Joskus saa ottaa rennosti

Aina ei voi mennä putkeen. Joskus on niitä päiviä kun hevonen on tuulella en jaksa en halua mennään takaisin. Tuollainen päivä meillä oli ennen mun lähtöä Belgiaan. En lopulta edes yrittänyt tehdä mitään, koska Arbaleesia oli selkeästi päättänyt, että tänään en muuten varmana kokoa itseäni ja leiki kouluhevosta. Miten aina voi sattua tälläinen päivä kun saat allergisen kaverisi raahattua tallille kuvaamaan!

Tästä näkyy hyvin kuinka sain alkuverkassakin punkea Arbaleesiaa eteenpäin. 

Arbaleesia taisi tosin olla hieman väsynyt, koska alun en jaksahalua jälkeen se oli turhan juoksevalla päällä, eikä kuunnellut istunnan pidätteitä laisinkaan. Laukka oli tuttuun tapaan hyvää, mutta ravissa Arbaleesia olisi mieluiten kulkenut kaula pitkänä hirveetä vauhtia. Toisaalta, tuo ulkokenttä saattoi vaikuttaa hieman asiaan. Onhan siellä niin ihanan paljon tilaa, että mitä sitä turhia himmailemaan..

Yleensä kun Arbaleesia on juoksevalla päällä, teen paljon siirtymisiä. Aivot taisivat raksuttaa tyhjää tällä kertaa, koska päätin siirtymisten sijaa tehdä, no, en mitään. Joskus saa tosin olla rennompia ja täysin turhia päiviä! Minua kuitenkin ilahduttaa se, että vaikka nämä kuvat ovat otettu päivänä jolloin kaikki oli vähän punkemista ja hakemista, ei meno näytä lainkaan hassumalta. Meidän nykyinen huono päivä on se, mikä ennen olisi ollut hyvä päivä. Vielä kun saisin yläselän suoremmaksi..

Blaaaah. Joskus saa myös kirjoittaa turhia postauksia ja vain katsella kuvia.