PUUTTUVA NOLLA

Torstaina oli taas perus, jokaviikkoinen kouluvalmennus. Arbaleesia on ollut nyt pikku hiljaa koko ajan parempi, joten toivoin valmennuksen menevän paremmin kuin edellinen.

Verkkasin aluksi puoli tuntia, jankkasin niitä takaosakäännöksiä niin kauan kunnes molempiin suuntiin tuli yhdet tosi hyvät. Ravissa menin perus temponmuutoksia ja siirtymisiä.

Itse tunti aloitettiin ravissa ensin loivia pohkeenväistöjä tehden. Pohkeenväistöt on asia mikä kuuluu meidän jokakertaiseen treeniin, ja Arbaleesia handlaa ne aika hyvin. Väistöt on tasaisia ja tahdikkaita, mutta se tukeutuu niissä ihan liikaa kuolaimelle. Mentiin aluksi ihan loivia väistöjä joka sivulla, ja sen jälkeen itse tehtävänä viisi askelta pohkeenväistöä – suoristus – viisi askelta suoraan – ja taas viisi sivulle.

Kyllä sitä liikettä sieltä aina välillä lähti!

Arbaleesia ei aluksi kamalasti kuunnellut pohjetta, jolloin itse väistö oli loiva, ja suoristus puutteellinen. Kuitenkin vähitellen se herkistyi ja saatiin varsinkin oikealle tosi hienoja tasaisia väistöjä. Vasemalle se väistää ehkä jyrkemmin, mutta myös samalla epätasaisemmin. Kuolaimessa se joka tapauksessa roikkui, ja mulla oli välillä suuriakin vaikeuksia saada hellitettyä ohjastuntumaa. Lisäksi se aukoi suuta paljon normaalia enemmän, joten kokeilen ensi kerraksi taas muovista kolmipalaa. Arbaleesia on vaan tässä vuosien aikana oppinut ton kuolaimeen tukeutumisen ja sitä kautta tasapainon hakemisen, ja siitä pitäisi päästä eroon. Samoin mun kuolleesta kädestä.

Tuon jälkeen mentiin A:1 ohjelmassa olevia pohkeenväistöjä. Eli keskihaljasijalta pitkän sivun loppuun. Tässä pitää osoittaa se, että käännettyään keskihalkaisijalle pystyy suoristamaan hevosen, ja siitä esittämään pohkeenväistön joka menee sivulle, mutta myös eteenpäin. Suurin osa väistöistä meni ihan hyvin, välillä tuli vähän häslinkiä, mutta ei mitään suurempia kamaluuksia.

Laukassa mentiin pääty-ympyrällä ensin puoli kierrosta ravia – puoli kierrosta laukkaa jne. Tän jälkeen alettiin tekemään kierros laukkaa – raviin siirtyminen – heti perään vastavoltti eli toiseen suuntaan kuin laukka – jonka jälkeen taas laukannosto. Näissä Arbaleesia välillä ignooras ihan kokonaan istunnan ja meinasi laukata läpi voltin. Tai pari kertaa saatiin askel ravia jonka jälkeen se jo meinasi nostaa uudestaan laukan ennen kuin ehdin edes tekemään volttia. Ennakoivaa menoa siis. Niinä kertoina kun Arbaleesia ei 1. jatkanut raviin siirtymisen läpi laukassa 2. juossut voltin läpi ulkoapuja kuuntelematta 3. yleisesti kiehunut, saatiin tosi kivoja siirtymisiä. Arbaleesiahan rupee aina vähän kiehumaan päästä silloin kun se väsyy, joten haastetta riitti kyllä näin tunnin lopuksi.

Tää oli niitä kertoja kun epätoivoisesti yritin saada Arbaleesiaa pysymään ravissa siirtymisen jälkeen. 

Paljon tehtiin siis tunnilla ja Arbaleesia oli yleisesti ottaen ihan ookoo. Ei mikään paras, varsinkaan suustaan, mutta ei niin hirveä kuin viimeksi. Mun kädet eli tän seurauksena myös ihan omaa elämäänsä koko tunnin, joten olkaa hyvät tässä on postaus täynnä kuvia missä mä en osaa ratsastaa. Saatiin nyt kuitenkin kotiläksyksi treenata paljon laukka-ravi ravi-laukka siirtymisiä, joten niiden parissa vietetään parit seuraava kertaa.

Ps. Pahoittelen kuvien anteeksiantamattoman järkyttävää laatua (seuraavassa postauksessa päästään toiseen ääripäähän tämän suhteen (ja saatte jotain muuta kuin valmennuspostausta)). Näin käy kun ISO-arvo onkin 320 eikä 3200.