Arbaleesialla on tänä aikana ratsastanut viisi vai kuursi kertaa ammattilainen, joten toiveet oli korkealla Arbaleesian ratsastettavuuden suhteen. Ennen lähtöä katselin vielä olympialaisten kouluratsastusta, ja siitä inspiroituneena mun oli pakko mennä eka ratsastus tauon jälkeen all-in kankineen kaikkineen.
Arbaleesia sai muuten ennen lomalle lähtöä Horzen alesta uudet pintelit! Sillä on kolme tummansinistä huopaa, mutta ei yksiäkään pinteleitä niin pitihän se vääryys korjata :D Vielä kun saisi tummansinisen korvahupun hankittua.
Edellä mainitsemieni kahden vaihtoehdon lisäksi (katastrofi tai ei-mitään-muutosta) on myös kolmas vaihtoehto! Nimittäin se, että hevonen on aivan uskomattoman tuntuinen ja kehittynyt varmaan vuoden verran kahdessa viikossa!! Omatkin ongelmani loistivat poissaolollaan.
Alkuraveja ottaessani taivastelin kuinka letkeältä Arbaleesia tuntui. Se taipui vaivattomasti molempiin suuntiin, kuunteli pienimpiäkin apujani (en käyttänyt kertaakaan mukana ollutta raippaa) ja tuntui todella hyvältä edestä. Se ei koko ratsastuksen aikan painanut kertaakaan kädelle! Rouva jonka suurin ongelma jo vuosia on ollut etupainoisuus ja kädelle painaminen. Laukka oli myös todella tahdikasta ja vaivatonta, siinä oli paljon enemmän voimaa kuin ennen.
En oikein tiedä mitä kirjoittaa! Arbaleesia tuntui todella hyvältä. Siis missään ei ollut mitään vikaa! Arbaleesia ei ole tuntunut noin positiivisen herkältä avuille varmaan koskaan, pieni hipaisu pohkeella tuotti heti toivotun reaktion ja se kääntyi takaosakäännöksiinkin ihan vain istunnalla. Kaikki tapahtui kuin telepatian avulla.
Aloitin pitkästä aikaa laukalla. Tein samalla tyylillä laukkaa ympyrää pienentäen kuin ennen lomalle lähtöä. Pääty-ympyrällä koottua laukkaa, josta hiljalleen vähän sulkumaisella ajatuksella ympyrää pienentämään. Hetki koottua laukkaa voltilla, josta siirtyminen kolmen-neljän askeleen ajaksi miniminipienelle ympyrälle ja sitten ulosratsastus. Arbaleesialle on aina ollut helpompaa koota laukkaa ympyrällä, ja tämä tehtävä sujuikin vaivatta. Laukkaa saa tietysti auttaa aika paljon eteen-ylös, mutta muuten Arbaleesia oli ihan super! Se kokosi laukan hienosti takajaloille ja nousi samalla edestä. Tuntuma oli todella kevyt ja fiilis oli oikeasti mahtava.
Ravissa en kamalasti muuta tehnyt kuin parit kokoamiset ja ratsastin ajatuksella takajalat kropan alle. Arbaleesian kehityksen huomaa aina parhaiten sen ravissa. Laukassa askelten laatu vain paranee, mutta ravi tuntuu kehityksen myötä aina ihan erilaiselta! Arbaleesia on selkeästi löytänyt jonkun uuden draivin, sillä vaikka takajalat olivatkin alussa hieman liian takana, oli selkä hyvin ylhäällä -> liike pehmeä istua. Yleensä varsinkin ratsastuksen alussa Arbaleesian ravi saattaa olla todella pompottavaa, jolloin tietää että nyt on liike selän kohdalta poikki.
Kaiken kaikkiaan Arbaleesia oli varmaan paras mitä se on koskaan ollut. Se suoritti tyytyväisenä ja motivoituneena, tehden kaiken pyydetyn ilman mitään tammamaista mutinaa. Loma ja ammattilaisten ratsastukset yhdistettynä muuten monipuolisiin ratsastuksiin ovat kyllä tehneet hyvää rouvan mielelle. Hyvä kun en itkenyt ratsatuksen jälkeen onnesta! Tälläinen se on parhaimmillaan; miellyttämisenhaluinen ja yritteliäs optimisti joka innoissaan tarjoaa uusia moovsejaan kehujen toivossa. On se vaan paras <3
Siis vau, hitsi että näytätte hyvältä!
VastaaPoistaSe oli niiiiin upea! <3
PoistaMiksi kanget? Eikö ensin selkä ylös ja vasta sitten niska nyökylle?
VastaaPoistaMiksi kanget? Koska Arbaleesiaa on ratsastettu niillä vuodesta 2013 asti? Koska vaativissa luokissa niitä on pakko käyttää? Koska parempi tehdä helppoja tehtäviä kangilla ja totuttaa hevonen niihin, ettei yhtäkkiä isketä sekä kankia suuhun että nosteta vaatimustasoa. Koska inspiroiduin olympialaisista ja halusin pitkästä aikaa ratsastaa tallin seinällä roikkuvilla suitsilla?
PoistaEt tainnut lukea postausta nyt ihan ajatuksella. Arbaleesia kulkee selän läpi kuten peräänannossa oleva hevonen tekee, mutta välillä kun haen vain pientä kokoamista tarjoaa Arbaleesia ihan itse teatraalisesti hieman leijuvempaa liikettä ja korkeampaa muotoa. Sitten se huomaakin ettei vielä ihan jaksakaan ja rojahtaa takaisin harjoitusraviin. Miksi kieltäisin sitä epäonnistumisen pelossa? Joku kerta tulevaisuudessa kun se taas yrittää, tulee se onnistumaan, ja sitten mulla on kaikki työ valmiiksi tehtynä. Positiivinen vahvistaminenhan on se juttu..? Ethän säkään osannut pyöräillä heti ilman apupyöriä.
En minä ratsasta sitä mitenkään erilaisesti kangilla kuin nivelillä.
Onpa hienoja kuvia! Hyvä sinä ja Arbsukka :)
VastaaPoistaHän on<3
PoistaNyt on kuumaa kamaa! Se näyttää tosi hyvältä noissa kuvissa missä on selkä kunnolla messissä. :)
VastaaPoistaJep! Kyllä se ne selkä- ja vatsalihaksensa joku iloinen päivä löytää koko ratsastuksen ajaksi :D
Poista