5. syyskuuta 2016

Kirppislöytöjä ja kehitystä

Hyvä kun juuri ehdin ihmetellä Arbaleesian yhtäkkistä herkkyyttä, ja sitten seuraavan päivänä se on taas se tuttu mukavuudenhaluinen jos nyt on pakko-tamma. Eipä ole tylsää ratsastaa kun meno on joka päivä ihan erilaista.
Arbaleesiahan tosiaan hierottiin viikon alussa. Molempien takajalkojen takana oli jumeja ja samoin lavoissa. Kaikki symmetrisesti, joka on hyvä merkki. Ei siis mitään pahaa, lähinnä hyvistä treeneistä johtuvaa. Hieronnan jälkeen Arbaleesia onkin liikkunut selkeällä erolla, mm. kadonneet lisäykset ovat tulleet takaisin kun kroppa taas pystyy siihen. Saatiin muuten viime kisoissa noottia, että runko saisi taipua paremmin ja saman huomasi hierojakin. Nyt sitten tehdään ahkerasti porkkanavenytyksiä ja hierotaan hevosta joka kolmas päivä.
Ratsastan nykyään aika samalla kaavalla itsenäisiä treenejä. Aloitan vastalaukalla, jonka jälkeen teen paljon siirtymisiä. Siinäpä se. Välillä pyhitän ratsastuskertoja sivuttaisliikkeille ja välillä taivuttelulle. Aina kuitenkin paljon siirtymisiä. Kuten Kootussa ravissa-blogin Noorakin juuri kirjoitti, on turha hinkata yhtä askellajia monta kierrosta ympäri kenttää, kun ne parhaimmat askeleet ovat ne pari ensimmäistä.
Yksi lemppariasioitani on tehdä suoraan keskiaskellajiin siirtymisiä. Vaikka käynnistä keskiraviin josta harjoitusravin kautta takaisin ja niin edelleen. Silloin saan Arbaleesian takaosan oikeasti työskentelemään sen parin askeleen ajan maksimilla ja näin ollen kehitettyä niitä takaosan lihaksia. Sen lisäksi, että tarkistan lähteekö hevonen eteen-ylös heti, niin pääsen myös katsomaan onko peräänanto täysin rehellinen ja liike läpi selän, kun näen pysyykö muoto läpi siirtymisien samana. Varsinkin kootessa on Arbaleesialla tapana vähän heilahtaa ylös edestä, jolloin mun täytyy muistaa pitää ulko-ohja jämäkkänä.
Lisäksi nämä lyhyet siirtymiset ovat hyviä, kun Arbaleesian keskiaskellajit tuuppaa alkamaan todella voimalla, mutta sitten hiipua kolmen askeleen jälkeen. Hiljalleen kun ahkerien siirtymisten myötä kokoamiskyky ja voima kasvaa, niin helpottuu myös keskiaskellajien ylläpito linjan loppuun saakka.
Perjantaina treenasin siis näitä asioita ja voi vitsit kun sieltä tuli pari mageeta keskilaukkaa. Arbaleesian on ollut todella vaikea lähteä oikeasti eteen-ylös ja oli kiva nähdä edistyksemme tämän suhteen.
Lauantaina parin rankan treenipäivän kevennykseksi mentiin eka lyhyt kävelymaasto, jonka jälkeen menin ilman satulaa maneesissa pari kierrosta. Arbaleesia oli ihan super edestä ja kaikin puolin todella mukava! Menin pitkästä aikaa paksulla kolmipalalla ja ihan ilman turpista yms. Se oli niin ihanan tasainen ja tuntuma oli todella pehmeä. En tiedä vaikuttiko tuo ilman satulaa meneminen (sainko istunnalla paremmin vaikutettua), mutta tuollainen keveys ja tasaisuus kun saataisiin joka päivä aikaiseksi niin hyvää tulee!
Kuvissa näkyy muuten tuo karvahuopa mikä ostettiin tallilla järjestetyltä kirpparilta. Siinä on siis itse huovan alla karva selkärangantilalla. Se on ehkä iiiihan vähän pieni tuohon meidän 18" satulaan, mutta ei häiritsevästi. Ehkä mä oon vaan tottunut kun kaikki huovat on nykyään ihan jättikokosia. Ostin tuon siis koska ajattelin sen olevan Arbaleesialle mukava nyt kun se on klipattu, mehän vedetään vuohisesta turpaan kaikki karvat pois. Ostettiin myös ihana ohut timanttiotsapanta kolmella eurolla, mutta se ei kankisuitsiin sopinut niin pitää testata sitä toisiin.

4 kommenttia:

  1. Voi vitsit vau minkä näköistä menoa teillä kahdella :3!

    Pörheää Menoa

    VastaaPoista
  2. Hahaa, onkohan meillä sama valmentaja tai jotain, mä olen tänään käytännössä kopionut sun tekstiä omaan blogiini :'D (En siis tarkoituksella ;D) No, joka tapauksessa, Arbaleesia näyttää parissa kuvassa ihan eri hevoselta kuin ennen, well done!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha itseasiassa meillä on, eikö Eeva valmenna suakin :DD mutta kiitos!

      Poista