1. elokuuta 2017

On se vaan niin hieno

Arbaleesia on viime aikoina ollut jotenkin vetelä. Mikään ei sitä huvittaisi ja sanan kokoaminen ajatteleminenkin saa rouvan laittamaan peruutusvaihteen päälle. Menin esteiden jälkeen tämän vuoksi pari lyhyempää ratsastusta, toisen niistä kangilla ja toisen hackamorella. Saatiin toiseen ratsastukseen vähän jännitystäkin kun taivas oli pikimusta ja ukkonen jyrisi salamoiden. Arbaleesia on niin kiva, kun se on aina niin rauhallinen eikä turhista hätäänny! Ehdittiin onneksi juuri siirtymään maneesin loppukäynneille kun taivas aukesi, Arbaleesia nimittäin vihaa sadetta.
Vähän tuo Arbaleesian velttous ja yleinen laiskuus pisti aivojani raksuttamaan. Ei siihen mitään syytä pitäisi olla – varusteet on kunnossa, liikunta monipuolista ja kroppakin huollettu. Onhan nyt toki ollut kuumaa, mutta Arbaleesia ei edes ole laitumella ja sillä on varjoisa rinnetarha. Ennemmin se on minä siellä selässä joka valitan kuumuutta.
Lennettiin sitten iskän kanssa Viron Kuressaareen viime torstaina päiväreissulle, joka kuitenkin venyi huonon lentosään vuoksi parin päivän mittaiseksi, joten Arbaleesialla oli tämän johdosta parin päivän vapaa. Tämä liikutusvapaa taisikin olla sitten se mitä Arbaleesia kaipasi, sillä se on ollut nyt todella kiva viimeiset päivät.
Nyt kun olen viime aikoina saanut taas pitkästä aikaa kuvia ratsastuksista, huomasin kuinka olen antanut Arbaleesian venähtää turhan pitkäksi. Selkään sitä muutosta ei samalla tavalla tunne, koska se tapahtuu salakavalasti hiljalleen. Tietysti on hyvä aina välillä vain rennosti puksutella, mutta kyllähän sitä on hyvä välillä vähän muistella menneitä ja vaatia taas sitä HeA-tason liikkumista paino kunnolla takaosalla. Ei saa liian helpolla päästää vanhaakaan rouvaa ;) Ihan vaan jo sen takia, että se näyttää niin törkeän mageelta ottaessaan vähän ilmaa kavioiden alle.
Toinen asia mihin olen kiinnittänyt huomiota on se, kuinka olen hieman pakoillut meille vaikeita asioita. On niin paljon kivempaa kiertää kenttää ympärinsä fiilistellen, kuin tarttua esimerkiksi sellaiseen ongelmaan kuin käynti. Arbaleesia on nimittäin viime aikoina varsinkin laukkojen välissä ollut turhan hätäinen ja ennakoiva käynnissä. Se on niin hirveän herkkä sille tuulelle päätyessään, että pieninkin muutos istunnassa merkitsee. Pitkin ohjin se rentoutuu heti, mutta tuntumalla se kuuntelee niin hirveän tarkkaan, että olen pulassa jos olen yhtäänkin jännittynyt tai edes ajattelen ravia/laukkaa.
Ymmärrettävästi ei ole tehnyt mieli tarttua härkää sarvista, kun ei oikein ole mitään syytä tehdä niin, paitsi yleisen kehityksen kannalta. Meillä ei ole samanlaista päämäärää treeneissä kuin ennen, silloin kun kisattiin ja kisoissa piti mennä hyvin. Hyvä puoli tässä on, ettei minulla oikeasti olekaan mitään syytä treenata niitä vaikeita ja ikäviä asioita kun ei tee mieli. Voidaan harjoitella niitä niinä päivinä kun oikeasti on fiilistä siihen. Tämä on yksi viiva lisää oivallusten luottelooni; on turha pakottaa kun ei ole fiilistä. Ratsastuksen kuuluu olla hauskaa irtiorttoa arjen murheista, ei uusien murheiden luomista ;)

2 kommenttia:

  1. Anonyymi1/8/17

    Miksi 20-v joutohevonen ei pääse laitumelle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. *19v ;) Monta syytä, ensinnäkin sille ei löydy tallista kaveria laitumelle, tää on niin pomo ettei kukaan hevonen sitä kestä, eikä kukaan hevosenomistaja halua tätä jahtaamaan omaa hevostaan. Toinen on se lihoaminen ja siitä aiheutuvat ongelmat (mm. valmiiksi jo ei-niin-priimoille nivelille kohdistuva ylimääräinen rasitus, riski metaboliseen oireyhtymään yms), Arbaleesia ei omista minkäänlaista itsekontrollia syömisen suhteen.

      Hevosen parastahan tässä ajatellaan, se on huomattavasti tyytyväisempi näin.

      Poista