16. lokakuuta 2014

AIN'T NO MOUNTAIN HIGH ENOUGH

Tänään oli aamulla valmennus ja alotanpa nyt sillä, että maneesin kävellessä sato lunta? Niiku what?

Verkkasin aika kiireellä, sillä heräsin hieman liian myöhään ja pääsin vasta 9.45 selkään. Arbaleesia tuntui yllättävän kivalta, se kuunteli ja odotti mun ohjeita ja liikkui hyvin. Kympiltä sitten alotettiin ensin kattomalla noiden Billnäsin kisojen paperit. Katoin niitä itekkin vähän tarkemmin ja totesin, että ei ne nyt niin kamalat ollut. Suuri osa seiskaa tai kuuspuokkia. 
Ite valmennus alotettiin sitten menemällä ensin käynnissä neliön muotoista uraa, aina kulmissa 1/4 takaosakäännökset tekien. Alussa mulla oli vähän ongelmia saada Arbaleesia käännettyä pohjeavuin eikä ohjasta kiinni ottamalla, piti vain muistaa hellittää edestä. Ruvettiin hetken päästä sitten ottamaan sivut aina ravia, ja ennen kulmaa käyntiin siirtyminen sekä tuo takaosakäännös. Arbaleesia oli ehkä vähän hitaalla tuulella, ja mun piti muistaa pitää käynti aktiivisena takaosakäännöksen ajankin.
Kun noi alko sujumaan mentiin laukkaa sivut, ja samalla tavalla käyntiin siirtyminen ennen kulmaa ja takaosakäännös. Arbaleesia hokas ehkä kahden kulman jälkeen mitä tehdä ja se oli oikein hyvä. Laukkakin rupes olemaan sellasta, mitä se kisaradalla yleensä on. Ilmavaa, takaosa aktiivisena ja hevonen lyhyenä. Yleensä tota laukkaa on tosi hankala saada siltä kotitreeneissä esille, ja olin ihan yllättyny kuinka hyvin se laukkas.
Takaosakäännökset oli alussa vähän epämääräisiä, lähinnä silloin kun en saanut ulkopohjetta tarpeeksi hyvin läpi. Kuitenkin suurin osa meni oikein hyvin. Jotenkin mulla oli jo ennen ridaa sellanen olo, että tänään kaikki tulee onnistumaan ja aika hyvin mun fiilis osu oikeaan. Kaikki vaan tuntu paljon normaalia helpommalta ja mulla oli ittellänikin sellanen tunne, että ratsastin paljon paremmin kuin parina viime kertana. 
Jatkettiin taas tuota meidän neliöuraa, mutta nyt laukattiin kulmienkin läpi, edelleen tekien ne takaosakäännökset. Olin eka vähä silleen apuamitätästätulee. Pari ekaa kulmaa oli vähän hankalia, kun Arbaleesia ei ihan älynnyt että sen pitäs laukassakin osaa laittaa painoa enemmän takaosalle ja koota laukkaansa. Yllätyin kuinka hyvin ne loppujen lopuksi meni. Varsinkin yksi tietty kulma onnistui aina tosi hyvin, en tiiä miks, mutta siinä Arbaleesia oikeasti kääntyi ulkopohjetta kuunnellen ja nosti sitä etuosaansa ylöspäin. 
Välikävelyiden jälkeen treenattiin vähän radan osia mitkä saattais olla meille hankalempia, ja hiottiin niitä joissa meillä on mahdollisuus loistaa. Se, missä meille saattaa tulla ongelmia on laukkavoltit. Arbaleesia niiiin haluis vaa paahtaa pitkänä niiden läpi, mutta nyt vaadittiin siltä kootumpaa olemusta ja mun piti muistaa ulko-ohjan tuki ja käyttää sitä ulkopohjetta. Parin-kolmen voltin jälkeen Arbaleesia rupes jo selkeästi lyhentämään itseään ja saatiinkiin pari oikein hyvää volttia. 
Oon kyllä oikeasti niin yllättyny kuinka hyvä Arbaleesia oli. Varsinkin kun viime aikoina on ollu vähän sellanen fiilis, ettei mikään onnistu. Nyt jotenkin kaikki vaan tuntu onnistuvan vaivattomasti, ja Arbaleesia hokas kaiken ihan vaan oikeaan suuntaan ohjaamalla. Tää fiilis kun jatkuis sunnuntain kisoissa niin oon supertyytyväinen.
Vaihdoin muuten bannerin, mitäs tykkäätte? Piti vähän soveltaa noiden tekstien kanssa, sillä 'arpakuutiollinen' ja 'onnea' on niin eripituiset sanat ettei niitä voinu laittaa erilleen molemmin puolin hevosta...

6 kommenttia:

  1. Maailman kliseisin kommentti, mutta jos nyt tämän kerran: Ihana, ihana, ihana ulkka ja banneri! Tosi onnistunut ja siisti, tykkään :) Harvoin näkee näin kivoja ulkoasuja, vitsi ku sais omasta blogistakin vanhan ja suttusen pois, mutta aika ei ikinä riitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei kiitoksia ihan kamalasti! :) ihana kuulla että tykkäät, siis joo mäkin oon viettäny monen monituista keskiyöntuntia tätä viilatessa ja hiomassa :D

      Poista
  2. Anonyymi16/10/14

    Ehkä siks teillä menikin hyvin, kun olit jo niin positiivinen tunnin alussa! :) Ite viikko sitten tsemppasin ihteeni oikeesti päivää ennen seuraavaa valmennusta; venyttelin, mietin viime kertasia ohjeita ja aattelin muutenkin, että nyt tää onnistuu vaikka viimeks meni niin surkeasti. Ja kas kummaa.. Se oli meidän paras tunti ikinä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep siis oma asenne vaikuttaa kyllä niin huimasti! ja sit kaikki ne positiiviset pikkujutut, kuten se että Arbaleesia anto tarhasta heti kiinni vaikka oli just vasta päässyt sinne (yleensä jos tuohon aikaan menen, jahtaan sitä sieltä 10min... :D)

      Poista
  3. Ihanaa hei et teet blogii hevosist, tä on tosi kiinnostava, tykkään !! :-)
    Jos sua kiinnostaa ni käy tsekkaan mun vaihto-vuodest kertovaa blogia www.annalottaj.blogspot.com

    VastaaPoista