22. kesäkuuta 2015

LAUKKAVALMENNUS

Viime viikon valmennus oli hyvin laukkapainoitteinen. Keskityttiin koko valmennus Arbaleesian laukkaan ja sen laatuun ja rytmiin. Tunti ei todellakaan ollut mulle helppo, sillä Arbaleesia kaipaa jatkuvaa muistuttamista jalalla laukassa. Muuten se valahtaa takaisin siihen epämääräiseen melkein-kolmitahtiseen räpellykseen.
Aloitettiin ihan laukkaamalla ympyrällä ja hetken laukkaa työstettyämme siirryin Sannan ympärille pienelle voltille. Arbaleesia oli heti ihan eieiei pliis ei tätä ja kyllä pääsi mun ulkopohje treeniin että sain sen pidettyä voltilla samalla kun maasta muistuteltiin niitä takajalkoja polkemaan raipan avulla. Monen tuskallisen voltin jälkeen – ja samalla monen erittäin hyvän laukka-askeleen jälkeen siirryttiin takaisin suurelle ympyrälle treenaamaan siirtymisiä.

Voi kuinka vaikeaa se keskilaukka onkaan! Nauroin vaan selässä kun kentän laidalta kuuluu huutoa että enemmän ja minä epätoivoisena yritän patistaa Arbaleesiaa menemään kunnon kenttälaukkaa, mutta ei sitten vaan millään! Pari kertaa saatiin ihan kivoja venytyksiä, mutta suurimman osan ajasta pompittiin ylöspäin pomppupallon tapaan. Noh, ainakin takaisinotot menivät hyvin.
Vakavasti otettavaa menoa eikö?
Toistettiin välikäyntien jälkeen sama toiseen suuntaaan ja sen jälkeen taas käyntien kautta käyntivaihtojen treenausta.
Tehtiin aluksi voltin päätteeksi aina käyntivaihto samaan laukkaan, hetken päästä sitten jokaisella voltin puolikkaalla. Ensimmäiset käyntiin siirtymiset olivat mallia ei-kovin-kaunis, mutta hetken päästä kun Arbaleesia alkoi koota itseään ja odottamaan käyntiin siirtymistä oli allani upeasti kevyellä kädellä laukkaava hevonen joka siirtyi käyntiin ajatuksen voimalla. Jes! Toistettiin tätä kuviota jonkin aikaa, kunnes lisättiin jonon jatkeeksi vielä käyntivaihdot kolmen askeleen välein voltin neljännesosilla. Sai kyllä olla tarkkana, että laukka oli ensimmäisestä askeleesta hyvää.
Ensimmäisten volttien aikana kootessa Arbaleesian laukka valahti helposti etupainoiseksi, eikä etuosa ehtinyt takaosan alta pois.
Tosta vaan etuosa ylös niin voidaan alkaa treenaa piruettilaukkaa. Tai sitten ei.
Toistettiin tätä taas toiseenkin suuntaan välikäyntien jälkeen ja lopulta mentiin vielä neliöuralla treeniä. Eli neliökulma laukkaa jonka jälkeen avoa ja käyntiin siirtyminen. Ei ollut helppoa ei.
Tunnin teemana oli siis omalta osaltani jalan käyttö, Arbaleesian osalta puhdas vahva laukka. Kivointa oli se, että me onnistuttiin tässä! Ajoittain Arbaleesia laukkasi todella hyvin koottuna korkealla niskalla – mutta turpa luotilinjalla. On se vaan kivaa huomata kuinka me koko ajan kehitytään. Kaikki alkaa hiljalleen tuntumaan helpommalta, ja moni asia – kuten oma nopea reagointi jos laukka huononee – tulee jo ihan selkärangasta. Kaikista parasta että 60min intensiivisen laukkatreenin jälkeen Arbaleesia oli vain vähän hikinen eikä edes kovin väsynyt!
Aina ei tosin oltu edes varmoja mitä askelalajia me mentiin ja hevonenkin näytti yhtä hämmästyneeltä kuin ratsastaja.
Rouva sai ansaitun kraniohoidon vielä samana päivänä. Lihaksia oli tullut selkeästi lisää, pienet liikutuksen tuomat lihasjumit olivat symmetrisiä ja A oli yleisesti ihan eri hevonen kuin keväällä. Pois ovat kadonneet suuret lihasjumit ja esim. niskan jännittyneisyys.

Tämän postauksen julkaisuaikoihin olenkin jo purjeveneessä matkalla Viroon. Mulla on hurjasti postauksia nyt jonossa: on yo-kuvia, itsenäisestä treenistä juttua, ja loppuviikosta tulee olemaan valmennuksesta, Laakson treeneistä ja itse Laakson kisoista. Saa nähdä mitä kaikkea ehdin edes julkaista :D

2 kommenttia:

  1. Anonyymi22/6/15

    Ihania kuvia! :) Oletko kokenut, että tuosta kraniosakraalihoidosta on ollut hyötyä Arbaleesialle? Olen harkinnut tilaavani hoidon hevoselleni ja haluaisin kuulla kokemuksia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset menee Marialle joka oli kuvaamassa :) Ja en nyt täältä Virosta kovin pitkää kommenttia jaksa kirjoittaa, mutta siis on ollut hyötyä ja paljonkin. Sanna joka siis on myös valmentajani, on myös hepan kraniohoitaja ja kyllä joka hoidon jälkeen huomaa kuinka heppa on taas ihan letkeä ja kauttaaltan rento. Mehän ollaan testattu kraniota, hierontaa, akupunktiota ja kiropraktiikkaa. Näistä kraniosta on mielestäni saanu selkeimmät erot hevosen olemukseen ja apu on ollut pitkäikäisin :) Eli suosittelen kokeilemaan, se on niin yksilöllistä miten kaikki tehoaa!

      Poista