22. lokakuuta 2016

Videomatskua esteiltä

On se jännä, kuinka pienet asiat kuten estehuovan ja jalustimien vaihto voi tehdä niin suuren eron ratsastukseen.
Olen jo jonkin aikaa sitten vaihtanut esteille flättärin ja jalustimet muovisista Sprengerin turvajalustimiin. Flättärin kanssa jalka pääsee lähemmäs hevosta ja noi jalustimet tuo jalkaan vakautta ja nilkka taipuu paremmin. Katselin ihan hämmästyneenä videolta kuinka jalkani pysyivät paikoillaan vaikka mulla oli vaan kengät. Soubiraceistani nimittäin hajosi vetoketju, taas. Siis en voi käsittää tätä.. Tilasinkin nyt Hollannista uudet saappaat, mutta niitä saan odotella kuukauden päivät.
Arbaleesialla oli talutuspäivän jäljiltä piiikkasen energiaa, mutta tällä kertaa se käytti sen suurimmaksi osaksi ajasta hyödyksi. Laitoin sille martingaalit, koska esteillä on ongelmaksi muodostunut Arbaleesian liika innostuminen ennen estettä -> pää taivaisiin -> selätön hyppy -> päätön pomppiminen esteen jälkeen ties missä ristilaukassa. Martsarit on hellä apu tähän ja vaikka Arbaleesia edelleenkin turhautuu välillä miniristikoihin ja alkaa häsläämään, pysyy se ainakin avuilla. Arbaleesia ei vaan ymmärrä miksi meidän pitää pomppia tälläisiä max 40cm, kun rouvan mielestä luvun voisi kerrata ainakin kahdella. Se ei koskaan ole ollut parhaimmillaan pikkuesteillä, mutta minkäs teet. 
Arbaleesia oli aika hauska ratsastaa, kun energia kerrankin meni hyötykäyttöön eikä pelleilyyn. Se röhki, heilutteli päätään ihan innoissaan ja kuunteli pienimpiäkin apujani (ellei ne ollut hidastavia.. :D). 
Tässä rouva esittelee juuri oppimaansa estehevosen intolaukkaa.
Mulla oli tosiaan kypärässä kiinni meidän uusi GoPro HERO5 kamera. Kyseinen vekotin oli ensimmäistä kertaa pakkauksen ulkopuolella ja sen säätämiseen meni niin tuhottomasti aikaa, että en lopulta ehtinyt montaa hyppyä ottaa. Arbaleesia kuitenkin pääsi ihan kunnolla treeniin, sillä otin paljon laukkaa rennosti eteen esteiden välissä. 
Hyppäsin siis kahta pientä ristikkoa. Yksittäiset esteet on Arbaleesialle hankalia, sillä se ei millään jaksa keskittyä osumaan niille. Tuttuun tapaan suurin ongelma oli pitkällä lähestymisellä paikan löytäminen. Mulla on paha tapa ajatella taakse kun askel ei näytä osuvan, kun oikeasti pitäisi miettiä eteen.
Tyyli oli vapaa, mutta ainakin Arbaleesia näytti olevan hauskaa joka on pääasia. Tein lyhyen videon tuosta GoPro materiaalista ja sitten iskä kuvasi myös maasta. Lopussa vierekkäin molemmat. Meinasin ensin jättää videoon äänet, mutta en lopulta kehdannut jättää kuin viimeseen pätkään, joka oli samalla viimeinen hyppy. Mä nimittäin puhun Arbaleesialle ku mikäkin papupata. Välillä oikein hävettää ratsastaa jonku kanssa samaan aikaan, kun oikeasti pölötän siellä selässä. Ratsastan muutenkin paljon ääniavuilla; kiitän, ohjaan, torun, hou ja hop kuuluvat perussanastoon ja esimerkiksi vaihto jonka jätinkin loppuun. Olen todennut, että ääniavut yhdessä istunnan kanssa tuottavat parhaan lopputuloksen, joten niitähän sitten käytetään. Vaikka vähän nolottaakin.

3 kommenttia:

  1. Ei vitsi toi Arbaleesia on niin nätti! Ja sehän meni tosi kivasti! Sulla on tosi kiva istunta, jotenkin tykkään kamalasti. Näytät niin kevyeltä selässä, et häiritse hevosta ja muutenkin jotenkin niin... taitava :D Oon kateellinen!

    VastaaPoista
  2. Aww kiitos ihanasta kommentista! ❤

    VastaaPoista
  3. Aww kiitos ihanasta kommentista! ❤

    VastaaPoista