Jokaviikkoisten valmennusten lisäksi oon ratsastanut pari kolme kertaa viikossa itsenäisesti. Maastossa en oo ehtinyt käymään kuukauden päiviin. Tavallaan odotan sitä, että viimesetkin kisat on ohi, ja voi ottaa hetken rennosti (ja sitten alkaa treenaamaan hulluna ensi kautta varten). Nyt mun kaikki aika menee joko tallilla, tai koulujuttuja tehdessä.
Ensi kauden tavoitteenahan olisi päästä kisaamaan taas niitä HeA-ratoja. Ehkä jopa joskus kangilla, saa nähdä. Laukanvaihdotkin olisi kiva saada sujumaan.
Eilisessä valmennuksessa treenattiin kisoja varten. Menen tosiaan taas tuon HeB:0, joka on sinänsä ihan ookoo ohjelma. Mutta nuo kaksi keskiravilävistäjää laskee inhottavasti meidän pisteitä, sillä Arbaleesian vahvuuksiin ei kuulu keskiravi. Samoin keskilaukka on inhottava lyhyellä radalla, hyvä kun siinä ehtii kaks askelta mennä itse keskilaukkaa kun pitää jo siirtyä harjoituslaukan kautta raviin.
Mitä kulissien takan sitten tapahtuu? Arbaleesialla on ollut akupunktiota, kengitys lähenee, ja myös syksyn toinen klippaus. Klipattiin Arbaleesia viimeksi pidemmällä terällä, eli se jättää karvan pidemmäksi, joka ansiosta karva myös kasvaa nopeammin takaisin pitkäksi. Mutta mielummin näin, sillä lyhyemmällä terällä Arbaleesiasta tuli ihan liian kalju.
Arbaleesia hieman tylsistyi akupunktiota odotellessa ja päätti huvittaa itseään... |
Tänäänhän on myös halloween! Koulussa tietysti oli halloween-teemainen päivä, ja reippaana oppilaskunnan hallituksen jäseneenä päätin näyttää hienoa esimerkkiä ja vähän panostaa. Nyt ilta meneekin halloweenelokuvan ja herkkujen parissa.
Arbaleesian kanssa arki siis sujuu ihan normaaliin malliin. Treeneihin ollaan saatu kivaa rutiinia, niitä hyviä pätkiä alkaa olemaan enemmän ja enemmän ja fiilis on positiivinen. Musta tuntuu, että blogini on ollut turhan pintapuolinen viime aikoina, ja sen takia halusin nyt kirjoittaa tälläisen, ehkä hieman turhan, kuulumispostauksen. Sanokaa toki jos haluatte lisää tälläisiä kuulumispostauksia, vai pitäydynkö valmennus&kisapostauksissa.