Voitto yllätyskisoista!!

Reilu viikko sitten sunnuntai-iltana sain idean: kotiseuran tallilla olisi kisat seuraavana sunnuntaina, kuulkaas nyt lähtee! Ilmottauduin viimeisenä tuntina ja totesin, että olen viimeksi ollut valmennuksessa marraskuussa. Äkkiä siis varaamaan valmennusta. Loppujen lopuksi päädyin treenaamaan kisoihin sen yhden valmennuksen lisäksi yhden kerran. Päivää ennen kisoja päätin mennä maastoon, koska aavistelin sen tuovan enemmän hyötyä kuin viime hetken paniikkitreeni.

Otin ihan rennosti, sillä ilmottauduin ihan vaan HeB. Sehän menee ihan heittämällä, ajattelin. Arbaleesia oli ollut niin kiva koko viikon, että fiilis kisoihin lähtiessä oli todella kiva, vaikka treenattu ei ehditty lähes lainkaan. Lähdin kisoihin asenteella vähän virkistystä arkeen, ei siis mitään stressiä tai paineita vaikka puoli sukua olikin katsomossa kaikkien muiden tuttujen lisäksi. Tärkeintä olisi, että Arbaleesia jää tyytyväiseksi suorituksen jälkeen.

Wiknerille on aina kiva mennä kisoihin, siellä on paljon tuttuja ja Arbaleesia saa aina huikeasti kehuja. Kaikki aina kummastelevat, että onko se jo 19?? Kun se näyttää vielä niin hyvältä! Onhan se kuin ihan eri hevonen verrattuna niihin ensimmäisiin vuosiin Wiknerillä yli 10 vuotta sitten. Arbaleesia on kuin hyvä viini, se vain paranee vanhetessaan ;)

Toisaalta, Wiknerille on aina ihan kamalaa mennä kisoihin. Arbaleesia on asunut tuolla puolet elämästään, mutta edelleen se tuomaripäädyn yksi nurkka vaan jaksaa järkyttää :D Arbaleesia on aina ihan kauhusta kankeana tuolla tuomarinpäädyssä, mutta olen jo aikoja sitten hyväksynyt, etten sille voi mitään tehdä. Tasapanoitetaan sitä näyttämällä extrahyvältä loput 2/3 radasta.

Itse rata oli todella simppeli. Paljon lävistäjiä ja rentoa menoa. Ongelmakohtina tiesin jo etukäteen olevan pelkoni ratsastaa käyntiä (Arbaleesia jännittyy helposti siinä laukkaa ennakoidessa) ja keskiaskellajien kaksi moodia liian vähän tai liikaa. Arbaleesia ei koskaan ole oikein hiffannut niitä. 

Nämä olivatkin ne asiat jotka tuottivat oletetusti ongelmia, mutta muuten rata oli todella mutkaton. Loppukommenteissa kehuttiin kivaa kokonaisuutta ja positiivista energiaa läpi ohjelman. Käyntiä toivottiin samalla matkaavoittavemmaksi. Itse ohjelman ratsastuksen kommenteissa itseäni huvitti huomattavasti keskilaukan kommentti hyvä yritys. Arvosana oli kuitenkin 6, joten kai se iha hyvä yritys sitten oli.

Prosentteja tuli lopulta 61,2 ja ehdin jo vähän pettymään että höh, mites nyt näin. Tuomari oli nähtävästi ollut hieman nihkeämpi pisteiden kanssa, sillä palkintojen jakoon kuulutettiin ensimmäisenä minun nimeni. Hetken ihmeteltyäni nousin takaisin selkään ja taputtelin about sadannen kerran Arbaleesian kaulaa.

Ei niillä prosenteilla lopulta ole kuitenkaan mitään väliä, tärkeintä on että ne ovat vertauskelpoisia kanssakilpailijoiden kanssa. Vielä tärkempää ovat itse kommentit paperissa, jotka olivatkin todella kannustavia ja positiivisia. Arbaleesia selkeästi muistaa vielä homman nimen, vaikka ajoittain vähän jännittikin. Saa nähdä, ehkä me joihinkin karkeloihin vielä satunnaisesti osallistutaan, aktiviista kisaamista me ei kuitenkaan aiota enää harrastaa, kuten päätin jo viime vuonna. Lähinnä ehkä mielenvirkistykseksi voisi mennä parit helpot luokat silloin tällöin, sillä onhan kisaamisessa oma viehätyksensä. Varsinkin kun menee hyvin! ♥