Yy-kaa-koo-nee

Viime lauantaina menin taas kavaletteja Arbaleesialla. Ilma oli niin kostea, että ratsastin käytännössä veden alla. Kasvot kastuivat tiivistyvästä kosteudesta, heppa oli läpimärkä alkuravien jälkeen ja ötököitä oli enemmän kuin liikaa. Siitä huolimatta ratsastus oli todella onnistunut!

Lähdin ihan innoissani kävelemään kohti kenttää, koska edellisenä päivänä siellä oli ollut kunnon monen esteen tekninen rata. Niin mun tuuria että se oli sitten juuri purettu pois! Päädyin laiskuuteni takia menemään keskiympyrällä kahta kavalettia. Kovin yksinkertaista, mutta pääsin harjoittelemaan juuri niitä meille vähän hankalia asioita; oikean paikan löytämistä ja ylipäätään hyvää lähestymistä, sekä sujuvaa etenemistä esteen jälkeen. 

Laskin joka kerta ennen estettä ääneen neljä viimeistä askelta. Muistan aikoinaan valmentajan käskeneen tehdä näin. En tiedä mitä taikoja tämä tekee, mutta jokainen askel osui kohdalleen! Arbaleesia hyppäsi tasan missä pyysin, ja itse hyppäsin vasta kun hevonen. Se ainoa kerta kun tultiin juureen, olin unohtanut laskea ääneen. Jonkinlaista rytmiä, varmuutta ja selkeyttä se vissiin tuo lähestymiseen.

Arbaleesia liikkui ja hyppäsi todella helpon oloisesti. Se myös lähti eteen kun pyysin! Kuten Rossekin blogissaan mainitsi minun sanoneen, Arbaleesia ei oikeasti oikein osaa laukata eteen. Nyt pääsin rallittelemaan ihan huolella esteiden välissä, mutta myös ottamaan takaisin ihan vain istumalla takaisin satulaan. Arbaleesia oli taas jotenkin kivan säpäkällä tuulella, mutta kuitenkin päästään rauhallinen.

Kokeilin muuten vielä Micklemeiden kuolainklipsejä, jotka ensimmäisellä testillä olin todennut huonoiksi meille. Kuten arvelin, toimivat ne esteillä paremmin kuin koulussa. En kuitenkaan vieläkään oikein tykännyt niiden ohjastuntumasta ja Arbaleesia piti jatkuvasti suuta vähän auki, ikään kuin virnisti. Muistan ratsastuskoulussa hoitoponini aikoinaan tehden tätä samaa, se veti aina kunnon pepsodent-hymyllä ympäri kenttää :D Sunnuntain maastossa sen sijaan nämä toimivat parhaiten, kun niiden hackamoremainen efekti jarrutti hevosta kivasti. En kyllä siltikään ottaisi näitä mihinkään käyttöön, ne jotenkin vääristävät ohjasotteita mielestäni. Muuten olen kyllä ollut erittäin tyytyväinen Micklemeihin! Ongelmaksi on nyt muodostunut, ettei Arbaleesia oikein tykkää kankisuitsistamme (heiluttaa jatkuvasti korvia) kun ne ovat ns. "normaalit" suitset.