28. huhtikuuta 2016

Siitä suunta on vain ylöspäin

Meillä oli Arbaleesian kanssa mennyt viime aikoina hankalasti. Belgiasta palattuani ratsastin heti seuraavana päivänä, ja kyllä sen huomasi, ettei rouvaa ole koottu laisinkaan reiluun viikkoon. Kaikki oli hirveän työn ja tuskan takana. Jos yhtään yritin koota niin A heitti selän alas ja pään ylös, great. Asioita ei helpottanut Arbaleesialla oleva kiima. Se selittikin suurimmaksi osaksi sen mikään ei kelpaa-asenteen.
Se oli vähän sellaista vuoristorataa pari päivää, ensin juostiin alta ja seuraavana saatiin potkia eteenpäin. Onneksi Arbaleesia päätti lopulta unohtaa olevansa tamma, ja yhden ratsastuksen ajan kuunteli minua ja antamiani apuja todella hyvin!
Kuvat ovat tuolta sunnuntain ratsastukselta, jolloin iloinen labradori oli piristämässä kentän laidalla ja Arbaleesia tosiaan todella hyvä ratsastaa. Se on viime aikoina ottanut vähän tavaksi hakeutua matelempaan ja pyöreämpään muotoon ihan itse (roikkumatta ohjilla!). Kun se alkutunnista hakeutuu itse tuohon, on sitä helppo lähteä kokoamaan ja nostamaan siitä siirtymisten avulla. Sunnuntain teemana olikin siirtymiset, ja Arbaleesia istui välillä todella hyvin takaosan päälle ja alaspäin siirtymiset suuntautuivat todellakin eteen. Vähän huomaa yläturvan liikkeistä, ettei tuo korkeampi ja kootumpi muoto ole rouvalle mieluinen, mutta välillä pitää astua hetkeksi mukavuusalueen ulkopuolelle kehittyäkseen.
Ylläolevasta kuvasta näkyy hyvin miten Arbaleesia reagoi kun se joutuu mukavuusalueensa ulkopuolelle. Se alkaa leikkimään ylähuulensa kanssa ja vääntelee sitä kaikkiin ilmansuuntiin. En yleensä näitä kuvia julkaise, sillä joku provosoituva yksilö saattaa nähdä kuvan väärin. Tuo on tavallaan alitajuntainen tapa mitä se tekee kun pitää keskittyä extrapaljon, kuin kynän naksuttaminen meille ;)
Tänään oli sitten piiiitkästä aikaa valmennus. Ja no, siltä se tuntuikin. Ensimmäinen puolikas oli nyt näin kauniisti sanottuna järkyttävä. Arbaleesia tappeli kaikkia apujani vastaan tai vaihtoehtoisesti ylireagoi niihin. Menossa ei ollut yhtään mitään tasaisuuden tapaistakaan, ja kaikki tehtävät menivät ihan plörinäksi. Toisaalta on kiva, että valmennuksessa on vaikeaa, koska silloin saa sitä apua ja neuvoja. Hiljalleen, kun tehtiin tarpeeksi monta toistoa, alkoivat ne perusjutut sujua. Saatiin Arbaleesia oikeasti siirtymään laukasta raviin, ja saatiin se käännettyä ulkokylki mukana.
Lopulta hyvin pitkältä ja tuskaselta tuntuneen tunnin jälkeen saatiin Arbaleesia läpi. Se oli tunnin lopussa aivan läpimärkä hiestä ja niin väsynyt, ettei se yksinkertaisesti jaksanut enään riehua. Se ravasi tasaista ja joustavaa ravia haluamassani tahdissa, oli edestä täysin hiljaa ja yksinkertaisesti tuntui miellyttävältä. Omatkin aivoni hiljentyivät, ja kun me molemmat oikeasti keskityttiin toisiimme, oli meno todella zen. Me ollaan vähän kuin joku vanha aviopari, riidellään ensin puoli tuntia jostain turhasta ja sitten yhdessä hetkessä unohdetaan koko asia, ja jatketaan elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Valmentajakin tunnin loppuun kommentoi, että tälläisen työsaran jälkeen luulisi Arbaleesian olevan huomenna todella hyvä. Saa nähdä, ei noista tammoista koskaan ota selvää ;) Arbaleesialla on niin pitkään ollut sinänsä kevyttä, että se protestoi nyt oikein huolella että miks yhtäkkiä pitää alkaa taas treenaa. Nyt kun se tietää taas, ettei lomailu jatku ikuisesti, pitäisi tulevaisuudessa olla helpompaa.
Ensi viikolla on onneksi supervalmennusviikko! Tiistaina kouluvalmennus, perjantaina Nele tulee taas Belgiasta ratsastamaan Arbaleesian, lauantaina menen itse Nelen tunnille, ja sunnuntaina ehkä kisat jos saadaan jonolta paikka. Vaihtoehtoisesti sunnuntaina Nele taas ratsastaa. Joka tapauksessa paljon valvovan silmän alla ratsastusta, jes!

4 kommenttia:

  1. Teillä menee taas kuvista katsottuna niin hyvin!

    pollenkirjakarsina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tää kerta miltä kuvat on oli kyllä hyvä! Vitsit pitäisi pyytää äitiä ottamaan videotakin pitkästä aikaa :)

      Poista
  2. Siis noissa laukkakuvissa heppa näyttää hirmu hyvältä, se on kivan ryhdikäs, tiivis paketti ja näyttää tosi pehmeältä. Välillä joistakin kuvista tulee sellainen liian irtonainen fiilis - ihan kuin Arbaleesia olisi muutamassa eri osassa eikä samassa paketissa. Ei sillä että se huonolta näyttäis muissakaan! Näin Ulkopuolisen silmään sillä on noissa laukkakuvissa sellainen kivan pyöreä kotitreenimuoto.

    En oikein osannut pukea mun fiiliksiä ihan täydellisiksi sanoiksi... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, pyöreyttä ollaan haettu jo hetki.. Arbaleesia niiiiin herkästi "kokoaa" itseään edestä nostamalla niskaa mutta avaamalla itsensä pois peräänannosta, joten on ihanaa vaihtelua että se tarjoaa ihan innostuneena pyöreyttä, vaikka välillä tuntuu siltä että ratsastaisin suokilla/katujyrällä (..?en tiedä miksi, ei se ohjalla roiku :D)

      Poista