16. maaliskuuta 2017

Tilannekatsaus

Viime viikon sunnuntaina mulla iski inspis, että tänään haluan ratsastuksesta kuvia. Oli puoliaurinkoista, joten päätin mennä kokeilemaan miltä ulkokenttä tuntuu. Eihän se pohja huippu ollut, mutta kyllä siinä kelpasi vähän humputella.
Kuten viimeksi jo kerroin, otetaan me nyt rennosti. Arbaleesia ei tosin tällä hetkellä ihan muista mitä rento tarkoittaa, on nimittäin niin hirveän kiva mennä kovaa. Keskiviikkona onneksi pääsin maastoon päästelemään vähän rouvan höyryjä, joten ehkä se nyt olisi viikonloppuna rauhallisempi :D Vihaan muuten ratsastaa toppaliivi/takki päällä, se jotenkin tuntuu siltä että on ihan mahdoton istua suorassa kun joku kinnaa vasten ja vie olkapäät eteen. Olenkin oikeastaan koko talven mennyt aluskerrasto+fleece-yhdistelmällä, mutta tuolla ulkona oli kyllä pakko laittaa jotain enempi päälle.
Tuolloin sunnuntaina kiersin ihan vaan kenttää, hain kivaa tasaista etupäätä niska ei niin korkealla rennolla liikkellä. Varsinkin ravi ole todella letkeää ja askeleen pituuden sääteleminen oli helppoa. En lähtenyt hirveästi hakemaan kokoamista tuolla pohjalla, vaan lähinnä muuntelin hieman askeleen pituutta ja tahtia. Arbaleesia oli todella kivalla tuntumalla ja vaikka välillä oli hieman kiire, kuunteli se kuitenkin pieniäkin apuja. Vähän etupainoiseksi se pääsi välillä valahtamaan, mutta takaosa kuitenkin toimi ja tuntuma oli kevyt, joten en ottanut siitä niin suurta stressiä.
Tässä rouva niin kovasti yrittää vähän lyhentää itseään; takaosaan tulee kivasti poljentaa ja swingiä, mutta etuosa ei oikein ehdi alta pois etupainoisuuden takia. Itse selässä iloitsen siitä, että jes takajalat polkee, mutta kuvasta näkee selvästi ettei ihan optimaalitilannetta ole saavutettu. Pitää varmaan ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa aina välillä vaatimaan sitä etupäätäkin oikeasti ylöspäin. Vaikka otetaankin rennosti, niin kyllä sitä välillä pitäisi varmaan pureutua tarkemmin ongelmiin - varsinkin nyt kun ne tiedostaa.
Laukassa Arbaleesia tuntui tahmealta, mutta epäilen sen johtuneen edellispäivän pitkäksi venyneestä ratsastuksesta (meni 1,5h saada Arbaleesia kävelemään rennosti ilman jatkuvaa joko laukattais? ai aha. entä nyt? ai ei muka vielkää. entä nyyyyt?), joten en kamalasti siltä vaatinut. Lähinnä mentiin rauhallisessa temmossa kenttää ympäri, ei sitä aina tarvitse olla niin tekemässä jotain.
Tää oli samalla eka kerta neljään kuukauteen, kun sain kuvista nähdä Arbaleesian nykykunnon. Jotenkin sitä on pysäytetystä hetkestä helpompi nähdä miltä ne lihakset ja yleinen olemus näyttää. Kyllähän tuota elintaso- ja ikäkerroinmahaa löytyy, mutta ei se ihan lihakseton ole. Kaulasta ehkä hieman paksuutta kadonnut, mutta mitään katastrofaalista ei ole tapahtunut, jes. Eli meillä menee hyvin, odotan innolla kevättä ja ulkokauden kunnollista korkkaamista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti