11. lokakuuta 2016

Joskus pitää osata luovuttaa

Hyvät tukijoukot on kisaajan tärkein varuste. Ilman äitiä kuskaamassa hevosta, iskää kuvaamassa ja valmentajaa neuvomassa ei kisaamisesta tulisi yhtään mitään. Tai no, se olisi huomattavasti hankalempaa ;) Joskus on vielä niitä luksuspäiviä kun saan hevosenhoitajankin mukaan.
Hyvät tukijoukot tunnistaa muuten ensikädessä siitä, että vaikka prinsessakisaaja nipottaa ja tiuskii ties mistä, pyörittää taustatukija vain silmiään ja tekee pyydetyn mutistellen jotain kisastressistä. En mielestäni stressaa kisaamista se suuremmin, mutta pieni jännitys on tervettä ja aina vikassa kurvissa ennen kisapaikkaa vatsa heittää pari volttia. Kuitenkin itse suorituksen lähestyessä olen tyyni.
Sitä on itse kuitenkin hirveän vaikea sanoa, että jännittääkö sitä suoritusta kuitenkin vähän. Vain sen verran, että hevonen sen huomaa, vaikka ei itse sitä tekisikään. Tätä olen miettinyt viime päivinä Wiknerin kisojen jälkeen. Arbaleesia oli siellä verkassa taas upea, mutta itse suoritus oli kuin aikamatka menneisyyteen. Sitä tunnetta on vaikea kuvailla, Arbaleesia jotenkin lukittautuu heti valkoisten aitojen sisäpuolella ja siitä tulee todella kova ratsastaa. Kaikki se verkassa ihailtu letkeys ja rentous katoaa.
Mulla oli tällä kertaa valmentaja mukana auttamassa ja saatiin Arbaleesia todella kivasti prepattua. Valmentajakin totesi sitten kisasuorituksen jälkeen, että radalle siirtyessä tapahtuu jotain. Ratsastan kuulemma hyvin, en mitenkään poikkeavasti verkasta, enkä luovuta vaikka hevonen ei ole parhaimmillaan. Jotakin siinä vaan silti tapahtuu. 
Tämä voi johtua siitä, että itse jotenkin huomaamattani paineistan hevosta. Varsinkin kun saatiin todella vähän aika kiertää rataa. Ehdin juuri kävelemään tuomaripäähän kunnes pilli jo vihelsi, tuomari taisi unohtaa säännöissä lukevan 90sek + 45sek itse suorituksen aloittamiseen. Samainen tuomari muuten antoi meille pari kisaa sitten 6% vähemmän kuin toinen, jes.. Välillä tää kouluratsastus ärsyttää kun se on nin tuomarista kiinni! Näin ei pitäisi todellakaan olla, mutta valitettavasti tämä on loppupeleissä subjektiivinen arvostelulaji. Esteillä on niin paljon helpompaa kun siellä sua arvioi useimmiten aika. Olit nopea tai et ollut, toit hevosen oikeaan ponnistuspaikkaan tai et, piste. Arbaleesia oli siis ihan paniikissa alkulinjalla kohti tuomaria, joka aivan varmasti söi hevosia lounaaksi. Saattaa olla, että jäin siitä jotenkin varuilleen loppuradaksi.
Toinen mahdollisuus on, ettei Arbaleesia yksinkertaisesti enää halua. Alkukaudesta hätyyteltiin 70% (okei, oli lepsuja tuomareita), ja nyt jäätiin taas alle 60%. Ehkä tämä on rouvan tapa näyttää, että jos sitten ensi kaudella kävästäis vaan parissa karkeloissa jookosta. Arbaleesia oli kyllä alkukaudestakin aina radalla jotenkin huonompi kuin verkassa, joten pelkästään tästä se ei voi johtua.
Todennäkösintä on se, että ongelma on kaikkien edellä mainittujen summa. Meidän kisakausi on tältä erää nyt ohi, joulukuussa harkitsen vielä seuramestaruuksia jos fiilis on hyvä. Ensi kaudella käydään ehkä parit kiinnostavat kisat, mutta tästä lähtien treenataan kyllä enemmän omaksi iloksi. Ei ole järkeä mennä stressaaaman meidän eläkeläistä, kun jokin valkoisissa aidoissa selkeästi vähän mättää. Joskus pitää luopua kunnianhimosta ja osaa olla luovuttaja – joskus on olla voittaja luovuttamalla.
Mainittakoon loppuun vielä, että jännityksen ja oudon fiiliksen lomasta löytyi paljon hyviä hetkiä, oltiinkin ensimmäisiä ei-sijoittuneita. Paperissa oli seiskoja, mutta valitettavasti alapisteet laski prosentteja. Kuuliaisuudesta ja letkeydestä rokotettiin reippaasti, kun rouva oli niin lukossa. Hankalat takaosakäännökset sujuivat kuitenkin yllättäen hyvin ja pohkeenväistöt kulkivat kerrankin sekä sivulle, että eteen. Kyllä se rouva osaa, mutta kertoo nyt selkeästi, että hänelle riittää nyt hetkeksi valkoiset aidat. Ollaan keskitytty sen sijaan viime päivät maastossa kiitolaukkailuun ja esteilyyn ;)

8 kommenttia:

  1. Anonyymi11/10/16

    Mitä jos vika hevosen jännittymiseen löytyy kuitenkin satulan päältä? Kokenut ja paljon kisoja kiertänyt hevonen tuskin muuttuu verryttelyn upeasta kovaksi ja yhteistyökyvyttömäksi valkoisten aitojen vuoksi. Hevonen suorittaa radalla juuri niin hyvin kuin ratsastajansa sitä ratsastaa. Ehkä sulla on vaan alkukesän hyvien tulosten vuoksi tullut ns. suorituspaineita. Haluat niin paljon onnistua ja päästä kertomaan kaikille miten hyvin kisoissa meni, että sen vuoksi alat yliratsastamaan/jännityt? Herkkä hevonen aistii jo pienenkin muutoksen ratsastajan istunnassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii siis just tota sanoin, vaikka en itse millään tavalla tiedosta jännittäväni, ei se poissasulje sitä etteikö niin ole! Hirveän vaikea sanoa kun sitä ei tosiaan huomaa, hevonen on kuitenkin niin herkkä otus joten, jos hevoset osaisivat puhua niin eiköhän ongelman ydin selviäisi saman tien :D

      Poista
  2. Etkös sinä ole siirtynyt he B luokista he A tasolle? Siinä on aika merkittävä ero arvostelullisesti jo ylämäen tendenssissä ja tämä kyllä väistämättä yleensä aina näkyy prosenteissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siirryin A:han jo viime kaudella, tällä kaudella ei vaan menty B:tä sinne sekaan. Eikä tuo siis selitä mitenkään sitä, että Arbaleesia on huonompi radalla kuin verkassa :D Alkukaudesta prosentit oli ihan samaa kuin pari vuotta sitten B:ssä.

      Poista
    2. Noh, nythän on niin, että 1-tason ja 2-tason kilpailuissa arvostelut usein lähtevät hajoamaan - jo siitä syystä, että tuomareita tapaa 2- tasolla olla paikalla enemmän kuin 1. Helpossa A:ssa on myös merkittävä ero siinä, mennäänkö lyhyttä ja pitkää rataa, kenttäohjelmia, fei ohjelmia vai SRL omia ohjelmia. Tehtävät tulevat he A:ssa ihan hemmetisti nopeammin kuin he B:ssä, jolloin hevosen korjaamisessa parempaan tasapainoon, ylämäkeen tai peräänantoon ei vain ole enää juurikaan aikaa -> hevonen ei tunnu niin hyvälle :( Sitäpaitsi muistelen sinulle sattuneen melko isoja ja yllättäviä virheitä tällä kaudella radoissa, mikä AINA näkyy tuloksessa - ja yleisvaikutelmassa kertautuen.Älä nyt siis ihan heitä pyyhettä kehään!

      Poista
    3. Totta turiset, en ajatellutkaan asiaa ihan tuolta kannalta :)

      Poista
  3. No, katso sitten myöhemmin uudestaan, miltä Arbaleesia sitten tuntuu :) Turha sitä on tosiaan sinne radalle mennä hakemaan ns. huonoa fiilistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä onkin suunnitelmissa, elän muutenkin tällä hetkellä periaatteella stressitön, niin tuollainen ajattelutapa sopii oikein hyvin just nyt! :)

      Poista