Meillä on just nyt kaikki hyvin

Mulla oli julkaisulistalla seuraavana postaus blogini tulevaisuuden suhteen, mutta päätinkin hetkellisen inspiraation löytyessä kirjoittaa tämän postauksen. Pakkohan sitä kuulumisia on jakaa, kun menee hyvin!

Meillä oli tänään eka valmennus pariin viikkoon ja olikin jo aika, sillä huomenna on kotikisat Wiknerillä. Arbaleesia on ollut todella kiva koko viikon ja eilisen hieronnan jälkeen Arbaleesia oli tänään niiiiin letkeä ja easy-going.

Vaihdettiin katastrofikisojen jälkeen kuolain niveleen. Samaiseen 14 vuotta vanhaan niveleen, joka Arbaleesian suussa oli sen oppiessa ratsastuksen saloja. Jännä juttu, sillä kaikki tottelemattomuusongelmamme katosivat kuin tuhka tuuleen näinkin yksinkertaisella muutoksella. Se selkeästi luottaa tuohon kuolaimeen ja oma käteni on vihdoinkin! oppinut olemaan tasainen. Olen päässyt pois lähes kokonaan siitä pahasta tavasta irrotella oikealla ohjalla ja sen kautta meidän vasen kierros on parantunut huimasti, kun käytän ulko-ohjaa sisäohjan sijaan. Suora kuolain kun sallii tuollaiset toispuoleiset ohjasotteet, mutta nivelellä et saa mitään muuta aikaiseksi kuin kuolaimen joka tursuaa toiselta puolelta ulos.

Koska lupasin itselleni, etten enää toista itseäni niin en kerro sen kummemmin valmennuksesta. Harjoiteltiin sitä liiankin tuttua HeA:1-ohjelmaa ja yritettiin saada Arbaleesia pois ennakoimasta. Osataan nimittäin molemmat tuo ohjelma pikkasen liian hyvin...

Harjoiteltiin erityisesti suoruutta ja tasaisuutta keskilinjalla, vaikka todettiinkin lopulta ettei se harjoittelua kamalasti vaadi. Arbaleesian yksi bravuureja on sen suoruus, kypäräni voisi ottaa rouvasta mallia :D

Saatiin todella paljon kehuja. Ollaan saatu ihan uusi draivi päälle ja oma ratsastukseni menee jatkuvasti parempaan suuntaan. Istun taas suorassa, pohkeet halaa hevosta ja käden&pohkeiden käyttö on kevyttä mutta tarvittaessa rohkeasti korjaavaa. Koko hevonen ja sen ratsastettavuus on muuttunut näiden parin viikon aikana reilusti parempaan suuntaan. Se on kerryttänyt taas huikeasti lihasta ja sen minkä olen erityisesti huomannut on rouvan kunnon kohoaminen. Se jaksaa 60min valmennuksen ilman minkäänlaista vaikeutta ja on seuraavanakin päivänä ihan menossa. Se ei oikeastaan saa nykyään edes vapaapäiviä, vaan niiden sijasta se pääsee maastokävelylle. Samoin kunnon kohoamisen myötä voima on kasvanut ja sitä myötä keskisaskellajit sujuvat nykyään koottuna edestä, mutta silti liikkeen venyen. Enää ei tunnu siltä kuin ratsastaisin valtamerilaivaa.

Tätä mä tarkoitan sillä, että uskallan nykyän tehdä reilumpiakin korjauksia, vaikka näyttääkin vähän rumalta. Hetkeä ennen Arbaleesia meinasi juosta päättömänä ties minne, mutta oikea (väistättävä) pohje, oikea ohja ja tasaisen rauhallinen vasen ohja, niin rouva heti asettui aloilleen tekemään upeaa väistöä. Ohjat on ehkä joo vähän sylissä, mutta Arbaleesia kulkee parhaiten vähän pitkällä ohjalla.

Jotenkin tuntuu siltä että kehitys on tällä hetkellä harvinaisen helposti tavoitettavissa, en tiedä johtuuko tämä Arbaleesian onnelisen pyöreästä mahasta ja reilusta heinän määrästä (äiti itkee asiasta joka päivä), omasta parantuneesta ratsastuksesta vaiko kauniista syyssäästä. Anyways, meillä menee just nyt hyvin!