1. kesäkuuta 2016

Tuleva estelupaus. Heh.

Sunnuntaina hypättiin ekaa kertaa ulkokentällä. Ideana oli pitää hauskaa vakavien koulukisojen jälkeen, ja siinä me onnistuttiin! Vauhtia riitti vähän liiaksikin, eikä jaksettu murehtia asioista kuten ulkoavut tai peräänanto. Yleensä olen hypätessäkin vaatinut sitä korrektia kulkumuotoa, mutta tällä kertaa me kaahotettiin ympäri kenttää esteiden yli kuin poniratsukko konsanaan!
Meidän kentällähän on kokoajan esteet valmiina, joten eikun korkeuksia alaspäin ja menoksi. Lopulta mulla oli pari suhteutettua sekä pari yksittäistä estettä. Korkeus oli maltilliset 30-40cm, mutta välillä rouvan hypyistä päätellen hypättiin metrin rataa. 
Aloitin menemällä yksinkertaisinta suhteuttua, jonka jälkeen menin kentän poikittain toisen linjan missä toinen este oli okseri. Arbaleesia yllättävän hyvin suhteutti itse askeleensa, ja osasin jopa vähän ohjata sitä oikeisiin ponnistuskohtiin! Laukat vaihtui tarvittaessa ja muutenkin hypyt oli todella kivoja.
Perusesteiden jälkeen oli vuorossa jotain astetta hurjempaa. Nimittäin muuri ja sokeripala jonka alla oli pienet vesialtaat (ilman vettä). Muurin yli tultiin ensin ravissa, eikä Arbaleesia edes ylihypännyt. Mutta jestas tuo sokeripala :D Ai kamala, kyllä ne punaset monsterit ihan varmasti olisivat syöneet rouvan yhtään pienemmällä hypyllä. Nauroin niin paljon! En ehtinyt edes hyppyyn mukaan, kun en tuollaista loikkaa yhtään odottanut, mutta ei se Arbaleesian menoa haitannut :D
Pari kertaa sokeripalan ja muurin tultuani menin kaksi kertaa radan. Toisin sanoen luukutettiin esteiden välillä täysiä ja vähän yritettiin hillitä vauhtia esteitä lähestyessä. Ei murehdittu mistään ja molemmilla oli kyllä niin hauskaa! 
Loppuun päähänpistona tultiin vielä tuo varsinainen leveä vesieste. Se oli ensin Arbaleesian sielunrauhalle liian suuri järkytys, ja koska en pyytänyt tarpeeksi etenevää laukkaa kiellon pelossa, niin tulihan se varovainen kielto sieltä. Ei se mitään, uusintayritys vähän vahvemmalla laukalla ja yli päästiin vapaalla tyylillä.
Tultiin se pari kertaa uusiksi, tällä kertaa ilman mitään epäröintiä mutta edelleen jäätävän kokoisilla hypyillä. Lopuksi hurjan paljon taputuksia ja loppuravit. Koska hypyt olivat aika isoja esteiden pienuudesta huolimatta, kylmäsin vielä jalat varuiksi.
Arbaleesia oli kyllä niin hurjan rohkea! Se on aina vähän vieroksunut erikoisesteitä, jonka takia kisamenestyskin jäi aikoinaan aika surkeaksi, mutta nyt se oli kyllä todella tomera. Tuo yksi kieltokin oli vain oman pelkoni syytä. On se vaan niin ihana <3

6 kommenttia:

  1. Hienon näköistä menoa- hyvä, että välillä vaan kiidätte kenttää ympäri täysillä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ei sitä aina pidä olla niin vakava!

      Poista
  2. Ai että mä rakastan näitä teidän estekuvia, Arbaleesia on aina niin liekeissä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo hän ei kyllä yhtään älyä et miks pitäs olla muka vanha ja rauhallinen ku voi paljo mielummin leikkiä villiintynyttä ponia *.*

      Poista
  3. Vitsi se on söpö! :D Siitä vaan hyppäämään isompia sitten!

    VastaaPoista