Tallielämää Ruotsissa ja upea friisiläinen

Olin tosiaan viikonlopun yli Rositan luona Ruotsissa. Pääsin jopa ratsastamaan! Olen tosiaan viimeksi ratsastanut jollain muulla kuin Arbaleesialla, öm, 2013? Vähän jänskätti..

Viikonloppu koostui pääosin talleilusta, käytiin me Stockholmissakin Viikinkimarkkinoilla. Tosiaan; kolme hevosta, tsiljoona valokuvaa, paljon aurinkoa ja todella paljon hauskaa! Se mikä itselleni jäi varsinkin mieleen, oli tuo tallielämä. Se on siellä kyllä todella erilaista verrattuna Suomeen, kuulemma heidän alueella ei täysihoitotalleja ole nimeksikään. Meillä kun on 2x päivä karsinan puhdistukset ja 4x ruokinta, niin noilla talleilla missä me käytiin hoidetaan kaikki tuo itse. Vuokrakin oli lopulta heinien ostojen yms jälkeen kuulemma sama. Noh, ainakin kunto kohenee kun kantaa 20L vettä parisataa metriä tarhaan ;)

Ratsu, jonka alleni heti perjantaina sain oli upea pitkäharjainen friisiläistamma Maaike. Vähän jänskätti päästä sen selkään, kun tosiaan olen viime vuodet turruttanut itseni käyttämään aina niitä samoja nappuloita Arbaleesian kanssa.

Maaike oli jo hieman väsähtänyt kun hyppäsin selkään, joten menin vain ihan lyhyesti. Vähän koeratsastus-tyyppinen tilanne; testailin miten kaikki avut menevät läpi ja miten hevonen yleisesti toimii. Miten se taipuu, miten reagoi pohkeeseen, miten istuntaan ja niin edelleen.

Maaiken askel ainakin oli todella erilainen, se potkaisee todella vahvasti jo käynnissäkin takajaloilla verrattuna Arbaleesian aavikkolaivakäyntiin. Muuten Maaike ei ollut yhtä reaktiivinen kuin Arbaleesia, joten selässä pääsi kyllä ihan kunnolla hommiin. Arbaleesialla ratsastus on niin helposti vaan matkustamista ja pilkun viilausta:D

Odotetusti ratsastuksessa oli vähän hakemista, varsinkin alussa. Ne laukannostot eivät ihan tapahtuneetkaan kuin Arbaleesialla (eli ulkopohkeella) ja istuakin piti aika erilailla. Rosse huuteli koko ajan, että ajattele järkyttävää takakenoa niin istut suorassa :D Olin kuvia katsellessa aika yllättynyt kuinka hyvin sain sen lopulta kulkemaan. Eihän me näytetä yhtään hullummalta!

Yleisesti todella kiva kokemus päästä pitkästä aikaa ratsastamaan jollain muulla kuin Arbaleesialla! Varsinkin kun kyse oli noin upeasta friisiläisestä. Kiitokset tästä Rosselle ja hevosen omistajalle! Kiva myös tietää, että ne omat taidot eivät ole ihan ruostuneet ;) Pitäisi kyllä päästä useammin ratsastamaan muita hevosia, se on arvokasta kokemusta omien ratsastustaitojen kannalta.