KOULUKISAT #1 @NuR

Sunnuntaina oli NuR:lla seurakoulukisat jossa menin tosiaan sen K.N. Lauantain hyvin menneen valkan jälkeen lähdin aika hyvin mielin, toivon lähinnä jotain parannusta niihin aluekisoihin.

Oltiin paikalla hyvissä ajoin ja kateltiin siinä hetki muiden kisasuorituksia ennen kuin lähdettiin laittamaan Arbaleesia kuntoon. Olin koko eilisen illal/yön pessu mun valkosia housuja (siis ne kävi pesukoneessa 3 kertaa pienen onnettomuuden takia) joten ratsastin sitten märillä housuilla, ihanaa.

Verkka oli maneesissa, ja itse rata ulkokentällä. Äiti on joskus käynyt tuolla kisoissa ja varottikin, että Arbaleesia pelkää tuota maneesia henkesä edestä. Juuh tottaanoin, ei meidän verkkaa voi edes sanoin kuvata. Hirveä, kamala, järkyttävä. Maneesin keskellä oleva toinen sisäänkäynti, missä nyt oli kanslia oli vaan niin järkyttävän pelottava Arbaleesian mielestä (hngh tammat). Sain onneksi kuitenkin maneesin toista seinustaa pitkin ratsastettua normaalisti ilman mitään poikittainmenoa.

Kisat olivat hieman etuajoissa, joten verkkasin suunitellun puolen tunnin sijaan noin 20min. Menin oikeastaan koko ajan erilaisia siirtymisiä, tavoitteena saada Arbaleesia reagoimaan pohkeeseen nopeasti ja sen takaosa aktiiviseksi. Ne pätkät mitä ei vietetty poikittain oli lopulta ihan hyviä. Siirryttyäni kentän viereen verkkaamaan ei kuitenkaan ollut kovin luottavainen olo. Arbaleesia oli siellä huomattavasti rennompi, mutta silti oli ilmassa sellainen pieni jännittyneisyyden tunnelma. Lisäksi se oli aika levoton suusta.

Rata startattiin kentän ulkopuolelta! harvoin näkee sitä tehtävän, itse tykkään tästä tavasta kyllä paljon enemmän. Alkutervehdys oli aika mielenkiintoinen, sillä Arbaleesia kompastui askelta ennen pysähdystä. Jotenkin se sitten pelasti ittensä ja päädyttiin tasajaloin. Kiemuraura oli perus, joskin taivutus oli hieman puutteellinen. Keskiravi oli huomattavasti parempi kuin ennen, mutta silti ei tarpeeksi eteen. Voltista tuli 7.5, kiemuraura taas hyvä ja ravi-käynti-ravi hyvä, yksi askel taisi tulla liikaa. Raviohjelman numerot vaihteli kutosesta seiskapuolikkaan.

Käynnissä Arbaleesia oli tuttuun tapaan aluksi vähän epämääräinen. Tuomarit ei kuitenkaan kirjottanu mitään kommenttia, ja pysähdyksen jälkeen se tuntui mustakin normaalilta.

Laukkaohjelma oli kaikinpuolin tosi hyvä. Numerot tasasta seiskaa, eikä tuomareilta mitään kommenttia. Laukka-käynti siirtyminen oli vähän keskinkertainen, en kamalasti uskaltanut pyytää pohjan mutaisuuden takia jonka takia siitä 6.0 ja 6.5. Loppulinja taas perushyvä.

Poistuin radalta suunilleen kiroten surkeuttamme Siis ei, ei, ei, rata ei vaan tuntunu hyvältä, mikään kohta ei tuntunut erityisen hyvältä, kaikki vaan tasaisen latteelta. (Nyt kun aivoni taas toimivat, voisin huomauttaa itseäni, että juuri sitä tällä tasolla haetaan; tasaisuutta.) Laukkaohjelmaan olin kyllä tyytyväinen, se tuntui oikeasti hyvältä. Ehdin kuitenkin jo manata, että ei saada edes 60%. Nyt myöhemmin voin todeta, että sisäinen pessimistini päätti kyllä iskeä ja kovaa.

Kisat oli tosiaan NuRin seuramestaruudet joten paikalla oli kaksi tuomaria. Tosi tasaiset pisteet saatiin molemmilta, loppupisteissä oli vaan 4p eroa. Prosenteiksi tuli lopulta 67,000% ja tällä luokkavoitto. Siis. Mitä.

Ylivalottuneiden kuvien muokkaus on helvettiä. Ei mulla muuta. Ja tuomari sanoi hevosen olevan tuttu, hämmentävää sillä tuomarin nimi ei ollut.

Arbaleesia oli lievästi innostunut kunniakierroksella. Tollaista laukkaa kun se esittäisi normaalistikin...

Nyt kun kuvia katon, niin pakko todeta, että Arbaleesian liike näyttää kyllä tosi laadukkaalta. Takajalat aktiivisena mukana, liike ylös-eteen ja muoto hyvä. Kaipa mä oon niin tottunut siihen meidän vanhaan maahansidottuun menoon, että Arbaleesian nykynen enemmän ylös-eteen liike hämmentää mun todellisuudentajua jotenkin. En tiedä mikä siinä on, että aina ne huonolta tuntuvat radat menee oikeasti tosi hyvin, ja hyvältä tuntuvat huonosti. Paras heppa se kaikesta hämmennyksestä huolimatta on.

Seuraavat kisat on sitten ensi viikolla mielialasta riippuen joko Tammisaaressa, Lohjalla tai Billnäsissä. En oikein osaa päättää mikä olisi kivoin. Tulevanakin viikonloppuna olisi ollut, mutta me pidetään vähän kevyempi viikko näin pitkän treeniputken jälkeen ja tarjotaan hevoselle vaihtelua mm. maastoilun muodossa.