Miten perusratsastan Arbaleesian läpi?

Alkuviikosta mentiin taas kangilla. Tarkoituksena oli tehdä perusteellinen perustreeni, eli pitkä alkuverkka taivutteluineen ja itse työskentely alkuverkan fiilisten mukaan.

Yleensä kerron todella pintapuolisesti treeneistämme, joten ajattelin vaihtelun vuoksi kertoa perusteellisemmin mitä oikein tein, ja miksi. Tästä tulee siis minun standardeilla melkoisen pitkä postaus.

Tälläisen perustreenin tavoitteena on vain, että hevonen on hyvin läpiratsastettu lopuksi. Ei siis hiota temppuja tai mitään, vaan halutaan rento ja hyvin valmisteltu hevonen niihin temppuihin. Alkukäyntien 10min jälkeen alkuravit keventäen puolipitkin ohjin, kuitenkin niin että hevonen on selkeästi avuilla ja pyöreänä. Arbaleesia hakeutuu itse melko hyvin tuollaiseen matalaan pyöreään muotoon, joten tämä on meille suht helppoa. Teen aluksi pitkiä hieman loivempia taivutuksia ja hiljalleen jyrkennän niitä. Vaihtelen taivutusta ulos ja sisälle, myös kulmissa, kuitenkin runko suorana.

Hiljalleen taivutuksen jyrkentämisen lisäksi alan lyhentämään sen kestoa, ja lopulta menen alle kymmenen askelta ennen kuin vaihdan jo toiseen taivutukseen lyhyen suoristuksen kautta. Tällä tavoin tsekkaan Arbaleesian symmetrian ja sen että se on rehellisesti avuilla, eli siirtyy taivutuksesta toiseen samalla niskan korkeudella. Tällä kertaa Arbaleesia tuntui taipuvan vähän huonommin vasemmalle, oli kierros kumpi tahansa. Kiinnitin tähän sitten itse treenissä huomiota.

Laukassa sama kuvio. Hieman lyhyemmät ohjat, koska laukasta tulee helposti muuten liian etupainoista. Lisäksi teen vastalaukassa reiluakin taivuttelua sisälle. Eli oikeassa kierroksessa (vasen laukka) taivutus oikealle (sisään). Vaihtoherkemmällä hevosella tämä voi olla aikamoinen haaste, mutta onneksi Arbaleesia vaihtaa vain jos on ihan pakko, joten meille se on helppoa. Tämä notkistaa kivasti kaulaa ja avaa lapoja, kehittää tasapainoa ja on siis kaikin puolin todella hyvä liike alkuverkkaan.

Koska kenttä oli aika litskua, enkä maneesiin halunnut, niin sain ideaksi mennä neliöuraa siinä kuivalla läntillä. Aluksi ravissa niin, että ennen kulmaa käyntiin ja kulman jälkeen taas raviin. Jos hevonen taipuu vähän huonosti (tai kulmien kanssa on ongelmia), on tämä hyvä liike sillä käynnissä ratsastaja pääsee helpommin oikeasti ratsastamaan kulman. Samalla tässä pääsee treenaamaan hyvin siirtymisiä: pehmeästi istunnalla alas ja terävästi pohkeesta raviin. Samoin jos on ongelmia ennakoivan hevosen kanssa (meidän loppupysähdykset..) niin tässä pääsee kivasti vaikuttamaan hevoseen, kun siirtelee käyntiin siirtymisen ajankohtaa. Alkuun tein sen reilusti ennen kulmaa, ja kun tunsin Arbaleesian alkavan ennakoimaan sitä, siirsin siirtymistä reilusti eteen. Aluksi nämä pari ylimääräistä askelta olivat todella tuskan takana, mutta hiljalleen Arbaleesia alkoi oikeasti kuuntelemaan milloin pyydän sitä siirtymään, eikä vain ennakoimaan. Hetken päästä lisäsin joka toiselle sivulle voltin, joka toisen keskelle minikokoamisen.

Laukassa sama neliöura ja kulmat taas käynnissä, jonka jälkeen vaihdellen vasta- tai myötälaukka. Kun ravissa en halunnut Arbaleesian ennakoivan ja yllättelin sitä, niin laukassa halusin alkuun luoda tuon ennakoimisen. Myöhemmin kun käyntikulmat sujuivat, aloinkin leikkimään itse laukan kanssa. Kun Arbaleesia alkoi ennen kulmaa ennakoiden kokoamaan itseään, pyysinkin sitä jatkamaan tätä koottua laukkaa kulman läpi. Tällä tavoin sain kokoamisen sen omasta aloitteesta, eikä se silloin ahdistunut millään tavalla, vaikka laukan kokoaminen on yleensä ollut meille todella vaikeaa.

Arbaleesia kokosi laukan todella kivasti ylämäkeen, ja siirtymisetkin olivat hyvin takaosan päällä.

Mentiin lopulta muutamia kulmia todella kootussa laukassa, ihan melkein "piruettilaukkamaiseen" asti. Arbaleesia tuntui todella mukavalta ja se suoritti todella mielellään! Se oli ihan innoissaan esittelemässä hienoja käyntisiirtymisiään aina ennen kulmaa, mutta kun pyysinkin sitä jatkamaan, tarjosi se läpi kulman sellaista hyvin koottua laukkaa, odottaen joka askeleella apujani – jatketaanko vai siirrytäänkö jo käyntiin. Tämä odottaminen on juuri sitä mitä haluan kun treenataan niitä takaosan lihaksia.

Toki Arbaleesia käy vielä hitaaksi tuossa kootussa laukassa, mutta oli todella kiva tunne saada se innostumaan asiasta joka on sille kuin selleriä minulle (yäk).

Loppuun rennon letkeää ravia ihan pitkin ohjin eteen alas. Selkeä suunitelmallisuus kannatti, sillä mulla oli lopulta allani hyvin rennolta ja tyytyväiseltä tuntuva hevonen. Treeni oli onnistunut, koska se tuntui helpolta, vaikka piilottelin sinne niitä vaikeita asioita. Helppoa ja mielekästä kehitystä :)