Hauskaa täytyy olla, muttei helppoa

Torstaina äiti hieroi hevosen jonka jälkeen hyppättiin esteitä. Arbaleesian ohjelmaan kuuluu esteet ehkä joka kolmas viikko, lähinnä mielenvirkistyksenä ja hauskanpitona. Pidän maksimi estekorkeutena 50cm sen nivelien takia ja Arbaleesialla menee kyllä joka kerta hermo, että taasko pitää tälläisiä maahankaivettuja muka hypätä. Se ei koskaan ole ollut hyvä hyppäämään kavaletteja, sillä se on niillä todella epätarkka jaloistaan. Heti kun estekorkeus on siinä 90cm, alkaa siltä löytyä jotain tekniikkaakin. Kaikista pahimpia on laukkapuomit; Arbaleesia ei oikein ymmärrä että niiden päältä laukataan, ei päälle.

Arbaleesia oli siitä kiva estehevonen, ettei se koskaan ottanut nokkiinsa ratsastajan mokista ja suoritti mukisematta vaikka ratsastustaitoni olivat melko olemattomat (nyt kun viisaampana miettii). Vauhtia sen sijaan löytyi niinä aikoina parinkin hevosen edestä ja jos kisoissa oli joku vähän erikoisempi este veti Arbaleesia melko varmasti ohi. Ehkä kuitenkin ihan hyvä, että päätettiin keskittyä kouluratsastukseen..

Ratsastus ei tällä kertaa alkanut kovin lupaavasti, sillä Arbaleesia oli tuttuun tapaan vähän huolimaton eikä oikein tahdonnut kuunnella minua. Se teki taas sitä tuttua, eli tuli juureen vaikka pyysin hyppäämään kauempaa. En tiedä oliko mulla itselläni alussa vähän epävarmuutta, koska loppua kohden alkoi Arbaleesia luottamaan mun päätöksiin paremmin. Saatiinkin loppuun kiva kolmoissarja, jossa se hyppäsi mukisematta mielummin puolikkaan askeleen liian kaukaa kuin juuresta.

Vaikka välillä oli vähän hankalaa, niin mahtui mukaan myös onnistumisia. Yllätyin oikein, kuinka helppoa mun oli istua estesatulassa! Jalat pysyivät paikoillaan (flättäri auttaa tässä kun pääsee niin hyvin hepan ympärille) ja harjoitusravissakin kaikki ruumiinosat pysyivät täydessä kontrollissa. Odotin jo että heiluisin siellä kuin säkki perunoita näin pitkän tauon jälkeen. Jotain edistystä on siis tapahtunut! Arbaleesia oli myös kivan kevyt kädelle, tuo fullcheek toimii sillä todella hyvin esteillä.

Arbaleesia otti tosiaan vähän turhan paljon kontaktia esteiden kanssa ja sain kyllä tehdä töitä (toivoa parasta) ettei tultu liian juureen, mutta pitkän kavalettitauon jälkeen se oli ihan ymmärrettävää. Olin kuitenkin tyytyväinen lopun sarjaan, joten lopetettiin hyvillä mielin, mikä on tärkeintä. Ja ainahan se on hauskaa unohtaa kaikki kouluratsastukseen liittyvä ja vaan antaa hepan mennä! Eikä aina saa olla liian helppoa ;) Välillä pitää saada muistutusta siitä, ettei esteratsastajilla ole yhtään niin helppoa kuin miltä se TV:ssä näyttää.