Ehkä tauko tekee ihan hyvää

Niinhän siinä kävi, että ajettiin Vihtiin tekemään kauden pohjanoteeraus. Tälleen jälkiviisaana olisi pitänyt vaan peruuttaa koko startti. Jos kaikki kisatreenit ovat olleet negatiivisen puolella, niin miten voi olettaa, että itse suoritus olisi yhtään sen parempi :'D

Arbaleesia oli verkassa muuten parempi kuin kotona, mutta se kyttäily... Se tuijotti laitoja, puomeja, tuomarinpöytää, nurkkia siis ihan kaikkea! Se on kotona viime aikoina ollut niin patalaiska, etten osannut yhtään odottaa tuollaista tuijottelua. Olin siis vähän hukassa, enkä saanut siihen oikein otetta. Saatiin lopulta kuitenkin ihan hyviäkin pätkiä, joten en ollut ihan epätoivon partaalla radalle siirtyessä.

Itse rata oli niin epätasainen, että ihan itkettää! Siellä oli tosi hienoja hetkiä, mutta muuten Arbaleesia meni selkä alhaalla, niska lukossa ja täysin kuurona. Edellä mainittujen ilmiöiden takia Arbaleesia oli myös todella vahva edestä. Harmittaa todella paljon, koska seuraava mahis kisoihin ja fiiliksen parantamiseen on vasta syyskuun puolella. Onpa aikaa harjoitella!

Mua ei yhtään huvita kirjoittaa tuosta suorituksesta, hävettää niin paljon! Takaosakäännökset olivat äidin mukaan parhaat mitä ollaan kisoissa esitetty ja itse olin todella tyytyväinen täyskaartoihin laukassa. Kaikki muu olikin suoraan sanottuna melko kamalaa. Arbaleesia mm. rikkoi siirtymisen keskilaukasta koottuun laukkaan RAVIIN!! Koskaan ei ole tainnut käydä noin. Huomaa, ettei se ollut rehellisesti pohkeen edessä, jolloin siirtymisissä ei ollut voimaa eivätkä ne edenneet takaosasta eteen. 

Arbaleesian tyylinäyte laukasta.. Itse yritin vain pysyä mahdollisimman rauhallisena, josko se tarttuisi heppaan, mutta ei tainnut toimia :D

Saatiin kuitenkin 61,25%. Paperista löytyi vitosia, mutta myös seiskojakin. Tuomari toivoi loppukommenteissa aktiivisempaa takaosaaa, pyöreämpää etuosaa ja pehmeämpää tuntumaa. Yhdyn täysin kaikkiin kommentteihin ja nyt en voi kuin todeta, että hullun lailla treeniä ja etenkin sitä rentouden harjoittelua vaativemmisakin liikkeissä.

Olen oikeastaan tavallaan huojentunut, ettei nyt ole mitään kisoja pitkään aikaan. Nyt päästään ottamaan askel alaspäin ja treenaamaan ihan niitä perusjuttuja. Rentoutta ja yksinkertaisia lyhytkestoisia kokoamisia. Ei teknistä suorittamista, eikä liikaa kaikkea yhtäkkiä. Musta tuntuu, että Arbaleesia on viime aikoina vähän stressannut, kun siltä on vaadittu niin paljon yhtäkkiä. Asiaa varmaan ei auta se että olen itsekin hieman stressanut, joka on minullekin niin epätyypillistä! Arbaleesia on vielä niin tamma kun mennään sen mukavuusalueen ulkopuolelle, esim kokoamisiin. Toivon, että se nyt tasoittuisi normaaliksi itsekseen yksinkertaisempien treenien parissa. Jos ei niin pitää alkaa miettimään ELL-tsekkausta.

Olipa reissu, mutta tulipa tehtyä. Tästä ei voi mennä muuta kuin ylöspäin!