9. maaliskuuta 2016

Talviunilta herännyt

Huhhuh mikä viikko takana. Hostasin belgialaisia vaihdokkejamme, ja pienessä flunssassa voitte kuvitella kuinka hauskaa oli nukkua pari tuntia yössä ja kävellä päivisin yli 10km. Mun Helsinkimitta on nyt niin täynnä! :D

Tallilla en viime viikolla siis käynyt ollenkaan, ja äiti sai hoitaa hevosen liikutuksen kokonaan. Eilen palasin hevosen selkään pitkästä aikaa ja menokin oli vähän sen mukaista. Valmentajani oli edellisellä viikolla ratsastanut Arbaleesian ja hänen kehotuksesta mennään nyt kuolaimella jossa on mahdollisimman vähän liikkuvia osia vakauden tuomiseksi, eli suoralla.
Kuvat ovat nyt tuolta tiistailta milloin säädin ihan liikaa ja olin jotenkin todella melodramaattinen. Jos hevosen etuosaan halutaan vakautta, ei sitä todellakaan saa epävakaalla kädellä..! Täksi päiväksi otinkin sitten valmennuksen, jotta pääkoppani saisi taas vähän muistutusta siitä miten ratsastetaan. Muutenkin mulla on viime aikoina ollut vähän ongelmia itsenäisen ratsastuksen kanssa, alan niin helposti säätämään liikoja kun mulla ei ole ketään sanomassa että hei se on jo nyt hyvä.
Tiistaina kaikki meni jotenkin niin vuoristorataa, välillä Arbaleesia oli super ja välillä ihan kamala. Onneksi tänään valmennus olikin sitten ihan huippu! Menin metallisella suoralla muovisen sijaan, ja Arbaleesia oli todella vakaa edestä; sopivan luottavainen ja tukeutuvainen kuolaintukeen, mutta kuitenkin itsensä kantava. Se oli läpi tunnin todella tasainen, herkkä pohkeelle&istunnalle ja jotenkin kaikki sujui juuri kuten kuului. Hevonen ei ollut alusta lähtien täydellinen, vaan se saatiin hyväksi työskentelemällä ja olikin mahtavaa tunnin jälkeen nähdä se konkreettinen ero vaikka oikean taivutuksen läpisaamisessa.
Suurin ero oli ehdottomasti oikeassa laukassa. Alun haparoinnin jälkeen saatiin todella kiva pätkä ympyränpienennystä (20m->10m) ja vieläpä sulussa. Tehtiin aluksi takaosakäännöksestä laukannosto, ja ympyrää pienentäessä mun piti ajatella sitä takaria; kääntää molemmilla ohjilla, ulkopohkeella ylläpitää laukkaa ja kääntää, sekä istua selkeästi molemmilla istuinluilla samalla kun taivutin sisäpohkeen ympäri. Oli hauskaa pitkästä aikaa tehdä vähän teknisempää harjoitusta, mutta joka silti sujui todella helpon tuntuisesti!
Hassua, kuinka juuri edellisenä yönä mietin, kuinka mulla ei pitkään aikaan ollut sellasta wou ratsastuskertaa. Kaikki muut hehkuttaa siitä kuinka mahtavia niiden hevoset on, ja mä hinkkaan sitä uraa tunnin saavuttamatta mitään hyvää fiilistä. Kummasti tän pienen eksistentiaalikriisin jälkeen heti seuraava kerta sujui juurikin tuolla wou fiiliksellä. (kuvitteellisen) Pohjan kautta takaisin ylös vaan!
Olen vieläkin niin väsynyt viime viikosta ja rästiin jääneet koulujutut painaa päälle, joten tämä oli nyt tälläinen hei olen elossa-postaus. Ensi viikolla Nele tulee (hui) ja otan ehkä vielä alkuviikolle valmennuksenkin. Tarvitsen tällä hetkellä jotakuta kertomaan milloin menee hyvin ja milloin ei, jotenkin olen nyt itse ihan hukassa tuon suhteen. Sisäinen perfektionistini on vissiin herännyt talviuniltaan..

6 kommenttia:

  1. Arbaleesia näyttää menevän kuvissa ihan järkyttävän hyvin, varsinkin kolmas ja neljäs kuva ovat mahtavia! Hienosti teillä menee, kiva postaus ja kivasti kirjoitettu:)

    pollenkirjakarsina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiva kuulla ottaen huomioo et toi oli vielä huono kerta!:D

      Poista
  2. Välillä on WOU ja sitten taas NOU! ;)

    Näissä kuvissa se näyttää kyllä tosi hyvältä, älä valita! :D (tai sitten se on toi pinkki kuolain)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep varsinkin tammojen kaa ;)

      Ja hei huomaa myös pinkit jalustimet, matchymatchy :P

      Poista
  3. Anonyymi13/3/16

    Mistä saa tuommoisia kuolaimia? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita ei valitettavasti ole enään olemassa äidin mukaan, mekin kuulemma ostettiin ne alunperin käytettynä :/

      Poista