16. syyskuuta 2016

Miten koota hevosta?

Niin paljon asiaa! Musta nimittäin tuntuu, että opin vihdoin ratsastamaan viime sunnuntain valmennuksessa, en vain näyttämään hyvältä. Pitää uskaltaa vaikuttaa hevoseen. Se tarkoittaa sitä, että välillä käsi vierailee väärässä paikassa, vaikka pikkutarkka sieluni itkisikin sen murtosekunnin ajan.

Sunnuntain valmennuksessa otettiin treeniin kootut askellajit. Sovittiin, että tiistaina sitten radan teknisempi puoli. Arbaleesiahan on tunnetusti vähän sellainen hitaasti lämpeävää sorttia kokoamisten suhteen. Eka se on ihan sitä mieltä, että edes sanan kokoaminen kuuleminen viiden metrin etäisyydeltä on eläinrääkkäystä, ja sitten se hetken punkemisen jälkeen älyääkin että jumatsuka mähän osaan jee.

Mun oli ihan pakko kirjoittaa ranskalaisin viivoin heti valmennuksen jälkeen ne pääpointit. Saatiin todella paljon uusia vinkkejä ja näkökulmaa tuohon kokoamisen ikuisuusongelmaan ja oikeasti tunsin allani kehityksen sen yhden tunnin aikana.
Aloitettiin takaosakäännöksillä kuten ne ohjelmassa tulee ja pahimmaksi ongelmaksi muodostui selkeästi Arbaleesian hätäisyys. Se ei millään malta odottaa, jolloin se ei käänny tarpeeksi, ei taivu ja ruuvaa takaset. Työstettiin näitä oikeasti ikuisuudelta tuntuva aika, eikä siltikään päästy ihan sinne minne haluttiin. Pikkuhiljaa.. Arbaleesian käynti oli kuitenkin positiivisena yllätyksenä todella laadukasta, vaikka itse liikkee siinä eivät niin :D

  • Ulkopohje ei yksinään käännä takaria, se lähinnä estää takasia karkaamasta/astumasta ristiin. Sisäpohje ylläpitää poljentaa ja on oikeasti kiinni hevosessa koko ajan taivutuksen aikaan saamiseksi.
  • Sisäistuinluu ja -ohja kääntää
  • Takarista poistuessaan ei saa suoristaa hevosta saman tien, vaan pitää taivutus vielä muutama askel. Silloin heppa ei asennoidu vikan askeleen aikan siihen, että huh ihan just ohi äkkiä pois tästä. Kuten pirutista, myös takarista kuuluu ratsastaa hallitusti ulos.
Aloitettiin tästä laukalla pääty-ympyrällä ensin hakien sitä kokoamista. Oikea kierros oli tuttuun tapaan hankalempi ja siihen sainkin pienen ahaa-elämyksen. Mä oon niin tottunut ajattelemaan sitä vasen lapa mukaan vasen lapa mukaan, että olen helposti unohtanut sen vastakkaisen oikean puolen kokonaan. Voinhan mä hinkuttaa ulkopohkeella ja -ohjalla, mutta samalla mun täytyy muistaa myös sisäpohje! Ja oikeasti kääntää myös keskivartalolla! Joo hevosen lavat mukaan, mutta myös oma napa menosuuntaan. Ei se käänny sillä, että istun pelkästään sisäistuinluulla ja jumputan ulkopohjetta. Molemmat pakarat penkkiin kiinni ja keskivartalosta se kääntyminen. Sisäpohkeen ympäri sitten se taivutus. Tällöin hevonen on taipunut, mutta suorin lavoin, jolloin kokoaminen tuntuu lastenleikiltä. Niin yksinkertainen asia, jolla sain heti koko Arbaleesian kropan mukaan laukkaan ja samalla liikkeen laadun paremmaksi. Varsinkin voltilla tuo "rehellinen" kääntäminen sai aikaan todella ison eron.
Lisäksi mentiin suoraan takarista laukannostoa, josta suoraan voltille. Siis oikeasti heti, ei yhtäkään askelta takarin ja noston välillä, eikä yhtäkään käännökseen. Kaikki tapahtuu sen yhden askeleen aikana. Esim. oikealle takari, siitä oikea laukka, voltti kootussa laukassa, käyntiin, pari askelta ja uusiksi. Tällä tavoin harjoitellaan myös piruettilaukkaa, kun hevonen ottaa piruettimaisen askeleen ponnistaessaan siitä takarista ylös. Me tehtiin sitä yksi askel, piruetissa sitten vähän enemmän ja putkeen. Alla ei ehkä imartelevin kuva, mutta siitä näkee kuinka paino on nostossa todellakin takaosalla. Todella hyvä tehtävä jos haluaa hakea laukkaan voimaa ja kokoamista.
Keskilaukasta sen verran, että siinähän ainakin Arbaleesian luontainen vinous tulee helposti esille. Arbaleesia menee helposti takaosa vähän sisällä, jolloin liike ei lähde ihan suoraan takasista ja keskilaukka ei ole yhtä näyttävää. Kun muistan pitää pienen asetuksen sisälle, sujuu itse keskilaukan lisäksi kokoaminenkin helpommin kun on ollaan vähän avomaisessa fiiliksessä.
Ravi oli tällä kertaa jopa parempaa kuin laukka, yleensä se on todellakin toisin päin. Laukka kaipasi vielä vähän terävyyttä, mutta ravissa saatiin pyöreyttä, terävyyttä, etujalan ojennusta ja takajalat kaikki samassa paketissa! Harmittaa vähän ettei ole videota, mutta kuvistakin näkee, kuinka rouva oikeasti kokoaa itseään menettämättä liikettä. Liike tuntui selkään upealta, vaikka vieläkin on paljon työtä edessä.
Ravissa pätivät samat vinkit kuin laukassa. Arbaleesia ei ihan vielä osaa mennä sellaista kisakoottuaravia (eikä sen puolen laukkaa), mutta sillä että saan sen lavat suoraksi on todella iso merkitys. Eli mitä jo aiemmin mainitsin:

  • Sisäpohje kiinni ympäri (tää oli itselleni oikeasti tosi suuri oivallus, sen pohkeen pitää oikeasti halata sitä hevosta, ei vain olla nätisti vierellä) 
  • Molemmat istuinluut kiinni penkissä käännöksissä
  • Napa menosuuntaan jämäkällä keskivartalolla, kyynärpäät vartalon vierellä kuuluu pakettiin
  • Aktiivinen ulkopohje, mutta se ei yksinään tee yhtikäs mitään muuta kuin saa hevosen pakenemaan sitä kaatumalla sisälle
Nuo neljä asiaa tuottaa todella ison eron siihen miltä se liike näyttää. Tälleen kärjistetysti kuulemma Marko Björsin sanoin: se on (melkein) ihan sama miten se saavutetaan, kunhan se näyttää oikealta. Tuomareita ei kiinnosta ratsastitko piruetin ulkopohkeella vai sisäohjalla, jos se näyttää siltä mitä pitää ja on korrekti.
Lisää tälläisiä ratsastuskertoja kiitos. Musta tuntuu että mun koko ratsastus meni yhden tunnin aikana kymmenen askelta eteenpäin! Kaikista tärkeintä oli kuitenkin se, että me opittiin molemmat paljonpaljon uutta, eikä kertaakaan turhauttanut tai tehnyt mieli luovuttaa. Arbaleesia oli todella innokkaan ja tyytyväisen tuntuinen ja itsellänikin vilahti hymy pari kertaa.

2 kommenttia:

  1. Nyt kyllä kuvistakin huomaa, että meno näyttää vielä paremmalta kuin aikaisemmin! :) Tsemppiä kisoihin, vautsi!

    Pörheää Menoa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arbaleesia oli kyllä ihan super tollon sunnuntaina! Koko tän viikon se onkin sit ollut vaikein hevonen koskaan, ihan niiku tasapainottaakseen tätä hyvä-huono-skaalaa :D

      Poista