Arbaleesia on tosiaan ollut todella mukava. Tietysti välillä (tamma kun tuo on) syntyy pieniä erimielisyyksiä, mutta kevään tauon jälkeen niitä on syntynyt huomattavasti vähemmän. Osaan nykyään olla vaatimatta liikaa ja mukautua hevosen mukaan. Jos Arbaleesian laukka tuntuu jonain päivänä ihan mahdottomalta, treenaan sen punkemisen sijaan ravia ja niin poispäin. Olen ehkä vihdoin ymmärtänyt, ettei Arbaleesia ole mikään nuori peipponen enää ja välillä täytyy mukautua sen päivän mukaan. Arbaleesia tykkää kävellä loppukäynnit vauhtia à la mummo rollaattorin kanssa ja maastossa löntystellä kunnes käännytään kotiinpäin, turha sitä on yrittää patistaa kun se ei mihinkään enää ole muuttumassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö me treenattaisi ihan kunnolla. Lähinnä sitä, että jos Arbaleesia ei tunnu niin hyvältä, niin en lähde pakottamaan.
Viikonloppuna me lähdettiin purjehtimaan, mutta ennen lähtöä sain äidin pitkästä aikaa kuvaamaan. Oli todella kuuma keskipäivä ja alla oli edelliseltä päivältä maastolaukkailua ja monen päivän treeniputki, joten päätin päästää Arbaleesian helpolla. En vaatinut mitään muuta kuin hyvää fiilistä selkään. Ei sillä väliä, että se kulki ajoittain liian matalana tai liian avoimena, sillä Arbaleesia nimittäin tuntui selkään ihan mahdottoman kivalta! Se liikkui alusta alkaen todella hyvin läpi selän ja liike oli tahdikasta ja pontevaa. Yleensä Arbaleesia tarvitsee hieman liikkumista alle, että se alkaa tuntumaan selkään siltä että se odottaa joka askeleella, mutta tällä kertaa se oli alusta alken kuin valmiiksi verrytelty.
Ravia me lähinnä puksuteltiin ympäri kenttää fiilistellen, välillä puomeja ylittäen. Jos Arbaleesialta haluaa laadultaan sitä parasta ravia, on sen pakko antaa mennä hieman matalempana. Ns siinä missä sen rakenne toimii parhaiten. On vaan todettava, ettei tuota Viron peltokasvattia ole luotu mihinkään GP-muotoon. Kun Arbaleesian antaa mennä välillä hieman matalempana ravissa, ottaa se tyytyväisenä paljon paremmin takajalat alleen. Etupainoisuutta en kuitenkaan milloinkaan hyväksy.
Vasen laukka oli hieman raskasta, joka on jännä koska yleensä oikea on se vaikeampi. Huomasi kuuman kesäpäivän alkavan verottaa jo puolen tunnin kentän kiertämisen jälkeen, joten otin nopeasti reippaasti etenevät laukat molempiin suuntiin.
Meille kuluu siis todella hyvää! Oon oppinu tällä hetkellä pitämään hyvän balanssin vakavien treenien ja leppoisempien päivien välillä ja Arbaleesia työskentelee oikein innoissaan. Kaivettiin jopa kaapin perältä kanget yksi päivä melkein vuoden tauon jälkeen ja rouva oli ihan kuin vanha tekijä. Kyllä kesällä on vaan niin paljon enemmän inspiraatiota hevostella kun ei tarvitse mennä pimeällä maneesissa joka kerta. Tosin nuo kyykäärmeet alkaa hiljalleen jo ärsyttämään, ollaan ratsastettu laitsoja kiertäessä jo kahden päältä! Arbaleesia kun ei edes huomaa niitä..
Kiva kuulla kuulumisia! On ollut myös tosi mielenkiintoista lueskella viime aikaisista postuksista sun muuttuneista ajatuksia ja siitä kuinka ainainen suorittaminen on jäänyt ratsastuksesta pois. Teksteistä oikein jotenkin huokuu se ilo, mitä teidän yhteisestä treenaamisesta nykyään koet. :) Ihanaa kesän jatkoa teille kummallekin! <3
VastaaPoistaJep, mulla on kyllä tapahtunut aikamoinen positiivinen asennemuutos ratsastuksen suhteen. Oon tainnu vihdoin saada kiinni siitä, minkälaista tän kuuluisi olla. Ei aina tarttee olla täydellinen! Eikä Arbaleesiasta tarttee yrittää väkisten leipoa GP-heppaa, se kelpaa ihan tuollaisena omana itsenään - kivana puksuttimena :)
PoistaSamoin! Seuraavaa sun postausta odotellessa ;)