15. tammikuuta 2016

Oodi maailman iloisimmalle labradorille

Kun ulkona on niin paha lumimyrsky että yli puolet junista on peruttu, niin miksi ei takkatulen ja kaakaon sijasta mennä ulos kuvaamaan ilman sen kummempia talvivarusteita? Nyt sitten ihmettelen miksi olen kipeä..


Meidän koira Nalle, kohta kakstoista wee, on edelleen tismalleen samanlainen kuin se oli ihan pikkuriikkisenä pentuna. Se rakastaa edelleenkin lunta yli kaiken (sehän on vaan niiku vähän kiinteämpää vettä!), se rakastaa riehumista yli kaiken ja etenkin kun tuohon comboon lisätään vielä ah se maailman paras traktorinrengas.

Muistan kuinka alun perin meille piti tulla se punaisella kynsilakalla merkitty pentu, mutta pentuja katsomaan mennessä kaikkien muiden nukkuessa tämä sinisellä merkattu yksilö veti yksinään rallia ympärinsä jättimäisillä tassuillaan. Loppu onkin sitten niin sanotusti historiaa.

Nalle on aina ollut vähän sellainen outolintu. Se ei pentuna koskaan nakertanut huonekaluja tai kenkiä, mutta kännykät ja ruuvimeisselit kyllä maistui. Outojen mieltymyksien lisäksi se on myös melko viisas, onneksi ei sentään niin viisas että se ovia osaisi avata kuten saman tien toinen labbis. Suurimpana saavutuksenaan se pienenä tomerana pentuna meni pentuaitauksen eteen selälleen ja etutassuillaan nosti aitaa ylös, samalla liuttaen itsensä siitä aidan ali. Voi vitsit sitä pennun riemua kun vapaus koitti. Sitten aamulla torutessa se juoksi sohvan alle piiloon mököttämään. Nytemmin en voi edes käsittää miten se on joskus mahtunut meidän sohvan alle?!

Nalle on vaan niin suuri yksilö luonteeltaan, vaikka se onkin pieni labradoriksi. Se innostuu edelleenkin niin paljon kun tulee vieraita ettei se koskaan tiedä miten päin olla, samoin joka ikinen kerta ulkovaatteita pukiessa alkaa hirveä häslääminen PÄÄSENKS MÄKI ULOS JEEJEEBILEET. Sen henkinen ikä ei ole kyllä kehittynyt pennusta yhtään eteenpäin :D Jos jotain vanhaa tässä koirassa on, on se sen selektiivinen kuulo. Kuono tuhisten metsässsä tarpoessaan saa huutaa ainakin kolkytä kertaa, ennen kuin rouva kokee tarpeelliseksi kuunnella ja tulla luokse.

Nalle on kuulunut yli puolet mun elämästä jokapäiväiseen arkeeni. En voisi kuvitella tulevani kotiin tyhjään ovenaukkoon, jossa ei olisi tätä tiettyä ruskeaa ylivilkasta labradorinnoutajaa pomppimassa ja nuuhkimassa päivän hajuja. On se vaan maailman paras <3

8 kommenttia:

  1. Ihanasti kirjoitettu ja aivan mahtavia kuvia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tuosta karvapallosta saa muuta kuin mahtavia kuvia <3

      Poista
  2. Anonyymi15/1/16

    Voin täysin sydämin yhtyä jokaiseen sanaan, mitä Alexandra kirjoitit Nallesta. Kertomasi pitää niin tasan tarkkaan paikkansa. Voin yhtyä myös siihen, että Nalle vaan on niin IHANA....Terveisin Nallen kesälomahoitaja.

    VastaaPoista
  3. No nyt täytyy sanoa että voi juukelis mitä kuvia!! tähän miljoonatriljoona x äärettömästi sydänsilmäemojeita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi sentään edes toinen meidän eläimistä on fotogeeninen <3 Arbaleesiasta kun on ihan mahdoton saada edustavaa kuvaa, niin Nallesta en osannut karsia tänne kuvia kun kaikki oli niin hyviä :'D

      Poista
  4. On se vaan niin maailman ihanin labbis.... Kauan eläköön Nalle !

    VastaaPoista