu heti. 

Hienosti kuva juuri raviin siirtymisestä mutta kattokkaa tota ravin ilmavuutta. Ehkä siltä tollasta ravia sais joskus usutettua normiliikkeeseenkin.

Kaiken ton lisäksi Arbaleesia tuntui pistävän ittestään likoon yleistäkin enemmän. Se on sen tapa kertoa, että se tykkää siitä mitä me tehdään. Musta tuntuu, että siitä on muutenkin nyt kisaamisen ja valmennusten ansiosta tullut jotenkin iloisempi ja miellyttävempi ratsastaa. Jos Arbaleesia jotain rakastaa, niin itsensä tuntemista hyödylliseksi. 

Mun mahdollisesti elämäni paras ratsastukerta siis koostuu hevosesta joka toimii alusta asti uskomattoman hyvin, mutta paranee jopa siitä uskomattomasta omien tekojeni ansiosta. Ja fiiliksestä joka vaan paranee ja paranee, kunnes hymyillyttää niin paljon että tekis mieli hukuttaa hevonen porkkanoihin,

 Superhienoista kuvista crediitit iskälle. On se kivaa välillä saada joku kuvaamaan jolla on oikeasti jonkin verran valokuvaustaustaa takanaan. 

KAINUN TUNTI

Aloitettiin tunti ensin menemällä käyntiä ympyrällä, ja keskittymällä siihen että istun tarpeeksi liikkeen mukana, ja että en ole ohjassa kiinni. Passiongelmaa ei oikeastaan ollut ollenkaan. Musta muutenkin tuntuu, että ollaan päästy siitä aika lailla eroon.

Kuvat ei nyt ole valmennukselta sillä äidin paristakymmenestä kuvasta vain pari oli julkaisukelpoisia. Mutta nää on viime viikon lopulta julkaisemattomia kuvia (jolloin tosin A ei ollut kovin miellyttävä polttiaisten takia)

Sen jälkeen lähdettiin menemään kenttää ympäri niin, että pitkän sivun keskellä siirryttiin aina kolmeksi askeleeksi käyntiin ja välillä tehtiin käyntivoltti, ja lyhyen sivun keskellä lisättiin ravin tempoa kolmen askeleen ajan. Tätä sen takia, että Arbaleesian takaosa on vähän hidas ja epäaktiivinen välillä, eikä se reagoi aina tarpeeksi nopeasti pohkeeseen.

Kun tehtävä rupesi sujumaan alettiin tekemään muuten samalla tavalla, mutta pitkän sivun keskellä siirryin kolmeksi askeleeksi käyntiin jonka jälkeen ravivoltti, jonka jälkeen taas kolme askelta käyntiä. Tarkoituksena oli aina lähteä käynnistä raviin samalla tavoin kuin lyhyen sivun keskellä keskiraviin, eli alusta asti aktiiviset siirtymiset.

Kehitettiin tehtävää taas niin, että nyt siirryttin pitkän sivun keskellä melkein käyntiin. Tavoitteena se, että en käyttäisi ohjaa ollenkaan, vaan jännitin keskivartalon, istuin ravin liikettä vastaan ja pidin pohkeet kiinni. Tämän jälkeen taas normaalia ravia eteenpäin. Tehtävä rupesi sujumaan jossain vaiheessa tosi hyvin, Arbaleesia hidasti tosi hienosti ja lähti aktiivisesti eteenpäin. Sen takaosa tuli myös tosi hyvin raviin mukaan, tää on tehtävä mitä todellakin aion hyödyntää, ja paljon, tulevaisuudessa.

Kainu kysyi sitten mitä tuomarit on yleensä kommentoinu Arbaleesian laukasta, ja kerroin että yleensä ei mitään, jos jotain niin laukannostojen kunnollisesta valmistelusta (mikä on Arbaleesialla tosi hankalaa sillä se lähtee ennakoimaan). Aloitettiin silleen, että mentiin ravissa ympyrän pienennyksiä ja suurennuksia vuorotelleen, ikään kuin sik-sakkia ja kuvio muistutti vähän tähteä. Tässä mulla oli tosi hankalaa myötää sisäohjalla, välillä tuli tosi hienoja pätkiä, mutta varsinkin pienennyksessä oli ongelmia.

Tämän jälkeen nostettiin laukka niin, että katsoin laukassa taaksepäin ulkokautta. Tällöin sisäistuinluu painuu alas ja hevosen takaapää tulee mukaan. Eka laukannosto oli karmiva, siis oikeasti sellanen ravurityylinen kun A ei älynnyt yhtään mitä mä hommailin siellä selässä. Tokalla kerralla nosto oli tosi hyvä. Laukka rullas alusta asti ja oli pyöreää ja hyvää. Aina jos laukan laatu uhkas huonontua, katsoin ulkokautta taakse ja whumps Arbaleesia laukkasi ku GP-hevonen konsanaan.

Koko tunnin ideana oli käyttää mahdollisimman vähän kättä, ja että hevonen toimisi pelkästään istunnalla. Mulla suurin ongelma on se, että en myödä sisäkädellä tarpeeksi. Se on ongelma minkä tiedostan mulla olleeni vuodesta 2010, ja sen muuttamiseen tarvitaan aikaa. Opin kyllä ihan huikeasti uusia asioita tunnin aikana ja nyt pitää sitten kotitreeneissä soveltaa tunnin asioita.

Tässä muuten esittelyssä mun uudet RSL:n hanskat! Suosittelen, ihan törkeän hyvät plus blingbling ;)