4. tammikuuta 2018

Uusi vuosi, miten blogin?

On se aika vuodesta kun jokaiseen blogiin on tupsahdellut postauksia vuodesta 2017 ja suunnitelmista tälle vuodelle. Kuten olette varmaan huomanneet, on postauksia tästä blogista tullut ulos noin yksi per kuukausi, eli ihan kamalasti ei ole myöskään tapahtunut.
Kuten viime postauksessa mainitsin, on Arbaleesia hiljalleen alkanut viettämään leppoisempia eläkepäiviä. Se toimii pääasiallisesti erään tallilaisemme ratsuna ja itse menen aina välillä hieman virittämään sitä kuosiin. Oma ratsastusinnostukseni on pysynyt nyt melko vakaana sen vähenemisen jälkeen: on fine mennä se kahden-kolmen päivän putki joka toinen viikko. Sen enempää en oikeastaan edes kaipaa. Muistan kuinka vielä pari vuotta sitten olin täysin varma, että hankin sitten Arbaleesian jälkeen jonkun tulevaisuudenlupauksen, mutta nyt lähinnä nauran koko ajatukselle. En rehellisesti sanottuna nykyään voisi edes kuvitella hankkivani omaa hevosta.
Arbaleesialle kuitenkin siis kuuluu hyvää, se nauttii elämästään joka koostuu paljolti ruoasta, sekä rennoista ja aina välillä vähemmän rennoista ratsastuksista. On hauskaa huomata, kuinka Arbaleesia samalla rakastaa kun sen pistää kunnolla töihin, sillä onhan se kuitenkin vanha kisahevonen, joka on aina nauttinut kisareissuista ja hikivalmennuksista. Mutta samalla se selkeästi ajattelee, että onko nyt iiiiiihan pakko, saisko käyttää vanhan hevosen vapaalipun? Nyt se on tosin ihan kisaheppamoodissa taas, kun se klipattiin ja karvanallen imago jäi siinä samalla tallin lattialle. Rouva onkin ollut nämä pari ratsastuskertaa joulukuussa melko virittyneellä tuulella. Joulumaastossa se veteli semmosta turbokäyntiä, että nauroin selässä melkein koko matkan :D
Miten tämän blogin sitten? Huomasin jo 2016, kuinka halu blogata oli selkeästi vähenemässä. Ei ollut kyse kuvien- tai ajanpuutteesta, vaan lähinnä yksinkertaisesti siitä, että olin kasvanut blogistani ulos. Tämä on kuitenkin ollut pystyssä nyt 6 vuotta, jonka aikana olen kasvanut pahimmasta teinivaiheesta nuoreksi aikuiseksi ja oikeastaan muuttunut ihmisenä niin paljon, etten melkein tunnista itseäni blogini alkuvaiheista. Kun aloitin kirjoittamaan blogia rellestin kavereiden kanssa ilman todellista vastuuta mistään. Nyt olen viittä vaille kandin suorittanut, asunnonomistaja ja tuskastelen ongelmien kuten oman alan töiden löytämisen kanssa. Samalla olen jakanut elämäni Helsingin ja Kirkkonummen välille, ja yritän vieläpä löytää itseni Ruotsista noin kerran kuukaudessa. Aikamoista sekamelskaa siis. Aikaa Arbaleesialle on löytynyt viime aikoina aivan liian vähän, mutta eiköhän tilanne parane nyt keväällä kun opinnot ovat ohi. Samalla voisin yrittää luvata itselleni aktivoitua blogini suhteen. Instagramiin päivitän kuulumisia sentään hiemaan useammin, sieltä meidät löytää @arpakuutiollinenonnea.

Tämä blogi on kasvutarina joka ei ole vielä ohi, enkä sen takia koskaan ole ollut sitä mieltä, että haluaisin lopettaa bloggaamisen. Pidän tätä edelleen tietynlaisena päiväkirjana, ja vaikka kirjoitankin harvoin, on blogini edelleenkin itselleni tärkeä ja samalla rakas muisto menneistä.
Hyvää kuluvaa uutta vuotta kaikille lukijoille!

2 kommenttia:

  1. Hyvää alkanutta uutta vuotta sinullekin! Ihanasti rouvalla kuvissa ylähuuli pitkänä, taitaa olla mielissään :) itselle olisi aivan ideaalinen tuollainen muutama-kolme päivää hevostelua, mutta ainakin hoitamisen osalta hankalahkoa toteuttaa koska hevoset ovat omassa pihassa...! Tosin tällä hetkellä ei yhtään omaa. Onneksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arbaleesia on kyllä semmonen aina ylähuuli tötteröllä -heppa ettei rajaa! :D Meilläkin oli aikoinaan Arbaleesia omassa pihassa ja kyllä se aika raskasta oli, tää on kyllä luksusta kun saa mennä ihan puhtaasti silloin kun huvittaa ;)

      Poista