Rutiineja ja hauskanpitoa

En ole varmaan koskaan ollut yhtä kiireinen kun nyt. Olen käytännössä ollut aamusta yöhön pois kotoa, ja tänään minulla on ensimmäinen vapaapäivä kahteen viikkoon! En enää edes osaa vain olla, joten enköhän täyttänyt seuraavat kolme viikkoa tentteihin luvulla.

Talvifiilis ehti iskeä minuun tässä lyhyen yhden päivän talven aikana, ja vaikka lumi on taas kadonnut olen henkisesti jo ihan joulukuun fiiliksissä. (Pitäiskö päivittää banneri...) Kerron tämän, koska blogimaailmassa on viime aikoina ollut ajankohtaisena aiheena joulukalenterit. Seinälläni roikkuu mahtavan Marvelin suklaakalenteri, mutta blogin puolella tuttuun tapaan en tee joulukalenteria. Minulla on kuitenkin ainakin neljä erikoispostausta mielessä, joten saatte sentään pientä jouluextraa.

Olen nyt vihdoin sisäistänyt sen, että maneesikuvien aikakausi on tullut jäädäkseen. Kentillä ei ole voinut ratsastaa viikkokausiin, ja ulkona on pilkkopimeetä 24/7. Huomenna olen kuitenkin saamassa vähän valoisampaa matskua, sillä minulla on teille pari ostosta esiteltävänä. Kävin nimittäin vähän shoppailemassa joululahjoja itselleni etukäteen. Sanottakoon, että vastahakoisen puudelin kanssa sateessa seikkailu bussipysäkin perässä Vantaalla ei ole hauskaa.

Arbaleesia on edelleen yhtä kiva kuin viime postauksen aikaan. Ainoa ongelma on aivan liian nopeeta vauhtia lähenevä seuramestaruus. Olin henkisesti valmistautunut menemään HeB kuten aina seuramestaruuksissa, mutta tänä vuonna yksärit meneekin HeA. Arvatkaa mikä paniikki iski! Eikun kanget niskaan ja ratamaisempaa treeniä kehiin. En ole edes ollut kahteen viikkoon valmennuksessa, apua. Onneksi HeA:1 on niin peruskauraa, että se pitäisi onnistua vaikka päivän varoitusajalla.

Meidän treenit ovat koostuneet pääosin rutiinin hakemisesta vaativemmissa tehtävissä, nopeatempoisista kokoamisista ja voiman ja painon siirtämisestä takaosaan. Arbaleesia väläyttelee välillä ihan mageita moovseja, välillä nauran kun rouva tarjoaakin vähän enemmän mitä pyydän ja välillä kaikki vähän karkaa käsistä. Hyvänä esimerkkinä se kerta miltä nämä postauksen kuvatkin ovat. Meidän piti treenata laukanvaihtojen alkeita. Eli ensin voltin jälkeen parin käyntiaskeleen kautta vaihto, ja hiljalleen vähennetään askelien määrää. Tämä päätyi siihen että mentiin epämääräistä uraa vaihtaen aina epämääräisen puolikkaan raviaskeleen kautta kun rouva ei enään malttanut siirtyä käyntiin. Eihän tuo kovin hyödyksi loppujen lopuksi ollut kuin kunnon kasvatuksen kannalta, mutta meillä oli järjettömän hauskaa.

Huomenna päästään taas hyppimään kavaletteja, ja ensi viikolla aletaan panikoimaan kisoja varten. Jos teillä on muuten joulukuulle jotain postaustoiveita niin heittäkää ihmeessä kommenttikenttään ideoita.