28. elokuuta 2016

Tyytyväinen ratsukko on se tärkein

Tänään käytiin Kellokoskella 2-tason koulukisoissa. Olen ollut koko viikon kipeänä, mutta ihmeen kaupalla olo parani juuri täksi päiväksi ja pääsin hengissä radan läpi. Onneksi valmentaja ratsasti edellisenä päivänä niin sain kisatreenin hoidettua puolestani ;)

Arbaleesia sai ekaa kertaa tällä kaudella kanget suuhunsa, joka osottautui hyväksi päätökseksi. Omat ongelmani korostuvat aina nivelillä (outo himo ratsastaa liikaa oikealla ohjalla) ja tätä ongelmaa ei esiinny kangilla jostain kumman syystä. Arbaleesia on itseasiassa mennyt tällä viikolla kangilla parhaiten mitä se on koskaan, vähän erilainen raspaus vissiin tehnyt tehtävänsä.
Koska unohdin kisahousut ekalla yrityksellä kotiin (...) niin sain perillä oikeastaan hypätä suoraan hevosen selkään. Tein kevyen verkan, koska pohja oli melko raskas. Arbaleesia oli sen verran hyvin läpiratsastettu edellisenä päivänä, että otin oikeastaan vain askellajit läpi ja vähän siirtymisiä.
Itse radalla siirtyessä fiilis oli hyvä. Arbaleesia suoritti sellaisella hälläväliä tee-mitä-teet-siellä-selässä-rentoudella ilman mitään tammamutinoita. Toisaalta hyvä, toisaalta huono. Silloin kun sillä on säpsäkkä tammapäivä tulee liikkeeseen enemmän swingiä ja ryhti on parempi, mutta silloin se on painajainen ratsastaa kun mikään ei kelpaa. Kaikkea ei voi saada kerralla!

Arbaleesia oli tänään kuitenkin mukavasti kuulolla, mutta turhan maahansidottu pohjan takia. Sille ei sovi tuollainen pehmeä hiekkapohja, koska sieltä pitää ponnistaa suurella voimalla ylös, joka on Arbaleesialle vaikeaa optimaalisellakin pohjalla. Tuollainen hiekkapohja oikein imee Arbaleesian kiinni itseensä.
Itse rataan olin kaikinpuolin tyytyväinen. Käyntiohjelmassa olisi tosin saanut olla enemmän energiaa, kuten aina. Ja sitten eräs asia. Rouva ei ihan ymmärtänyt, että rata aloitetaan keskiravilla ei laukalla :D Nauroin melkein ääneen, koska en ensin saanut sitä takaisin raviin ja toiseksi se ei koskaan tee tuollaista! Kyllähän tuo laski roimasti pisteitä, mutta ei voi mitään, hymyillen jatkoin rataa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tämä onkin se suurin syy, miksi olin niin tyytyväinen rataamme. Prosenteista viis, onnistuin mokaamaan ja hymyilemään asialle! Lopputervehdykseen tultaessa kiitin antaumuksella hevosta ilman minkäänlaista ärsytystä ja kävelin ulos ilman minkäänlaista paniikkia päästä äkkiä pois.
Itse rata oli hallittu kokonaisuus ja ratsastusta kehuttiin pehmeäksi. On se jännä muuten, kuinka aina silloin kun itse olen tyytyväinen ovat tuomarit eri mieltä! Saatiin toiselta päälle 62% ja toiselta 56%... Arbaleesia on aina ollut vähän mielipiteidenjakaja ja jotenkin näin käy aina aluekisoissa? Ei muistaakseni olla kertaakaan startattu ilman yli 5% tuomarieroa aluekisoissa. Totta oli, ettei Arbaleesia tänään ajoittain kyennyt nousemaan tarpeeksi ylöspäin. Parhaista patistusyrityksistäni huolimatta en saanut sitä tänään näyttämään Valegrolta (ehkä joku päivä unissani..) :D Arbaleesia on Arbaleesia; koko kilpailujen vanhin hevonen, tykkää edetä tasaisen matalaa pintaliitoa ja tykkää olla enemmän tuntumalla kuin moni puoliverinen. Olisin voinut toki pyytää korkeampaa muotoa, mutta me lähdettiin hakemaan tyytyväistä ratsukkoa. Nuttura kireellä punkeminen ei ollut tänään ohjelmassa ;) Mulla ei oikeastaan edes ollut nutturaa, sillä nämä lyhyet hiukset saa kätevästi piilotettua kypärän alle.
Tää on tätä kouluratsastusta. Tuomarierot on aina ikävä asia, koska siitä jää itse epävarmaksi. Tänään päätuomari arvosti meidän iloksemme rentoutta ja varmaa suorittamista. Tuomarithan arvostaa eri asioita, eikä sille voi mitään. Kuuluisasti: on suokki- ja puokkituomareita. Mutta hälläväliä! Me ollaan Arbaleesian kanssa tyytyväisiä, ja se on tärkeintä! Ens kisoissa uskalletaan taas nostaa vähän vaatimustasoa ja ehkä jopa onnistua siinä niin, että veri vielä kiertää päässä!

4 kommenttia:

  1. Katsoinkin noiden kilpailujen lähtölistoista, että olet tuolla lähdössä :)! Odotinkin jo postausta, hienoa, että teillä meni noin hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellähän me kun pakko oli jonnekkin päästä kun Laakso peruttiin! :P

      Poista
  2. Näin teidän radan ja hyvinhän teillä meni, ainakin näin ulkopuolisen silmin! :) Tsemppiä jatkoon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arbaleesia tuntuikin ihan kivalta :) vähän oisin kaivannu enemmän energiaa mutta ei voi mitään!

      Poista