11. heinäkuuta 2016

Kaikki on taas hyvin - Allt är okej igen

Me käytiin lauantaina Espoonkartanolla vanhan kaverin kanssa maastossa, ja voi että kun Arbaleesia oli innoissaan! Oli ihanaa laukkailla pitkillä autottomilla metsäteillä ja vain nauttia hyvästä säästä, seurasta ja fiiliksestä. Ratsastusta parhaimmillaan!

Arbaleesia var så ivrig när vi gick på lördagen till Esbogårds terräng. Det var så skönt att galoppera fullt utan något bekymmer på dessa långa bilfria skogsvägar. Vi njöt av solsken, sällskapet och fiilisen. Det här är ridning som bäst.
Sunnuntaina edellispäivän irrottelujen jälkeen laitoin hevoselle pitkästä aikaa kanget suuhun. Kouluhuopa jäi vahingossa kotiin pesun jäljiltä, joten menin sitten estesatulalla. Tiedättekö sen fiiliksen kun hevonen on pitkästä aikaa aivan ihana ratsastaa? Arbaleesia oli ihana oma itsensä ja olin niin huojentunut. Olin jo maalaillut kauhukuvia ties mistä kun se oli ollut niin oudon vastahakoinen jo reilun viikon.

På söndagen prövade jag efter en lång paus kandar. Glömde dock dressyrchabraket hem så red med hoppsadeln då. Vet ni den där känslan när hästen är efter en lång paus igen härlig att rida? Arbaleesia var på söndagen äntligen sig själv och jag var så lättad. Jag hade redan hunnit tänka det värsta eftersom hon hade varit så konstigt motvillig över en vecka.
Olin varmaan ottanut vähän liikaa stressiä tuosta Vihdin radasta ja painostanut Arbaleesiaa liikaa. Se oli yksinkertaisesti menettänyt ilonsa treenaa. Tuo lauantain ihana maasto oli hyvä nollausretki meille ja nyt kaikki tuntui jotenkin helpommalta. Ratsastin jotenkin paremmalla otteella, enkä niin nuttura kireellä, ja sen huomasi Arbaleesian rentoudestakin. En ottanut stressiä jos se välillä meni vähän matalana tai avoimena, tärkeintä oli että se reagoi apuihini saman tien. Arbaleesia kuuntelikin taas pohjetta, oli tasainen ja ylipäätään helppo ratsastaa. Sitä iloa!

Jag tror att jag hade stressat för mycket pga Vihtis tävling och hade pressat Arbaleesia för mycket. Hon hade helt enkelt tappat sitt intresse att träna. Lördags terrängresa var just det vad vi nu behövde och på söndagen kändes allt så mycket lättare. Jag red inte med blodsmaken i munnen och stressade inte om allt inte gick just precis, utan gav lite utrymme åt hästen och inte undra på att hon var så avspänd. Hon fick gå emellanåt lite öppnare eller i lägre form, så länge som hon ändå reagera genast när jag bad något. Arbaleesia lyssnade skänkeln, var jämn och var över huvud taget lätt att rida. Vilken glädje!
Se mikä yllätti oli myös kuinka hyvin Arbaleesia otti kanget vastaan näin pitkän tauon jälkeen. Kerran se laukanvaihdossa heitti kielen väärälle puolelle, mutta muuten se oli todella tyytyväisen oloinen. Tein estesatulasta johtuen melko rennon treenin, vähän siirtymisiä ja muuten vaan nautin siitä kun kaikki oli niin kivaa.

Det som överraskade mig var hur bra Arbaleesia tog emot kandaret efter en så lång paus. En gång lade hon tungan över bettet när jag bytte galopp, men annars verkade hon vara väldigt nöjd. Pga hoppsadeln gjorde jag ett ganska lätt ridpass, lite övergångar och sedan njöt jag bara.
Lopussa saatiin "pieni" sadekuuro niskaamme, mutta se ei haitannut ollenkaan. Olin vaan niin ilonen kun heppa tuntui hyvältä! Nyt jatketaan vaihtelevilla treeneillä, välillä vaikeampaa ja välillä helpompaa. Varsinkin kanget päässä olen varovainen ettei Arbaleesia ala yhdistämään niitä tappotreeniin.

I slutet fick vi "lite" vatten på oss, men det gjorde ingenting. Allt kändes bara så bra! Nu fortsätter vi med varierande ridpass, emellanåt svårare och ibland lättare. Och särskilt med kandar är jag försiktig att hon inte börjar sammankopla dom med svåraste och obekvämaste ridpass.
Saatiin muuten viime valkassa kehuja Arbaleesian ylälinjasta. En tiedä huomaatteko te mitään, mutta musta tuntuu että Arbaleesian takaosakin on saanut vähän lisää lihaksia. Se näyttää jotenkin pyöreemmältä! Se on muutenkin aika massava tällä hetkellä (äiti itkee koko ajan kuinka läski se on), mutta mä tykkään siitä just tälläisenä vähän massavempana :)

Tränaren förresten komplimenterade Arbaleesias övre linje under förra ridlektionen. Jag vet inte om ni märker något, men jag tycker att gumman har fått också lite mera muskel i baket! Tycker att hon ser rundare ut. Hon är annars också ganska biffig nu (mamma gråter hela tiden hur fet hon är), men jag gillar hennes utseende som en kulstötare :)

4 kommenttia:

  1. Vitsit miten hienon näköistä menoa noilla kangilla(kin), Arbaleesia näyttää jotenkin iloisemmalta kuin aiemmin! On se kyllä selvästi massaa saanut, näyttää eri hevoselta kuin pari kuukautta sitten :)
    Kiva, kun kirjotit nää tekstit myös ruotsiksi (jos on ruotsia :D), oppii samalla!

    Pollenkirjakarsina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Ja joo muistin yhtäkkiä muinaisen lupaukseni kirjoittaa aina välillä ruotsikin :D

      Poista
  2. Haha sun ilme viimeisessä kuvassa! :D "Prkl sade vttu"! Tosi hyvältä näyttää!! :) Ja sä näytät pieneltä estepenkissä. :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ton kuvan jälkeen ravattiin maneesiin, alkoi vettä tulee häiritsevään tahtiin mun naamalle sokeuttamaan mua :'D ja siis varsinkin etuviistosta kuvatessa pituutta katoaa varmaan 10cm!

      Poista